että arki pyörii mutta tunneasioista ei puhuta? Tunteellisena ihmisenä kaipaisin suhteessa välillä ajatusten vaihtoa ja syvällisiä keskusteluita. Arjen pyörittämisen vastapainoksi. Itse yritän avata erilaisia keskusteluita ja sanoa omia mielipiteitäni, mutta toinen puhuisi mielellään vaan arkisista asioista.
Tuntuuko teistä
Anonyymi-ap
25147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kai se on niinkin, että osa ihmisistä on sosiaalisempia ja tunneälykkäämpiä. Toisille riittää se että arki pyörii, eikä siihen tarvita muuta. Toiset taas haluavat ihmetellä maailmaa ja sen menoa vähän laajemmasta näkökulmasta.
Tämä on totta, että toiset ovat sosiaalisempia eli riippuvaisempia toisista ihmisistä ja kontakteista. Tunneälykkyys on hieno ominaisuus, kun vain ymmärtää mitä se tarkoittaa.
Tunteikkuus eli omissa tunteissa ja sfääreissä märsyäminen ei todellkaan ole tunneälykkyyttä.
Voisiko olla niin että sosiaalinen ja ei-sosiaalinen yhdistelmä ei vaan toimi? Jos tässä puhutaan keskusteluyhteydestä. Ei ole oikein jos toinen tuo esille omaa ajatusmaailmaa vähän syvemmällä tasolla ja toinen kysyy onko jääkaapissa ruokaa ja milloin peset pyykkiä. Jos nainen on hoitanut kotityöt vuosikausia niin ei se vaan riitä. Ehkä se joillekin riittää, toisille ei. Varmasti molemmissa osapuolissa on hyvät ja huonot puolensa, niinkuin kaikessa.
Mitä kumppanisi sitten sanoo, kun kerrot, että sinä todella haluaisit myös syvempiä keskusteluita? Miten olet päätynyt suhteeseen henkilön kanssa, jonka kanssa ei pääse pintaa syvemmälle?
Kyllä minä ainakin pystyn juttelemaan oman kumppanini kanssa niin syvällisesti ja niin paljon tunteista kuin tahdon. Hän osaa puhua jopa omistakin tunteistaan. Minusta arkisista ja pinnallisista asioista puhuminen on tylsää missä tahansa suhteessa. Tarvitsen syvyyttä säilyttääkseni mielenkiintoni
Syvempiä keskusteluj?! Olisipa todella hienoa, jos joku nyt avaisi hieman tuota teemaa: mitä se sisältää ja mitä esim. AP tunteellisena ihmisenä siitä haluaisi puhua ja kommentoida
No jos mainitsen asiasta hän loukkaantuu ja muuttuu entistä hiljaisemmaksi. Hän harvoin kertoo omista tunteistaan. Keskustelut pyörivät työn ja kotiaskareiden piirissä. Mitä milloinkin pitäisi tehdä ja suorittaa. Minä olen meillä se joka avaa tunteitaan. Hän on täysin järjellä ajatteleva. Varmaan tuo järkevyys oli syy siihen, miksi valitsin hänet. Mutta nyt lähes 15 vuoden jälkeen olen todennut, että tunneyhteys merkkaa paljon. Häneen pystyy luottamaan, mikä on hyvä asia. Mutta varmasti läheisyyskin olisi parempaa, jos hän olisi enemmän auki. Suurimman osan elämästäni olen ollut tässä suhteessa, joten ei ole juurikaan mihin verrata.
Myös sinä olet "täysin järjellä ajatteleva!. Sellaista jakoa ei ole olemassakaan kuin järki ja tunteet, se on kaunis romanttinen ajatus, jota paljon viljellään mm. elokuvissa.
Tunteet syntyvät meidän omista ajatuksistamme ja jos todellakin olisit tunneälykäs, toki tämän tietäisit
Anna hänelle akupainelua siis ihan oikeasti. Katso netistä ohjeita ja hellästi ensin hivelet, silität ihoa ehkä kevyttä hierontaa jetken, jonka jälkeen annat akupainelua.
Koipi-reidet (kiinteät, paljaina) peliin niin jopas alkaa jokamies rupattelemaan tunteistaan. Tai kaulimella takaraivoon, siitäkin aiheutuu tunteita.
Ei se noin toimi. Kaikki vaatii yhteyttä, se mikään suoritus ole.
Jos koipi-reidet (kiinteät, paljaina) eivät pelkästään toimi, niin tyttö voi esimerkiksi kysyä mieheltä että tuntuuko sinusta siltä haluaisit minun tekevän jotain enemmän tai paremmin.
Voisiko vaan olla niin että kaksi erilaista ihmistä päätyneet yhteen. Se voi olla noinkin helposti selitetty.
AInakin tämän AP kirjoittajan mielestä. Yksi vaihtoehto olisi, että AP kääntäisi katseensa itseen ja koittaisi muuttua hieman puolisonsa suuntaan, eikä toisinpäin
Sitä ei kannata tehdä. Elämästä lähtee loppukin ilo ja masentuu.
Terveessä (hetero) parisuhteessa olevat ihmiset ovat valtavan suuresti erilaisia.
