Aitoa tohvelisankari asennetta

Ehkäpä tuossa on kyseessä vaihdevuosien aiheuttamat ongelmat, joiden ratkaisukeinoja ei oltu pohdittu yhteen mentäessä.

β-mies on vahvasti siinä harhauskossa että hän muutti itseään. Todellisesti nainen pakotti β-miehensä muuttumaan.

Tasa-arvon kannalta ainoa oikea ratkaisu olisi ollut se että kummatkin muuttavat asenteitaan/mielipiteitään tasan yhtä paljon (eli 50,000000%) niin että saavutetaan sopuratkaisu.

Β-miehen sanomaksi pannaan tuossa jutussa: "Itse olen yrittänyt muuttua lempeämmäksi ja tottelevaisemmaksi. Ellei itse halua muuttua, ei sitä puolisokaan saa aikaiseksi."

Kuinka koomista. Olivat eron partaalla, koska jokin hiersi suhteessa pahasti. Vaimo vaati muutosta jyrkästi. Mies antoi periksi, ja nyt perustelee että ihan itse halusi muuttua eikä siksi että vaimo hänet muutti.

Miksi se nähdään aina ja poikkeusetta niin huonona asiana, jos muuttuu toisen takia? Mikä siitä tekee niin huonon asian?

Me olemme kaikki enemmän tai vähemmän erilaisia. Toisia kohdatessamme myös eroavaisuutemme kohtaavat. Ihminen on sosiaalinen eläin, eli tykkää olla ja elää toisten seurassa, ja se vaatii aina myös toisiin sopeutumista, eroavaisuuksien yhteen sovittamista. Siis kulloiseenkin ryhmään. "Seura tekee kaltaisekseen", siis ihminen muuttuu samankaltaiseksi kuin se seura, haluaa sulautua joukkoon, välttää ristiriitoja, jotta seura haluaisi ottaa hänet mukaan ja pitää siinä. Jos ei yrityksestä huolimatta sovi yhteen, tai menettää liikaa itsestään, niin silloin pitää vaihtaa seuraa

Itsekin olisin valmis muuttumaan parempaan suuntaan ja ihastus/rakkaus on paras motivaattori siihen. Ei se minulta ole mitenkään pois, kun samalla voin hyvin tulla itsekin onnellisemmaksi. Varsinkin tällä hetkellä muutos olisi todella tarpeen, kun pahaa oloa aiheuttavista tavoista on vaikea päästä yksin eroon.

Ihmiset muuttuvat muutenkin joka tapauksessa ajan kanssa.