En todista, vaan totean

Anonyymi-ap kirjoitti:

Tässä nyt faktat. Koen olevani psyykkisesti vahva ihminen, ja näin minulle on myös sanottu oman näkemykseni lisäksi. Sellainen motto kuin ennemmin yksin kuin huonossa seurassa pitää paikkansa. Olin mukava ja tavallaan liiankin kiltti ja mukautuva ihminen pitkälle yli parikymppiseksi asti. Sitten elämä näytti millaista täällä on elää pitkässä juoksussa. En ole koskaan kokenut minkäänlaista tarvetta todistella itseäni muille ja olenkin täten kuoriutunut kotelostani ulos. Elikkäs, kun on olemassa siedettäviä ja ei-siedettäviä ihmisiä, niin ne ei-siedettävät haluavat turhan innokkaasti tehdä tuttavuutta. Ratkaisuni on etten assosioi itseäni sellaisten kanssa vaikka se tarkoittaisi sitä että samalla joku muukin kaveri voisi mennä siinä samalla.

Puhun tässä yhteydessä etenkin kavereiden kavereista. Kaverit on ok, mutta entäpäs ne kaverin kaverit? Aina löytyy niitä tunnelman latistajia. But you know what? Pitäkööt tunkkinsa, ei se minua haittaa. Vietän paljon aikaa yksin mutta se on tietyissä tilanteissa myös voimavara kun se yksinäisyyden tunne lopulta väistyy koska kaikkeen tottuu. Teen mitä haluan enkä aio olla pintaliitäjä joka on mukamas kaikkien sydänystävä, sillä se ei ole realistisesti katsottuna edes mahdollista. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin hyviä, harmi vain kun heitä ei oikein tunne tarpeeksi montaa (eli sitä tarvittavaa kourallista).

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä