kirjoittaa jonnekkin.
Ihastunut ja naimisissa yms.
Nyt pähkäilen et miten tästä eteenpäin.
Mieheni kanssa olemme lähinnä asuin kavereita vaikka hän haluaa välillä enemmänkin , mutta minua ei huvita. (ei seksiä yli puoleen vuoteen).
Minua asia ei haittaa muuten kuin että aina tulee paha mieli kun en halua, mieheni lähennellessä. Alkaa kai vihaamaan itseään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.
Keskusteltu on asiasta monen monta kertaa mutta mieheni tuntuu vain ajattelevan että kaikki on hyvin ja kyllä se tästä kunhan.....
Asiaa miettiessäni olen jo harkinnut ero tai ainakin asumuseroa. Tätä on kestänyt jo yli vuoden joten jos teen ero päätöksen en tee sitä hätiköiden. Pitäisi kai saada itsestään vain sen verran aikaiseksi ja tehdä päätös.
Vaikeaa on ja tuntuu että vaikeammaksi menee.
Ihastukseni on kaukainen ei olla edes juteltu.
Enkä ole kertaakaan ajatellut seksiä hänen kanssaankaan. Lähinnä kaipaan läheisyyttä ja rakkautta. Syliä johon painautua ilman vaatimuksia.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia.
Kirjoitelkaa ja kertokaa.
Ihastunut ja naimisissa yms.
Nyt pähkäilen et miten tästä eteenpäin.
Mieheni kanssa olemme lähinnä asuin kavereita vaikka hän haluaa välillä enemmänkin , mutta minua ei huvita. (ei seksiä yli puoleen vuoteen).
Minua asia ei haittaa muuten kuin että aina tulee paha mieli kun en halua, mieheni lähennellessä. Alkaa kai vihaamaan itseään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.
Keskusteltu on asiasta monen monta kertaa mutta mieheni tuntuu vain ajattelevan että kaikki on hyvin ja kyllä se tästä kunhan.....
Asiaa miettiessäni olen jo harkinnut ero tai ainakin asumuseroa. Tätä on kestänyt jo yli vuoden joten jos teen ero päätöksen en tee sitä hätiköiden. Pitäisi kai saada itsestään vain sen verran aikaiseksi ja tehdä päätös.
Vaikeaa on ja tuntuu että vaikeammaksi menee.
Ihastukseni on kaukainen ei olla edes juteltu.
Enkä ole kertaakaan ajatellut seksiä hänen kanssaankaan. Lähinnä kaipaan läheisyyttä ja rakkautta. Syliä johon painautua ilman vaatimuksia.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia.
Kirjoitelkaa ja kertokaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aikaa siitä on yli 11 vuotta. Elin "vakavassa" parisuhteessa kun yht´äkkiä yllättäen ihastuin ja palavasti rakastuin toiseen mieheen.
Silloisen parisuhteen loppupuolella oli samanlaiset tuntemukset, ällötti kokonaan se miehen läsnäolo ym... Ongelmaa meillä kyllä oli hänen juomisensa takia.
Tein kylmän päätöksen; otin ja lähdin, Muutin toisen miehen luo ja tässä sitä elellään onnellisena. Kihloihin mentiin, naimisiin mentiin ja syntyi lapsi.
Mielestäni ei ole pakko elää huonossa suhteessa ja jos sinusta tuntuu että suhde ei siitä parane, teet oman päätöksen.
Eropäätökset ei kuitenkaan ikinä ole helppoja.
helppoa.Miettii asiaa monelta kannalta. Ehkä olisi helpompaa jos ei olisi lasta, mutta hänen takiaan olen ehkä miettinyt näinkin kauan.
Olen huomannut että tämä oma onneton oloni heijastaa osaksi lapseemme.
Tästä ihastuksestani vielä sen verran että ihastuin koska etsin todellakin hellyyttä, rakkautta yms. Omalta mieheltäni en näitä halua.
Mitään uutta suhdetta en halua aloittaa, kun tämä nykyinen on selvittämättä.
Tässä sitä sit katsellaan ja mietitään.......
Olette sellaisessa vaiheessa, josta täällä saa monasti lukea miehen kannalta, että vaimo ei anna, pihtaa, mikä sitä vaivaa, kylmä.. jotkut ratkaisevat asian tumputtelemalla videoitten ääressä, mutta eihän sitä voi ratkaisuna pitää, eikä edes keltään vaatia. Jotkut etsivät tietoisesti jonkun ulkopuolisen suhteen, jotta kulissit pysyvät kunnossa, vaikka elämä olisi yhtä tukahduttavaa kitumista. Kliseisesti sanottuna ei ole kuin yksi elämä, ja seuraava klisee on se, että lapsi kärsii jos vanhemmat kärsivät, mutta tottahan nämä ovat. Itse pari vuotta erosta yksin olleena en aina ole ihan vakuuttunut, mahtaako seksi tai sen puute olla hyväkin syy eroon, mutta jos asia niin paljon ahistaa ettei elosta nykyisessä asetelmassa mitään tule, ei se ajanhaaskaamisella parane. Ratkaisu on varmaan aika helppo, kun viimeisetkin palaset loksahtavat paikoilleen.
