Petin viime yönä poikaystävääni. Mielessäni ei ole morkkista, ei siis kaduta yhtään, vaikka kuvittelin niin käyvän. Vastustan pettämistä ja haluan uskoa, etteivät kaikki petä. En halua itse olla pettäjä - ja silti menin itsekkäästi halujeni perässä. Eikä edes tunnu missään - paitsi: Tänään on ollut fyysisesti paha olo koko päivän. Olen selittänyt sitä jos jollakin, mutta ei auta syöminen, ei juominen. Onko mulla sittenkin alitajuisesti jotain tunnontuskia?
Tunnontuskia?
paha olo
131636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
voin kertoa kokemuksesta,että seuraava kerta on jo paljon helpompi.tosin en petä enää koska kyllästyin valehteluun elän sinkkuna ei tarvi pettää voi naida jos haluttaa.
Olen pettänyt pari kertaa aiemminkin, ensimmäisellä kerralla olin järkyttynyt, toisella kerralla vain totesin, että suhteemme on ohi - enhän minä muuten tällaista tekisi.
Nyt siis ensimmäisen kerran uutta poikakaveria ja ehkä se taas tuntuu pahalta ja ehkä siksikin, että olen nyt vanhempi - ja pitäisi kai olla viisaampikin. Ja siksi, että olin päättänyt olla pettämättä. Katua en silti jotenkin osaa.
Hiukan ärsyttää oma itsekkyys, pitää saada parhaat puolet molemmista, niin sinkkuudesta kuin seurustelusta. Halut vie. :(
Et voi kovin paljoa miehestäsi välittää, varsinkaan kun et tunnu kauheasti tästä edes kärsivän. Toisaalta et kerro ikääsi, ehka 18v. saakin vielä kokea vaikka mitä... Jos taas olet lähempänä 30v. niin miksei tehdä tätä uudestaan, itse olen Hämeenlinnasta ja voitaisiin koittaa uudestaan josko alkaa omaatuntoa kolkuttamaan... ;)
alkoi tuo kommentti mutta piti sitten kysyä jatkopetoksille. Mielenkiintoinen kysymys: miltä tuntui kun katselit poikakaveriasi silmiin tänään vai oletteko vielä olleet yhdessä? Millehän tuntuu kun olette punkassa ensi kerran petturuutesi jälkeen?
Niin olemme tällä hetkellä etäsuhteessa ja näkemisessä on parin kuukauden tauko. Olen kyllä nuori juu, reilu parikymppinen, mutta uskoisin tarpeeksi kokeilleeni jo. Kyseessä ei ollut mikään satunnainen tyyppi, vaan jonkin sortin kaveri, johon olen tuntenut vetoa jo kauan. Siksi niin helposti tilaisuus teki varkaan.
Jostain kumman syystä olen kyllä oikeastaan tuntenut voimakkaammin poikakaveriani kohtaan pettämisen jälkeen - luulen tämän jollain tapaa piristävän suhdettamme minun puoleltani. Tuntuu kyllä pahalta, ei poikakaverini ansaitsisi tällaista kohtelua, mutta en silti osaa katua.
En usko, että on ongelmia olla normaalisti hänen kanssaan, koska tässä ehtii vielä mennä sen verran aikaa, että juttu painuu mielessäni taka-alalle.
Koen jossain määrin pettäneeni myös itseni - olen nimittäin pettänyt pari kertaa aiemminkin, exääni tosin (päätinkin suhteemme pian sen jälkeen, enkä kertonut pettämisestä hänelle), ja päätin silloin, ettei mokoma toistuisi. Tässä sitä kuitenkin ollaan.
Poikakaverini on hyvinkin vakavissaan (pahalta tuntuu, etten tunne yhtä voimakkaasti häntä kohtaan kuin hän minua)suhteemme, itse en ole niin varma yhteisestä tulevaisuudesta. En usko, että voisin perustaa suhdetta valheelle, joten jossain vaiheessa asian täytyy tulla ilmi, jos naimisiinmeno yms. näyttää ajankohtaiselta. Toistaiseksi en aio kertoa. Mitä ei tiedä, se ei satuta.
tuo kyllä tekee kun petit tutun kanssa, vielä enemmän ehkä suunniteltua ja harkittua. Itsehän päätät mutta vaikea kuvitella vakavampaa suhdetta tuollaiselle pohjalle. Toisaalta kuinka vakava voi suhde olla jos ette näe toisianne kuukausiin? Poikaystävä Norjassa öljyä poraamassa samalla kun sinä täällä porattavana :)
Mutta mielenkiintoista mietittävää, itsekkin olen joskus ollut samankaltaisessa tilanteessa ja esillehän nuo lopulta tulivat ja välit menivät poikki. Vaikea luottaa toiseen pettämisen jälkeen. Tietääkö poitsusi exäsi pettamisestä? Onko hänkin 20v.? Eipä kai tuossa iässä poikaakaan kauhean kauaa satuta mutta tee oikea ratkaisu ja kerro!
Ei ollut suunniteltua ja harkittua, olen yleensä vältellyt kahden jäämistä kyseisen henkilön kanssa, koska tiesin pettämisen olevan todennäköinen seuraus. Toisaalta on myönnettävä, että olin toisinaan leikitellyt ajatuksella (fantasiat on kuitenkin vain fantasioita), enkä siis ollut aivan ehdottomasti päättänyt olla kiltisti. Eilen tilanne pääsi yllättämään ja kiusaus kävi liian suureksi. Puolet nautinnosta taisi kyllä jäädä pois, kun päässäni kävi taisto puolesta ja vastaan, sekä siitä kuinka pitkälle annan homman edetä.
Poikakaverini on 25-vuotias eli pari vuotta minua vanhempi. Ja hänet tuntien tämä kyllä satuttaa ja paljon - ketäpä ei. :(
Tietää kyllä, että olen pettänyt exääni. Ei tosin ole aivan puhtoinen poika itsekään. On aika hyvin pystynyt luottamaan, vaikka pientä mustasukkaisuuttakin esiintyy varsinkin välimatkasta johtuen.
neitoselle, pohdiskelet samoilla radoilla kuin ehkä itsekkin joskus. Menin kuitenkin juuri itse 30v. toiselle puolelle, joten en edes ehdottele enempiä :) Onnea minkä tahansa päätöksen teetkin, joskus kuitenkin omatunto alkaa kiusaamaan liikaa ja totuus on kerrottava, parempi ehkä tehdä se nyt kuin pitkittää ja pahentaa asiaa!!! (ja jos huonosti käy niin täältä Hyvinkään kupeesta löytyy kokenut olkapää... Komeaksikin haukuttu...
Fantasiat ovat vain fantasioita, mutta tässäpä ei ollut siitä kysymys, tuo fantasia kun johti tekoon.
Kylminä faktoina, olit ajatellut ja haaveillut asiasta ja sitten teit sen. Joku kutsuisi sitä suunnitteluksi.
Fantasioin nyt lähteväni kohti kahvihuonetta juodakseni kahveet. Ja nyt....
Toivottavasti jotain tunnet, mieti asia toisin päin, poikaystäväsi pettäisi sinua. Eikö mitään tuntemuksia?
Koska tilanteemme on mikä on, hyväksyisin poikakaverini pettämisen aika helposti. Ainoa pelkäämäni asia on, että hän rakastuu johonkin toiseen ja haluaa jättää minut.
Tosin poikakaverini on luonteeltaan erilainen kuin minä - ei ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ei seksiä seksin vuoksi... Joten hän todennäköisesti pettäisi minua vain rakastuessaan johonkin toiseen.
Toisaalta, ehkäpä se toinen olisikin jotain parempaa, jotain mitä hän todella ansaitsee..? No, jätetyksi tuleminen joka tapauksessa satuttaisi.
Mulla hiukan samanlainen tilanne. Kauan tuntenut vetoa erääseen mieheen, mutta tilanne pysynyt aina flirtin tasolla. Nyt sitten hiljattain ajauduin tilnateeseen, että mies pyysi minua mukaansa ja voi, että minun teki mieli mennä. En silti mennyt. Ja siltikin sain siitä tunnontuskia.
Kaiken lisäksi olen niin huono näyttelijä, että asia ilmeni miehelleni. Hän oli hajota. Ensin mietin, miten käyttäytyä, kun seuraavan kerran satun yhteen sen toisen miehen kanssa. Heti sen jälkeen totesin, etten koskaan, ikinä tahdo nähdä miestäni sen näköisenä, kun silloin, kun herätti minut puoli viideltä aamulla ja kysyi olenko pettänyt häntä.