Tuntuuko teistä

Kai se on niinkin, että osa ihmisistä on sosiaalisempia ja tunneälykkäämpiä. Toisille riittää se että arki pyörii, eikä siihen tarvita muuta. Toiset taas haluavat ihmetellä maailmaa ja sen menoa vähän laajemmasta näkökulmasta.

Mitä kumppanisi sitten sanoo, kun kerrot, että sinä todella haluaisit myös syvempiä keskusteluita? Miten olet päätynyt suhteeseen henkilön kanssa, jonka kanssa ei pääse pintaa syvemmälle?

Kyllä minä ainakin pystyn juttelemaan oman kumppanini kanssa niin syvällisesti ja niin paljon tunteista kuin tahdon. Hän osaa puhua jopa omistakin tunteistaan. Minusta arkisista ja pinnallisista asioista puhuminen on tylsää missä tahansa suhteessa. Tarvitsen syvyyttä säilyttääkseni mielenkiintoni

No jos mainitsen asiasta hän loukkaantuu ja muuttuu entistä hiljaisemmaksi. Hän harvoin kertoo omista tunteistaan. Keskustelut pyörivät työn ja kotiaskareiden piirissä. Mitä milloinkin pitäisi tehdä ja suorittaa. Minä olen meillä se joka avaa tunteitaan. Hän on täysin järjellä ajatteleva. Varmaan tuo järkevyys oli syy siihen, miksi valitsin hänet. Mutta nyt lähes 15 vuoden jälkeen olen todennut, että tunneyhteys merkkaa paljon. Häneen pystyy luottamaan, mikä on hyvä asia. Mutta varmasti läheisyyskin olisi parempaa, jos hän olisi enemmän auki. Suurimman osan elämästäni olen ollut tässä suhteessa, joten ei ole juurikaan mihin verrata.

Anna hänelle akupainelua siis ihan oikeasti. Katso netistä ohjeita ja hellästi ensin hivelet, silität ihoa ehkä kevyttä hierontaa jetken, jonka jälkeen annat akupainelua.

Koipi-reidet (kiinteät, paljaina) peliin niin jopas alkaa jokamies rupattelemaan tunteistaan. Tai kaulimella takaraivoon, siitäkin aiheutuu tunteita.

Ei se noin toimi. Kaikki vaatii yhteyttä, se mikään suoritus ole.

Voisiko vaan olla niin että kaksi erilaista ihmistä päätyneet yhteen. Se voi olla noinkin helposti selitetty.

Gl sleeping kannata baldy photosensitivity laakerit laittoi malli näkemällä

Tunteellisena ihmisenä toki ymmärrät myös toisen osapuolen tunteita...vai riittäääkö tunteellisuutesi tasan itseäsi kohtaan. Näin äkkiseltään tulkitsisi koska kirjoituksessasi tulee vain sinun halusi ja tarpeesi esiin ja se, ettet ole tyytyväinen siihen kun puoliso ei haluakaan pohtia syvällisiä, mitä ne sitten ovatkaan.

SUjuva arki ja helmenharmaa arki on monen parisuhteen perusta. Riippuu ihan itsestä miten sen arjen arvottaa; minulle esim. arki on ihanaa yhdessäoloa puolison kanssa. Se syvällisyys tulee ihan tavallisesta yhdessä tekemisestä

Usein moni "tunteellinen" kuvittelee, että kun ruetaan anaysoimaan tunteita ja tulkitsemaan asioita, mielellään vielä viinilasi kädessä ja kynttilät sytytettynä, että se olisi jotenkin sitä oikeaa syvällisyyttä, ei muuten ole!

Tuntuu että minun arki pyörii toisten parisuhteissa.

Nyt kun niistä puhutaan kun vuosia vaiettu. Olo on se että ollut ihmisen kanssa jota ei edes tunne. Joka ei ymmärrä.

Näin arkisesti ja konkreettisesti ajattelevana tyyppinä minulle ei riitä parisuhteessa tuollaiset epämääräiset -ajatustenvaihto - syvällinen keskustelu- fraasit .

Väännätkö ratakiskosta ja sanotko suoraan, niin meillä tehdään kun keskustellaan.
Mistä asioista sinä haluaisit hänen kanssa käydä syvällisiä keskusteluja?
Millaisista tunteista miehesi pitäisi olla sinulle avoimempi?
Mitä sinä haluaisit miehesi sanovan sinulle?
Puhu suoraan miehellesi, älä kiertele ja kaartele kuin kissa kuumaa puuroa.

Ymmärsin että sinulla on vaikeuksia olla miehesi kanssa fyysisessä yhteydessä kun henkinen yhteys puuttuu.
15 vuotta olette olleet yhdessä. Parisuhteessa fyysinen kosketus on olennainen asia, merkitsee ja kertoo valtavan paljon, monesti enemmän kuin tuhannetkaan sanat.
Kumpi teistä on etääntynyt enemmän fyysisestä kosketuksesta, sinä vai miehesi?
Osaatko sinä sanoittaa fyysiset tarpeesi ja halusi, esim. sen mistä ja miten miehesi voisi koskettaa sinua niin että sinulla olisi hyvä olla ja tuntisit itsesi rakastetuksi?
Vai oletko sinä näissä fyysisissä tilanteissa hiljaa ja passiivinen, et puhu, et esitä toiveita etkä koe kosketuksissa rakkautta ja välittämistä?

Näihin kysymyksiin ei tarvitse tänne vastata. Ei minua kiinnosta teidän asiat. Keskustele puolisosi kanssa teidän kahden välisistä jutuista.
Puhu suoraan hänelle, älä syyttele, äläkä syyllistä toista.
Jos hän ei pysty puhumaan tunteistaan, tai niistä asioista joista sinä haluaisit hänen puhuvan, et sinä voi häntä siihen pakottaa.

Ei puhuta yhteisistä asioistakaan. Mies menee omia menojaan ja mää hoidan kodin sekä lapset. Tiijä koskaan mitä suunnittelee.

JOs toinen haluaa syvällistä keskustelua, voi hän kysyä toiselta, mitä tämä toinen haluaisi.

Voihan olla, että toinen haluaa vaikka useammin seksiä, niin silloinhan asia on helppo ratkaista - sekstaillaan enemmän ja puhutaan enemmän.

EI voi olla niin, että toinen vain vaatii asioita toiselta vaan molemmilla sama oikeus, jos siis tuossa pisteessä ollaan, ettei yritetäkään muuttaa itseä, vaan toista