…oli vain katsoa ikkunasta ulos hetken vilahtavaa aurinkoa sunnuntain iloksi. Pilvet matelivat marraskuun tahtiaan ja luonto oli muuten vaiti. Pieni viima heilutti pensaan hentoa oksaa. Kukaan ei kaivannut, kukaan ei odottanut missään, kukaan ei hoputtanut eikä kysellyt mitään. Vain minä ja sunnuntain sinisävyinen hetki. Pöydän ääressä käsi poskelle ja hengittää rauhassa. Viikon mietteet pakettiin ja aamulla uutta kohti. Ymmärrättekö muut tarttua hetkeen? The hetkeen. Niitä on, kun ottaa kiinni ja elää ajatukselle.
Miten ihanaa
Anonyymi-ap
495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elän hetkissä nykyään. En suunnittele pitkälle mitään. Ja kaikki mikä on suunniteltava tulee muitten tarpeista suunnitella. Mä voisin luopua kellosta ja kalenteristakin.
Jasu
Eikö oma kultasikaan kaivannut?
Pääsin siivilläsi :) Hieno oli. Tämä uneliaisuus vaan.. voisitko seuraavalla kerralla saman ääneen lukea, kiitos :)
No niin. Ja ohikiitävät merkit ei ole toiselta pois.