Salataanko vaimolta ystävyyssuhde joka on kestänyt pari vuotta,jos kyseessä ei ole mitään muuta kuin pelkkä ystävyys? Te jotka asiasta jotain tiedätte, niin miksi salata, jos kyseessä on ystävyys? Miehelläni paljastui tällainen suhde ja en oikein usko, nimittäin koko lähipiiri yrittää liian kuumeisesti vakuuttaa minua. Miksihän he muuten niin tekevät? Pohtikaa kanssani.
Salaaminen?
Maruska
182727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mulla vähän sama ongelma, paitsi etten ole vaimo, eikä poikaystäväni ystävyys ole vielä kestänyt ihan kahta vuotta vaan puolivuotta. Sain tietää tästä ystävyydestä ihan vahingossa ulkopuoliselta. Asiaa poikaystävältäni tiedusteltuani hän ei osannut selittää juuri muuta, kuin että se on vaan kaveri, eikä hän halunnut kertoa minulle, etten olisi heti alkanut epäilemään kaikkea...(???) Annoin ajan kulua ja sain taas tietää, että nämä ystävykset olivat viettäneet aikaa yhdessä, eikä poikaystäväni maininnut asiasta sanallakaan minulle. Tämän jälkeen soitinkin jo itse tälle ystävälle ja hän vakuutti, että kavereita ovat. Tapaileminen kuitenkin jatkuu edelleen silloin tällöin ns. minun selkäni takana. Yhtä ainutta kertaa minua ei esimerkiksi tälle ystävälle ole esitelty...Tässä vaiheessa pitää toki myöntää, että olen hieman mustasukkainen luonna, joten en tiedä voisikohan tätä laittaa sen piikkiin. Ei kokonaan.
Kerran poikaystäväni oli ollut ystävättärensä kanssa kaupassa ja kaverini oli nähnyt. Poikaystäväni sitten soitti minulle heti kaupasta ulos päästyään, että hän oli tämän ystävänsä kanssa kaupassa ja minun kaverini näki heidät. Hänen soittonsa tarkoituksena oli siis ns. ehtiä ensin, ennen kuin kaverini soittaa ja kertoo, että poikaystäväni oli toisen naisen kanssa ruokakaupassa...
En vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt asiaa paljon pohdittuani, miksi ystävyys pitäisi salata? Ei minun ainakaan tarvitsisi.Annan vielä hieman ajan kulua ennen kuin...
Tuo "ehtiä ensin", tuli minulle tutuksi, kun poikaystäväni teki niin, hän tavallaan puhdisti toisen naisen kanssa liikkumisen. Ellei asiassa ole sen kummenpaa, niin miksi ei kertoa etukäteen. Itselle tuli sellainen olo, että kuinka monet ovat ne kerrat kun kukaan ei ole nähnyt.Itse en myös ymmärrä, miksi pitää salata kun tapaa tämän naisystävän, muuten kyllä ilmoittaa kun menee miespuolisen kaverin kanssa ulos. Toisaalta, kuten sinunkin tapauksessa, jos jo saa selville naisystävän olemassaolosta, niin miksi jatkaa vielä sen jälkeenkin salassa. Valitettavasti vaistoni sanoo, että pettäähän se.
Puhuimme asiasta äskettäin puhelimessa (olen viikonlopun vietossa toisella paikkakunnalla) ja hän vain totesi, että eihän minulle viitsi kertoa kun en usko kuitenkaan.
Tämä keskustelu alkoi siitä, kun kysyin mitä kuuluu ja heti perään mitäs hommailet? Hän vastasi siihen, että hyvää kuuluu ja sanoi olevansa kotona. Taustamusiikista ja huoneenkaiusta kuitenkin kuulin, etteipä ollut kotona...
Alkaa jo vaikuttaa tapaus aika selkeältä...tai sitten mies on vain patologinen valehtelija ja uskoo jo itsekin omat puheensa.
Ilmoitin hänelle haluavani keskutella asiasta viimeisen kerran. Tämän keskustelun jälkeen teen omat ratkaisuni.
Minulla on enemmänkin noita ns. salaisia ystävyys suhteita vastakkaiseen sukupuoleen. välillämme ei ole koskaan tapahtunut mitään kummempaa kuin hali ja suukko poskelle, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, jonka kanssa suukotamme ihan huulilta huuliin. Usein vielä hänellä on oma mies vieressä kuntämän teemme. Hienoa on se että hänen miehensä osaa ottaa homman ihan vain ystävyytenä vaikka emme tunnekaan toisiamme. ja niinhän se asia on. olen aikoinani saanut palautetta omalta puolisoltani uusista tuttavuuksista kun ne kaikki ovat aina naisia. sittemmin olen pitänyt määrätyt tutut pimennossa naiseltani. En mielestäni tee mitään väärin jos vaihdan jonkun kanssa ystävän suukon jolla ei ole mitään muuta merkitystä ystävyys! pelkkä "vieraan" naisen halaaminenkin on ollut kova paikka omalle rakkaalleni. toivouisin hänen ymmärtävän että minulla ei ole muita ja vaikka nukkuisin jonkun ystäväni kanssa samassa sängyssä niin siitä ei ole mitään uhkaa hänelle. aina asiat ei kuitenkaan ole näinpäin! vaikea sanoa mitä sinun pitäisi uskoa. jos olet todella mustasukkainen miehestäsi etkä voi sietäähäntä vieraan naisen seurassa niin voisin melkein sanoa että usko miestäsi! takuuseen en mene mutta tuossa on minun omaa kokemusta!
on nykyisin ystävyyttä vain ja näin se on pettäjälle helppo tie.Toista ihmistä voi kiduttaa kun ei myönnetä totuutta.
Ystävyys ja seksi suhde on kaksi eri asiaa. mutta salaan ystävyyden omalta kullaltani siinä missä salaisin seksisuhteenkin jos sellainen olisi. Jos sanon naiselleni että menen käymään ystäväni paulan kanssa kahvilla, niin siitä tulee ihan sairas meteli. vaikka pyytäisin häntä vielä mukaan niin ei auta. hänen mielestään en mene kahville vaan naimaan ja pettämään. tulen paljon paremmin toimeen naisten kuin miesten kanssa ja erittäin hyvin sellaisien naisten kanssa jotka eivät halua musta sen kummempaa kuin jutella ja viettää aikaa yhdessä ilman seksiä ja sitoomuksia. Haluaisin kovasti kertoa ja saada naiseni ymmärtämään asian oikean tolan mutta en vain pysty. en halua riidellä ja vielä vähemmän erota. Rakastan omaa kultaani ylikaiken enkä milloinkaan luopuisi hänestä enkä edes halua sitä vaarantaa. halit ja pikku pusut voivat olla pelkkää ystävyyttä. ei niissä aina ole mitään lemmen hehkua ympärillä.
edelleen tämä on vain minun tarinaani enkä sano että kaikki ovat näin kiltisti.
Mikä sitten on sitä pettämistä? Seksiakti vai henkinen kumpaanuus johonkin vieraaseen? Siinäpä se kysymys.
Minulla on vähän samanlainen tilanne. Mieheni on ollut salaa yhteydessä vanhaan kuolukaveriinsa, johon hän joskus oli ihastunut.
Kun asia paljastui, hän väitti että kyseessä on vain ystävyys, mutta epäilen hänen kumminkin haluavan muutakin tästä naisesta. Hän ei minun tietääkseni ole edes maininnut naiselle että seurustelee.
Pahinta tässä on se, että mieheni ei varmaan myönnä edes itselleen, että yhteydenottojen tarkotuksena on jokin muu kuin "ystävyys" ja näin pitää omatuntonsa puhtaana.
Epäilen tällaista, koska mieheni ja minun suhde alkoi ystävyyden nimissä tapahtuvasta yhteydenpidosta.
Nykyaikana ihmiset eivät myönnä rottamaisia tekojaan edes itselleen, vain ajelehtivat itsekkäiden halujensa varassa, välittämättä toisten tunteista paskaakaan. Toivon, että olen totaalisen väärässä, mutta pelkään ettei näin ole.
"Nykyaikana ihmiset eivät myönnä rottamaisia tekojaan edes itselleen, vain ajelehtivat itsekkäiden halujensa varassa, välittämättä toisten tunteista paskaakaan. Toivon, että olen totaalisen väärässä, mutta pelkään ettei näin ole. "
Tämä toteamus on niin totta, niin totta. Olen myös pohdiskellut asiaa moneen otteeseen ja tullut myös siihen tulokseen, etteivät ihmiset pysty myöntämään edes itselleen. Olin taannoin Tommy Hellstenin luennolla. En ole aiemmin hänestä "perustanut", enkä ole hänen kirjojaan lukenut, mutta luennolla valkeni yksi seikka. Jos ihminen ei tunne tai arvosta itseään, hän ei myöskään voi tuntea tai arvostaa muita. Tämä on seurausta pitkälti tästä suoritus- ja kulutusyhteiskunnasta jossa elämme. Periaatteessa päivänselvä asia, mutten ole tullut ajatelleeksi aikaisempaa.
Hei huomaattekos? Ei olla haukuttu näitä naisystäviä ollenkaan, vaan ihan oikeasti keskitytty itse aiheeseen! Loistavaa.
Totta on, että ellei arvosta ja rakasta itseään, ei myöskään pysty tekemään niin muille. Ja edelleen: ystävät päivänvaloon!
Minäkin kuvittelin lähes vuoden, että miehelläni on "vain" ystävyyssuhde naispuoliseen työkaveriinsa. He juttelivat läsnäollessanikin paljon puhelimessa työasioita ja mieheni kertoi avoimesti, että heidän välillään ei ole mitään muuta. Ja tämän tietysti uskoin! Kunnes pari viikkoa sitten mieheni oli työporukalla risteilyllä ja sen jälkeen selvisi, että ystävyys on ollutkin pettämistä lähes koko ajan - siis melkein vuoden. Tätä nyt sitten käydään läpi ja fiilikset ovat melko matalalla. Mieheni on nyt tehnyt ehdotuksen yhdessä jatkamisesta, mutta itse en tiedä. Miten voin luottaa, että kaikki on yhtäkkiä loppu heidän väliltään? He tapaavat kuitenkin päivittäin töissä monta tuntia.
Samoin minun miehelläni on rakkaussuhde työpaikalla. On jo myöntänytkin sen. Olen tiennyt asiasta jo pari vuotta, mikä on olluut varsin tuskaista aikaa. Tässä tapauksessa suhteeseen ei ilmeisesti (???) kuulu varsinaista seksiä. Se hoidetaan kotona, mutta muuten on kamalaa katsoa vierestä, kun umpirakastunut mies vahtii puhelinta kaiket illat ja tekstiviestit viuhuvat. Puhelimen muisti täynnä rakkaudentunnustuksia!
Nyt alan olla kypsä tilanteeseen ja taidan lähteä.
Surettaa yli 30 yhteisen vuoden jälkeen.
Mies on sitä mieltä, että tämä toinen suhde ei lopu ikinä. Minun vain pitäisi hyväksyä se, mutta en enää jaksa!
Läpikäyntiä, kyyneliä, pettymystä ja kiukkua. Haluan käydä minäkin kaiken läpi, mutta pystyykö sitä vielä luottamaan ja uskomaan. Pelkään, että alan nähdä merkkejä toisesta naisesta joka puolella. Pelkään myös sitä, että viha ei laannu.
Erittäin vaikean pohdinnan paikka tuollainen tilanne. Itselläni on syvällinen, luottamuksellinen, avoin ja erittäin arvokas ystävyyssuhde varatun miehen kanssa, jatkunut jo vuosia, toistaiseksi "platonisena". Ei ole aikomustakaan sitä lopettaa, koska olemme molemmat kohdanneet ihmisen, jollaista olemme koko elämän ajan olleet vailla. Eroaikeita hänellä ei ole, eikä minulla sensuuntaisia ajatuksia että "pitäisi saada tuo mies itselleni". Hänen kotikentän elämänsä on realiteetti.
En usko, että hänen vaimonsa käsittäisi tätä ystävyyttämme mitenkään. En osaa sanoa, olisiko tämmöinen syvästi henkisellä tasolla pitkään toiminut ystävyys vaikeampi tajuta kuin joku ohimenevä panohuvittelu vieraissa. Varmaan tapauskohtaista.
Me ihmiset haluamme liittää rakkauteen ja parisuhteeseen omistamista ja toisen ihmisen hallintaa. Haluamme tietää kaiken hänen tekemisistään ja tunteistaan. Toista ihmistä ei kuitenkaan voi omistaa eikä hänen sisimpiä tuntojaan kahlita tai hallita. Tälle tosiasialle emme mahda mitään, vaikka löisimme toisiamme millaisilla moraalinäkemyksillä tahansa. Kun elämä heittää eteen ihmisen, josta haluaa pitää kiinni, vaikka se olisi satojen tai tuhansien muiden mielestä "väärin", niin syvään tunteeseen kykenevä ihminen kuuntelee itseään, ei moraalilla ruoskivia ,tuuleen huutavia ääniä.
Niin...mitä muuta tässäkään tapauksessa voisi tehdä kuin salata vaimolta?? Ei ole minkäänlaista aikomusta tai halua tehdä häntä onnettomaksi ja sotkea hyvin toimivaa perhekuviota. Ei ole kuitenkaan myöskään mitään aikomusta luopua ainutlaatuisesta ystävyydestä ja rakkaudellisesta vuorovaikutuksesta, joka on elämän voimatekijä molemmille. Elämä ei todellakaan ole yksinkertaista, vaan arvaamatonta ja hallitsematonta.
Ihmisen osaksi jää kyetä tutkimaan itseään ja tunteitaan - ja sitä kautta näkemään ettei ikinä voi toisiakaan tuomita tai moralisoida heidän valintojensa takia.
Minulla on ystävyyssuhteita muutamaan mieheen. Toisen kanssa olimme avoimia ja kerroimme puolisoille. Kummankan puoliso ei ymmärrä ja loukkaantuu joka kerta. Emme olisi halunneet ikävyyttä puolisoillemme, ystävyys on hiipunut tämän takia. Olimme toisillemme tuki ja turva, puhuimme asioista ja kaikki pysyi kaveripohjalla.
Toisen ystävän kanssa emme ole kertoneet puolisoille. Ihan siitä syystä - miehen ja naisen välinen ystävyys on joillekin käsittämätöntä. Eivät pysty ymmärtämään selllaista olevan ilman seksiä. Jos miehesi kuvitteli sinun olevan juuri tällainen.
Voimia sinulle. Toivottavasti et anna mustasukkaisuuden pilata mieltäsi ja suhdettasi. (Sorry, voi olla samaa tekstiä kuin muilla, en jaksanut lukea muita vastauksia.)
Kyllä se mies sinua pettää. Minulle kävi myös niin että kaikki miehen työkaverit tiesi, naapuri tiesi. Sit ukon firman juhlissa oli kiva poksauttaa asia meitsin silmille, kun se kakkonen oli siinä firmassa töissä. Tietysti otin selville tietoja "omaan elämääni liittyvästä ihmisestä". Ponnari heilahtaa, tisut vapisee oli tyttösen koko olemus. Yllättävää mutta jotain tekemistä pitää työpaikoilla keksiä kun työaika on porukalla klo 7.30-23.00 ja kassa on tyhjä.
Frendeissä! Olen uskonut noihin samoihin selityksiin ja pettihän seäijä, perskele!
esimerkiksi voi salata, kun moni kokee ystävyyden vastakkaiseen sukupuoleen uhaksi parisuhteelle!
Itse olen saanut aikaiseksi melko paljon hämminkiä haalimalla kovin erisorttisia ja ikäisiä "poikaystäviä". Täytyy myöntää itsekin, että mieheni on aika kova jätkä, kun "sulattaa" ne kaikki. Ihmeekseni taas karsastaa parasta naispuolista ystävääni: Yritän aina salata visiitit hänen luokseen jos se on mahdollista ;D. Harminsa kullakin..