olin samassa tilanteessa noin pari vuotta sitten. Oli omistusasunto,kaksi koiraa,autolaina ja parisuhde missä kumppanin kanssa mikään ei tuntunut miltään. Elämä oli niin tylsää, että piti riidellä aivan mitättömistä asioista, jotta saatiin jotain puhuttavaa. Mies oli onnellinen, minä aloin ällöämään häntä päivä päivältä enemmän ja löysin piirteitä, jota en kerta kaikkiaan voinut sietää. Lihoin 10 kg, olin masentunut ja luulin olevani poikkeava kun ei seksi sytyttänyt yli puoleen vuoteen.Samaan aikaan ihastuin työkaveriini,tunne oli molemminpuolinen. Aloimme tapailla toisiamme ja hetken kuluttua pistin oikean parisuhteeni poikki. Muutin tämän ihastukseni luo, (oltiin tosin tapailtu jo puolisen vuotta, ja rakkaudeksi sitä saattoi jo sanoa)ja tässä sitä ollaan edelleen. Umpirakastuneena, sellaisen ihmisen kanssa joka kiinnostaa edelleen joka suhteessa. Ihailen,arvostan ja haluan tätä miestä aivan suunnattomasti vieläkin,vaikka ollaan oltu yhdessä jo muutama vuosi. Tuntuu käsittämättömältä, että miksi en edellisessä suhteessani osannut tehdä ratkaisua aikaisemmin, kyllä omiin tunteisiin ja haluihin kannattaa luottaa. Uusi suhde antoi ainakin minulle elämänhalun takaisin, kilot lähtivät,mieli on pirteä ja jokainen päivä rakkaani seurassa on lahja. Suosittelen omien kokemusteni perusteella sinulle, että mietit tarkkaan omia halujasi ja tuntojasi, ja sitä, mihin olet tyytyväinen. Osa ongelmista on ratkaistavissa,mutta ei väärän ihmisen kanssa.Voimia ja muista että elämä on kovin lyhyt...
Lopeta miehesi "loukkaaminen" jos et halua miestäsi(seksuualisesti,siis)erotkaa mielummin,että miehesi on vapaa hakemaan sitä hellyyttä ja läheisyyttä,seksiä jostain muualta,jos sinä et sitä "kykene"hänelle antamaan!! Olen itse naispuiolinen,ja saanut kärsiä siitä,että mieheni(jonka kanssa seurustellut kauan muuten ihan hyvässä parisuhteessa)..mutta seksiä en oikein saanut(ehkä joskus kerran kahessa kuukaudessa)mies ei jostain syystä halunnut,sanoi ettei edes mieti oikein enää seksiä(ja ikää meillä on:minä 25,mies28.) JA SE ETTEI HÄN HALUA MINUA,LOUKKAA IHAN SAATANASTI!!! kyllä siinä monena,monena yönä on tuulut itkettyä itsensä uneen,ja miettinyt mikä itsessäni on vikana,mikään ruma en tosiaan ole,mutta se vei myös itsetuntoni,ja aloin vihaamaan itseäni/ulkonäköäni,se on helvettiä,päästä miehesi tosta helvetistä,täällä varmaan riittää naisia,jotkahaluisivat kiihkeästi miestäsi,"anna"miehesi naiselle,joka häntä haluaa/tyydyttää,seksuaalisuus on tärkeää,toisella ihmisellä ei ole oikeus sitä tukahduttaa,mietippä sitä!!!!!
mieheltäni muita naisia joten turha siitä napista.
Oletko koskaan ajatellut asiaa toisen kannalta eli miltä mahtaa siltä osapuolelta tuntua jolla ei tee mieli.
Itselläni on aina "syyllinen" olo kun ei vaan halua, enkä voi alkaa näyttelemäänkään.
Alkaa pikkuhiljaa vihata itseään.
Tiedän sen että molemmilla on paha olo tämän takia ja olemme siitäkin keskustelleet.
No jokaisella on omat kokemukset ja omat mielipiteet. Ihan vapaasti. :)
Olen velvollisuudentuntoinen vaimo. Annan mieheni naida itseäni kerran viikossa.
Jos huorista tuntuu yhtä pahalle kuin minusta silloin, niin en ymmärrä miten he kestävät. Ei ihme jos viinaa ja huumeita kuluu. Nehän joutuvat tekemään sitä monta kertaa päivässä.
ole niin yksin kertaista että antaa velvollisuuden tunteesta.
Loppujen lopuksi siinä kärsii molemmat ja onko se elämisen arvoista elämää.
Mutta jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee niin kuin itse haluaa....
että naisen pitää antaa velvollisuuden tunteesta.
Minä en ainakaan sellaisesta ole kuullut edes avioliitossa.