Gl sleeping kannata baldy photosensitivity laakerit laittoi malli näkemällä
Tunteellisena ihmisenä toki ymmärrät myös toisen osapuolen tunteita...vai riittäääkö tunteellisuutesi tasan itseäsi kohtaan. Näin äkkiseltään tulkitsisi koska kirjoituksessasi tulee vain sinun halusi ja tarpeesi esiin ja se, ettet ole tyytyväinen siihen kun puoliso ei haluakaan pohtia syvällisiä, mitä ne sitten ovatkaan.
SUjuva arki ja helmenharmaa arki on monen parisuhteen perusta. Riippuu ihan itsestä miten sen arjen arvottaa; minulle esim. arki on ihanaa yhdessäoloa puolison kanssa. Se syvällisyys tulee ihan tavallisesta yhdessä tekemisestä
Usein moni "tunteellinen" kuvittelee, että kun ruetaan anaysoimaan tunteita ja tulkitsemaan asioita, mielellään vielä viinilasi kädessä ja kynttilät sytytettynä, että se olisi jotenkin sitä oikeaa syvällisyyttä, ei muuten ole!
Ymmärrän, että hänelle riittää keskustelun aiheeksi arki. On hänelläkin tunnemaailma, mutta hän nauttii eri asioista. Hänellä on omat harrastukset omien kavereiden kanssa, mistä saa iloa. Se mitä voisimme tehdä yhdessä työn ja kotitöiden lisäksi, jää hänelle arvoitukseksi. Eikä hän osaa antaa siihen vastausta. Sehän voisi olla jotain mukavaa yhdessä tekemistä, jonka kautta näitä yhteisiä tunnekokemuksia sitten syntyy.
Tuntuu että minun arki pyörii toisten parisuhteissa.
Nyt kun niistä puhutaan kun vuosia vaiettu. Olo on se että ollut ihmisen kanssa jota ei edes tunne. Joka ei ymmärrä.
Näin arkisesti ja konkreettisesti ajattelevana tyyppinä minulle ei riitä parisuhteessa tuollaiset epämääräiset -ajatustenvaihto - syvällinen keskustelu- fraasit .
Väännätkö ratakiskosta ja sanotko suoraan, niin meillä tehdään kun keskustellaan.
Mistä asioista sinä haluaisit hänen kanssa käydä syvällisiä keskusteluja?
Millaisista tunteista miehesi pitäisi olla sinulle avoimempi?
Mitä sinä haluaisit miehesi sanovan sinulle?
Puhu suoraan miehellesi, älä kiertele ja kaartele kuin kissa kuumaa puuroa.
Ymmärsin että sinulla on vaikeuksia olla miehesi kanssa fyysisessä yhteydessä kun henkinen yhteys puuttuu.
15 vuotta olette olleet yhdessä. Parisuhteessa fyysinen kosketus on olennainen asia, merkitsee ja kertoo valtavan paljon, monesti enemmän kuin tuhannetkaan sanat.
Kumpi teistä on etääntynyt enemmän fyysisestä kosketuksesta, sinä vai miehesi?
Osaatko sinä sanoittaa fyysiset tarpeesi ja halusi, esim. sen mistä ja miten miehesi voisi koskettaa sinua niin että sinulla olisi hyvä olla ja tuntisit itsesi rakastetuksi?
Vai oletko sinä näissä fyysisissä tilanteissa hiljaa ja passiivinen, et puhu, et esitä toiveita etkä koe kosketuksissa rakkautta ja välittämistä?
Näihin kysymyksiin ei tarvitse tänne vastata. Ei minua kiinnosta teidän asiat. Keskustele puolisosi kanssa teidän kahden välisistä jutuista.
Puhu suoraan hänelle, älä syyttele, äläkä syyllistä toista.
Jos hän ei pysty puhumaan tunteistaan, tai niistä asioista joista sinä haluaisit hänen puhuvan, et sinä voi häntä siihen pakottaa.
Sivusta, kannattaa antaa aloittajalle majdollisuus vastata jos olet ihminen
Aina mennään ääripäähän, pakottamiseen, vaikka se tuskin kenelläkään on ensimmäisenä mielessä. Jos ei puhu tunteistaan, ei se välttämättä tarkoita, ettei sitä haluaisi. Se vaan on monelle hyvin vaikeaa, moni ei ole sellaista taitoa oppinut. Välillä joutuu vähän sörkkimään syvemmälle, ennen kun pato murtuu. Voi kysyä ainakin, että miksi ei halua puhua, miksi se tuntuu huonolta
Ei puhuta yhteisistä asioistakaan. Mies menee omia menojaan ja mää hoidan kodin sekä lapset. Tiijä koskaan mitä suunnittelee.
JOs toinen haluaa syvällistä keskustelua, voi hän kysyä toiselta, mitä tämä toinen haluaisi.
Voihan olla, että toinen haluaa vaikka useammin seksiä, niin silloinhan asia on helppo ratkaista - sekstaillaan enemmän ja puhutaan enemmän.
EI voi olla niin, että toinen vain vaatii asioita toiselta vaan molemmilla sama oikeus, jos siis tuossa pisteessä ollaan, ettei yritetäkään muuttaa itseä, vaan toista