Mielipide: kumman kuuluu pyytää anteeksi?

Kylläpä sitä hölmöistä asioista pariskunnat saakin riitoja aikaiseksi. Mutta niinhän tuossa itsekin jo hyvin toteat ja analysoit tilannetta.

Mielestäni olet tuossa oikeassa, että se on vaihtoehto C. Tosin ehkäpä tämä ei ole sellainen asia, mistä kummankaan kuuluisi pyytää anteeksi. Tiuskiminen on aina ikävää eikä nyt kuulosta siltä, että sinä olisit ilkeyttäsi herätyskelloa matkinut. Että sinänsä sanoisin, että jos jonkun kuuluisi pahoitella toiselle tekojaan, olisi se miehesi. Ja voithan sinä sitten ymmärtää, että tuollainen saa ärsyttää, se on ihan ok.

Jeesus mitä touhua. Mitäpä jos vaan antaisitte molemmat näin pienen asian olla ja olisitte kiitollisia siitä, että on ylipäänsä toinen siinä kotona herättämässä päiväunilta ja jonka pääsee herättämään? Vai onko suhde niin paska ylipäänsä, että ei osaa enää olla kiitollinen toisesta millään tavalla ja pitää naputtaa näin pienestä? Kuulostaa vähän siltä, että on molemmilla kasvamisen paikka, jos ei näistä pääse yli.

Eihän aloittaja sanonut, ettei pääsisi yli. Tai ainakin aloittaja ilmeisesti pääsee yli rauhoituttuaan ja pyytää anteeksi, mutta mies ei? Jos ymmärsin oikein.

Eli mies pyytää herättämään, vaimo tulee hyvää hyvyyttään herättämään, mutta tapa ei kelpaa miehelle, niin vaimon pitää pyytää anteeksi? Nyt näin ihan miehenä voin sanoa, että osataan sitten olla kyllä aika itsekeskeisiä välillä. Älä nyt ainakaan pyydä anteeksi. Ehkä voit todeta, että yrität sitten ensi kerralla vähän rauhallisemmin herättää miehen.

On kai sekin sallittua, että jos toisen tapa herättää ärsyttää, niin sitten ärsyttää. Vaan että oikeuttaako se tiuskimaan, jos toinen kuitenkin ihan hyvää tarkoittaa, niin... Mutta kun ärsyttää, niin helposti tiuskii. Eipä sille välillä mitään mahda. Ehkä voi sitten pahoitella omaa tiuskimista. Ja toinen voi sitten pahoitella, ettei ihan tajunnut, että voisi olla ärsyttävää oma tekeminen toisesta. Kuulostaa ihan viattomalta erheeltä mielestäni eikä kovin vakavalta. Sitten sanoisin, että on vakavaa, jos tuollainen juttu pilaa yhteiselon pitkäksi aikaa eikä jompi kumpi suostu ollenkaan ajattelemaan asiaa toisen näkökulmasta.

Oliskin nainen, joka tulis pusua vaatimalla herättämään. Kahmaisisin sänkyyn viereen.

No ... toiset nyt aina yksiä kärttypeppuja herätessään, mutta ei sun ainakaan tarvitse pyytää. Sanot miehelle, että "pistä kuule seuraavan kerran kello herättämään niin saat kiukutella sille". Sen jälkeen annat asian olla.

Mitäs jos vaan antaisitte ne pusut toisillenne ja tosiaan antaisitte olla? Ihan normaalia vittuuntua välillä toisen ajattelemattomuudesta ja ihan normaalia vittuuntua jos itelle puhutaan vittumaisesti. Kummatkin oikeassa ja kummatkin väärässä. Kasvakaa aikuisiksi ja opetelkaa päästään pikkujutuista irti. Aika vaikeeks menee muuten elämä. Aina voi tietysti opetella päästään myös suhteesta irti.

Joo, istut vaan suoraan naaman päälle, kun seuraavan kerran herätät. Jos ei noin tokene, niin ei millään.

Ihme riitoja.

Tosiaan, jotkut vaan on veemäisiä herätessään. Että ehkä antaisin asian mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja poistuisin huoneesta. Tietysti jos mies tulee siitä vielä nalkuttamaan perään, niin sanoisin, että hankkikoon oman herätyskellon. Nythän et juurikaan kerro, että miten toimit kun loukkaannuit. Huusitko? Nalkutitko? Latelitko ilkeyksiä? Piditkö mykkäkoulua? Miehesi paskaa käytöstä et voi muuttaa, mutta omaasi voit.

Sinä olet ihana. Miehesi voi vähän katsoa itseään peilistä ja miettiä käyttäytymistään.

Kuulostaa siltä, että mies kokee, että voi puhua miten vaan, jos HÄNTÄ on ärsytetty. Oli se sitten tahallaan tai kuten tässä tapauksessa, ei. No jos olis tahallaan, niin ehkä saiskin tiuskia takaisin. Vaikka aina voi tietty siltikin olla se aikuisempi osapuoli. Ehkä hän vois tässä nyt vähän miettiä, että mitä se toinen sillä herätystavalla haki. Hakiko vittumaisuutta vai hakiko sitä pusua.

Ja ehkä sinullakin sitten vähän samankaltaista ajattelua, kkun tollaisista pikkuasioista usein riitelette. No ei selviä kyllä arjesta toisen kanssa noin. Pakko vähän miettiä asioita toisen kannalta tai sitten on parempi elää yksin.

