Näin se tuntuu menevän. Kakkosnainen on hyvä ja ykkösnainen eli vaimo paha. Kun ukkomies kaukana kotoa lankeaa houkutuksiin, niin silloin kotona on kaikki täytynyt olla pielessä. Olen toista mieltä. Miehen itsetuntoa hivelee, kun joku on vielä lähes 60-vuotiaasta ukosta kiinnosunut, niinkuin meidänkin tapauksessa.Ja sitten kun nainen, tosin ikärouva,manipuloi miehen uskomaan, että tässä iässä on kaikki sallittua. Eikä tarkoituksena ole ottaa ukkoa asumaan pysyvästi, vaan suoraan sanottuna käyttää hyväksi. Kakkosnainen tietää hyvin ukkomiehen taustan. Eikö silloin ole kyseessä rikoskumppanuus, näinhän se on muissakin rikoksissa. Ei kakkosnainen voi olla täysin viaton.Ja loppujen lopuksi hänhän sen asian päättää, kuka siellä jalkojen välissä on. Asian tultua julki kakkosnainen on tosi loukkaantunut eikä halua olla sylkykuppi. Tällaista on maailmanmeno nykyaikana. Siitä sitten mummu antaa ohjeita lapsenlapsillekin. Näin toimitaan salkähmäisesti.NYTHÄN ON KAIKKI SALLITTUA.
Olenkohan liian vanhanaikaisesti ajatteleva, kun haluan pitää kiinnni yksinkertaisista moraaliperiaatteista?
Olenkohan liian vanhanaikaisesti ajatteleva, kun haluan pitää kiinnni yksinkertaisista moraaliperiaatteista?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mistä tiedät että ukkosi lankesi houkutuksiin. Jospä hän itse oli aloitteentekijä niinkuin äijät yleensä. Jospa miehesi oli se manipuloija. Voin sanoa kokemuksesta että kun joku ukkomies on yrittänyt iskeä, niin vakuuttelut on sitä ettei se haittaa jos yhden yön viettää jne jne....
Jos toinen nainen on vapaa, niin eihän hän ole kenellekään selitysvelvollinen. Helppo sinun on puolustella ja löytää selitys ukkosi tekemisistä kun laitat sen toisen naisen syyksi, mutta eiköhän totuus ole jotakin muuta.
Jatka vain samaan malliin. Viattomana, mieti kumpi päättää?
Näinhän täällä useimmat ajattelevat kuten sinä. Hiveleekö se sinunkin itsetuntoasi jos mies liehittelee? Onhan sinulla kaikki mahdollisuudet puhaltaa peli poikki. Tarkoitan, että molemmat ovat rikostovereita.
..avioliitto ole kahden ihmisen välinen sopimus.
Aikoinaan kun mieheni jäi kiinni rinnaikkaissuhteestaan, niin kyllä minun raivoni ja pettymykseni kohdistui silloiseen mieheeni. Miksi ihmeessä olisin syyttänyt tätä kolmatta osapuolta? Miehenihän minut ja lapset petti ja heitti samalla menemään 15 yhteistä vuotta.
Toista ihmistä ei voi omistaa, en käsitä näitä juttuja tyyliin "vei toisen oman" yms.
Aikuiset ihmiset vastaavat ITSE liitoistaan ja sopimuksistaan.
Lähetit varmaan upealle kakkosnaiselle ruusukimpun kiitokseksi. Oi niin jalo teko!
Nyt vain on niin, että näitä miehenkipeitä vanhoja ämmiä nettipalstoilta löytyy. Mutta avioliitossahan on jotain mätää. Ei ihme, että lähes joka toinen avioliitto etelässä kariutuu. Kukaan ei ota vastuuta. Nautitaan ja naiskennellaan.
Miksi ihmeessä olisin lähettänyt kukkia tälle toiselle naiselle, en tunne häntä enkä haluakkaan tutustua.
Jutun pointti olikin se, että mieheni oli ihan itse vastuussa tekemisistään. Maailma on varmaankin täynnä miehenkipeitä ämmiä, mutta en jaksa uskoa nämä ämmät voisivat ketään varattua tai vapaatakaan pakottaa suhteeseen kanssaan.
Mielestäni ei kannata ryhtyä suhteeseen varatun henkilön kanssa, ihan samalla tavalla kuin ei kannata tietoisesti ostaa varastettua tavaraa, vaikka itsellä ei olisi osaa eikä arpaa tavaran varastamisessa.
Kun itse ei palkitse toisten kyräileviä tekoja, ja rohkaise niihin, itse osaltaan luo parempaa ympäristöä, jossa ihmisiä rohkaistaan ongelmiensa kohtaamiseen, ei niiltä pakenemiseen.
Olipa hyvin sanottu,kaikkien näiden huuhaaa-juttujen jälkeen. Reilu peli: vapaat naimahaluiset yhtykööt yhteen!
Minunkin mieheni siis ex jäi kiinni rinnakkaissuhteesta ja eroonhan se päättyi kahdenkymmenen vuoden liitto. Loppumetrit olivatkin olleet kamalat ja vaikka ensi alkuun olin tosi vihainen ja edelleen ajattelen että voisi sitä löytyä kunniakkaampiakin tapoja erota kuin se että paskahousuisuuttaan valehtelee päin naamaa ja käyttää taloudellisesti hyväksi, niin lopultaan olen tyytyväinen että päädyimme eroon edes jotenkin.
Uutta naista en ole halunnut tavata enkä nähdä enkä tietää hänestä mitään, vaikka tämmöisiä viestejä on exältä päin joskus yrittänyt tulla. Exällä ja minulla on melkein aikuiset lapset jotka suosiolla lähtivät mukaani... lasten asioista puhun exän kanssa. Muusta juuri en. En ymmärrä mikä hinku sillä naisella olisi minuun tutustua. Enkä jaksa syytellä itseäni kiinnostuksen puutteesta... pitäköön hyvänään kun kerran halusi.
Tämä em.henkilö teki fiksusti. Ei syytellyt eikä puolustellut toista naista. Jos joku pystyy tekemään noin ja säästää siinä samassa itsensä suuremmalta mielipahalta niin eiköhän se hänelle suoda. Ehkä se haukkuminen helpottaa oloa, mutta jos sillä tavalla koko ajan jatkaa ni itselleenkin jo hallaa aiheuttaa.
Ne jotka vievät toisen oman, ryhtyvät suhteeseen ihmisen kanssa joka elää suhteessa toisen kanssa. Mikä ihmeen mädännäinen ajattelutapa on sellainen, ettei muka kolmas osapuoli tee mitään väärää?