Samanlaisen rakastaminen absoluuttisen turhaa...

Nimimerkki : Pakstori
Silti, jos joku sanoo, että "Jumala rakastaa paholaistaankin"; niin ymmärrätte varmaan miten oudosta rakkaudesta on kyse, koska vain hänestä Raamattu sanoi: "Jumala vihaa häntä ikuisesti!" Jos te ette vihaa "sitä", sotasaatanaa, olette tulleet petetyiksi, ja petätte itsekin, vaikka tuo mene petomme piikkiin enemmän... Jos siis asetut minua nyt vastustamaan, käännät tämän kaiken itsellesi päinvastoin, mieti ensin, että puhunko totta, eli jos silti haluat totuuden mieluummin, sinun kannattaisi edes hiukan uskoa minuakin. Jos nimittäin puhun totta, ja vastustat, olet valheessa, mutta jos minä valehtelen, (millä sen todistat?) silloin itsekin hyväksyn että vastustaisit minua. Vastustatko silloinkaan minua, vaan minun henkeäni, näitä sanoja jotka sanoin?

Saatana ei ole itse silti tarkemmin ajateltuna vääryyden aiheuttaja, eikä pettämisen, mutta SE SYYTTÄÄ, ihan mistä tahansa - ketä hyvänsä, syyttä tai ei...
Vaikka olisitte "uskossa"; mutta syytätte, olette uskoneet vasta paholaiseen, eihän SE ole Pyhä Henki, vaan se, mikä puolustaa, mutta jos syytökset olivatkin tosia, teitäkin kohtaan - silloin vasta "Pääsette Helvettiin"...

Karma

No kyllä mä erilaista rakastaa voin, mutta en ikinä alkaisi parisuhteeseen kovin erilaisen kanssa. Se olisi absoluuttista ajanhukkaa.

Joskus sanotaan joistakin ihmisistä että ne seurustelee aina samanlaisten juoppojen kanssa.

Heti särähtää korvaan tuo, valitsee rakastamisen kohteen... Miten se valitaan? Eikö se tapahdu ihan itsekseen ihastumisen kautta. Eihän sitä valita ja päätetä että alanpa nyt rakastamaan tuota neitoa tuossa. Vai kuinka?