C. Paitsi en nyt tiedä tarvinneeko tuossa pyytää anteeksi, kunhan molemmat myöntävät, että olisivat voineet toimia toisinkin ja yhteisymmärryksessä keskustelevat siitä miten toinen olisi toivonut toisen toimivan tapahtuneessa tilanteessa.

Mies ei rakasta.

Ei miehesi taida ihan kaikilla käydä. Olisin antanut suukon useammankin ja myös jalkojen väliin ja nokosten voimistamana jotain muutakin. Leikkisyyttä ei saa kadottaa

Toiset ovat kärttyisiä herätessään. Olisin itsekin voinut sanoa puoliunessa, että hei lopeta, tommonen piipittäminen ärsyttää, en ikinä valitsisi herätyskelloon mitään piipitysääntä. Tiedätpähän ensi kertaa varten että et piipittele, vaan annat pusun miehesi poskelle ja sanot että, hei heräätkö kello on nyt xx.xx.

Mun mielestä suurin osa anteeksi pyynnöistä kuuluu samaan kategoriaan amerikkalaisten joka välissä puolisolleen heittämä I love you.
Sanotaan tavan vuoksi, vaikkei sanalla tarkoiteta yhtään mitään, mutta kun se toinen sitä kerran vaatii ja näyttää myrtsiä mieltä niin....sori jos nyt kerran loukkasin, vaikken tajuu mitä syytä sulla tuosta nyt oli suuttua.
Tuleeko kellekään parempi mieli tollasesta anteeksipyynnöstä, ei taatusti tule.

Tuollaiset pienet tiuskaisut ja ärsyyntymiset kuuluu normaalielämään niin lapsilla kuin aikuisillakin. Jos jokaista huonoa tuulta ja sanaa tarvitsee pyydellä anteeksi, saa kulkea koko elämänsä sukkasillaan ja varoa kaikkia sanojaan ja tunteen ilmaisuja.
Puolisolle saa olla kärttynen, saa näyttää väsymyksen ja jopa sen että toinen ärsyttää joskus, ei se ole vakavaa eikä siitä kannata suuttua. Jos

Ei mitään järkeä ottaa tressiä tollasista pienistä jutuista ja vaatia (tai odottaa) anteeksipyyntöä joka ikisestä negatiivisesta sanasta joka puolison suusta tulee.
Eikä ole mitään järkeä laskea kumpi pyytää enemmän tai vähemmän anteeksi.
Sulla menee elämä täysin hukkaan lillukanvarsia laskeskellessa, muistellessa mitä kaikkea sun puoliso on tehnyt väärin ja täysin tyhjänpäiväisistä jutuista tänne rutistessa. Riidat ja tollaset pikkujutut voi sopia vaikkei kumpikaan pyytäisi ääneen sanoen anteeksi. On sanallista ja sanatonta viestintää, kannattaa ottaa käyttöön molemmat.

Ja huom, ennen kun kukaan vetää koko palon sieraimeen, niin rajansa kaikella. Ei kaikkee tarvii sietää, eikä kestää. Jokainen tervepäinen aikuinen kyllä tietää missä kohtaa se raja tulee vastaan. Mun mielestä se ei ole apn kuvailemissa tilanteissa.

Kyllä minäkin olisin loukkaantunut, jos olisin keksinyt hauskan ja hellyyttä lisäävän tavan herättää, mutta toinen ei ollenkaan ymmärtäisi sen tarkoitusta. Jos se piipitys ärsytti, niin sehän olisi loppunut heti kun pussaa. Tässä tilanteessa tuo tiuskiminen oli mielestäni ylimitoitettua. Nätimminkin voisi ilmaista, jos herätystapa ei ollut mieleen.

Jos toisen tai molempien herkkä kiivastuminen vaivaa, niin sen voisi ottaa puheeksi. Älkää nyt keskittykö siihen, kumman pitää tehdä mitä, vaan pohtikaa rauhassa, miten voisitte yhdessä toimia parisuhteenne kehittämiseksi. Miten ehkäisisitte riitatilanteita, miten ilmaisette tunteita ja ratkotte ongelmia, miten voisi olla rakentava ja lempeä toista kohtaan

Kuulostatte aivan 5 vuotiailta hiekkalaatikolla leikkiessä.

Mikäli jatkatte hiekkalaatikolla, sopikaa että kumpikin leikkii omalla tavallaan ja omilla leluillaan. Joskus harvoin voi lainata omaa ideaa jos toinen sitä kysyy.

Ellei tuo teille 5 vuotiaille sovi, ottakaa omat hiekkalaatikot ( asunnot, aikuisten kielellä) ja kasvakaa rauhassa henkisesti aikuisiksi!

Vaikka kenties olettekin fyysisesti sukukypsiä, teidän henkinen taso ei todista aikuisuutta.

Miehen kuuluu pyytää anteeksi. Et ole tehnyt mitään väärää. Juu ymmärrän että väsynyt voi tiuskia ja olla ärtynyt. Mutta yrtit ilahduttaa häntä ja käytäytyy kuin dorka. Tietty pitää lopettaa jos toinen sanoo että lopeta. Mutta sekin jo jotenkin loukkaavaa.