Ihmisluonto ja synti

Jotenkin tähän tapaan ihmisluonto voisi olla suhteutettuna luontoon:

• Sangviinikko nauttii luonnosta ja sen jälkeen unohtaa sen.

• Melankoolikko harmistuu luonnossa ja antaa sen kulkea väärään suuntaan (esim. ilmastoahdistus ilman tekoja)

• Koleerikko käyttää hyväkseen luontoa, mutta muuten se ei merkitse hänelle mitään ( hyväksikäyttää luontoa)

• Flegmaatikko tutkii luontoa ylimielisesti olematta siitä kiinnostunut
(asettaa itsensä luonnon yläpuolelle)

Kirjan mukaan sangviinikot ovat ulospäinsuuntautuneita tunneihmisiä.

Melankoolikot ovat myös tunneihmisiä, mutta uppoutuvat harvempiin asioihin syvällisemmin. Monet tieteilijät ja taiteilijat ovat olleet melankoolikoita.

Koleerikot ovat toiminnan ihmisiä.

Flegmaatikot ovat hitaampia ja laiskempia, enemmän viileitä kuin tunteellisia. Rauhallisuudesta on heille etua monissa asioissa.

Luonnetyypit liittyvät myös ihmisen ikään. Lapset ovat sangviinikkoja, nuoret melankoolisia, aikuiset koleerikkoja ja vanhukset flegmaatikkoja. Ihmisillä ilmenevät nämä eri luonnetyypit eri lailla läpi elämän. Joku on enemmän sangviinikko koko elämänsä aika kuin joku muu jne..

Herättääkö ajatuksia ihmisluonnon suhde ympäröivään luontoon?

Suomalaisista papeista persoonallisuustyypeistä on kiinnostunut ainakin Olli Valtonen, joka on popularisoinut persoonallisuusenneagrammia. Mystikko Gurdjiev opetti sitä aikoinaan. Ei taida olla aivan kristillistä mystiikkaa.

Varmaan olet huomannut ettei ihmisessä ole muita syntjä kuin hurmahenkisyys ja vlllitsevät henget. Tai ne ovat niin pahoja ettei muilla ole väliä tai kasteen armo pesee ne pois.

Onko syntiä olla kieltäytymättä elämästä tai vähintäänkin onnesta niin kauan kuin yksikin luotu kärsii vääryyttä?

Tähän tapaan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Thích_Quảng_Đức

Eiköhän kysymys ole välinpitämättömyydestä jos ei välitä ihmisistä tuskin luonnollakaan on hänelle merkitystä.
Toisaalta kyllähän näyttää, että ihmiset, jotka eivät hanki lapsia, voivat luonnossa kulkea ja heillä on lemmikkejä kotonaan. Ettei se välttämättä käy yks' yhteen.

Näitä eri temperamentti tyyppejä on yritetty vuosisatoja hahmottaa. Tuo sinun luettelosi lienee lähimpänä nykyajanteosofeja, eikä sille ole oikeastaan tieteellistä perustaa.
Mutta on tavallaan hauska keino koettaa hahmottaa itseään ja muita. Vähän samaan tapan kuin horoskooppien luonnonkuvaukset.

”Tämän mukaan synti olisi sitä, että ihminen ei aidosti välitä toisista ihmisistä? Sopiiko yllä kirjoitettu ihmiseen suhteessa luontoon?”

Kyllä se on synti, koska se rikkoo meidän tärkeintä kaksoiskäskyä.

Tuota, esiintyy noita toki monellakin ihmisellä, tosin näillä ei ole mitään tekemistä temperamenttien kanssa.