'Hanttihommat'

Anonyymi-ap kirjoitti:

Olen hiukan päälle 40 v nainen. Olen tehnyt aikalailla yhtä ja samaa työtä n. 18 vuotta, joista 9 vuotta samalla työnantajalla etätöitä kotona tehden. Tykkään ajoittain kyllä työstäni (kukapa nyt aina..) työ on stressivapaata ja olen siinä hyvä. Monesti työni saan tehtyä n. 6 tunnissa joten aikaa jää muuhunkin kuten pyykkien pesuun, astiakoneen tyhjentämiseen/täyttöön, koiran ehdin viedä kahvitauolla aamulenkille, pystyn katsomaan että lapset heräävät suunnilleen ajoissa ja ehtivät lähtemään kouluun, muuten en heitä passaa kylläkään. Eli pystyn työn ohessa tekemään ihan kauhean paljon asioita, mitkä mulla odottaisivat tekemättöminä jos olisin jossain muualla töissä ja raahautuisin kotiin ehkä hyvässä lykyssä 17 jälkeen väsyneenä. Koen siis että en ole ihan niin pahassa oravanpyörässä kuin voisin olla.. Saan nukkua 6.45 – 7.30, miten aina jaksan herätä ja siitä työt pääsen aloittamaan ihan viimeistään 10 min sisällä, liukuva työaika. En joudu käyttäämään aikaani työmatkoihin, mikä on ihanaa mielestäni. Palkkani ei ole toki mikään kovin kaksinen, alkaa kuitenkin kakkosella ja on ehkä vähän enemmän kuin jossain muissa ’hanttihommissa’.. Se on sellainen, jolla tulemme perheenä toimeen, on meillä miehenkin palkka lisäksi. Meillä on okt ja molemmilla autot. Emme elä leveästi, mutta mielestämme saamme kaiken kuitenkin välttämättömän hankittua ja joskus vähän jotain päällekin. Lapset saavat harrastaa. Tykkään kierrellä kirppareita ja monesti ostamme hyvää käytettyä edukkaasti ja mielestäni se on myös järkevää. Pystyn tehdä työni ohessa kahta minulle rakasta hyväntekeväisyystyötä, mitkä minun pitäisi lopettaa aika todennäköisesti molemmat jos olisin muualla töissä. En halua todellakaan näistä luopua, niistä on tullut mulle tärkeitä henkireikiä ja voin auttaa samalla muita. No miksi tän kaiken tänne raapustan..? Eräs sukulainen kyselee jatkuvasti, että mitäs kohta alkaisin tekemään, tai varmaan joku koulu olisi minne voisi mennä, mikä susta tulee isona?! Kovat olisi odotukset, että olisin jotain enemmän enkä tällainen hanttihomman tekijä.. Mitä mieltä te muut ootte? Kun mun mielestä on tärkeintä että ihminen itse on tyytyväinen, mun mielestä kaikki saa valita sen oman polun, kaikki ei voi olla johtajia tai muita. Ihan kaikenlaisia ammatteja tarvitaan, myös niihin ’hanttihommiin’. Eikö ole tärkeintä että ihminen itse on tyytyväinen ja pärjää omillaan? Emme saa apuja juuri keneltäkään ikinä, ihan itse tässä laskut maksetaan ja lapset kasvatetaan. Huoh..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä