Feminismi ja joululaulut

Anonyymi-ap kirjoitti:

Yksi syy siihen, miksi en kuulu kristinuskoon, on kyseisen uskonnon patriarkaalisuus, kapea naiskuva ja naisen seksuaalisuuden typistäminen.

Olen kuitenkin niin sanottu yule-ihminen, ja joskus aika hartaastikin sellainen. Kuuntelen jouluradiota joka päivä aina kun se on mahdollista. Sehän on mahdollista marraskun alusta tammikuun loppuun eli kolmasosan vuodesta.

Teen mielelläni pientä eksperimentaatiota sen suhteen, miltä uskonnollisissa joululauluissa esiintyvien "pojan" ja "herran" (tms) vaihtaminen niiden feminiinisiin vastikkeisiin tuntuu. Ja hyvältähän se tuntuu. Ajatus siitä, että jokin pyhä ja ei-maallinen voisi olla sukupuolineutraalia tai feminiinistä tuntuu erittäin hyvältä.

Otetaan esimerkiksi Hoosianna:

"Hoosianna, Daavidin Tyttö!
Kiitetty olkoon hän!
Kiitetty Daavidin Tyttö,
joka tulee Rouvan nimeen!"

Ai että. Ai ettien että, miten hyvältä tuntuu laulaa sitä noin! Laulan suurella äänenvoimakkuudella yksin autossa, ja mietin kaikkia maailman naisia, jotka on aivopesty siihen, että "uskonnon tärkeä henkilö" voi olla vain miespuolinen henkilö. (Tällaisen henkilön synnyttäjä voi olla nainen, mutta kristinuskossa Tärkeä Henkilö on aina mies. Ja se ei sovi minulle.)

Samanlaista uudellensanoitusta voi toki tehdä muillekin lauluille. Suosittelen. Tarkoituksenani ei siis ole kieltää sitä historiallista tosiasiaa, että kristinusko syntyi patriarkaalisessa kulttuurissa.

Tarkoituksenani on kyseenalaistaa se, että tietyissä uskonnoissa Tärkeät Henkilöt kuvataan miehinä. Kulttuurien tasolla tällainen feminiinisyyden piilottaminen johtaa patriarkaattiin, luonnon tuhoamiseen, sotiin ja kurjistumiseen. (Mutta se olisi uuden tekstin aihe, eikä sellaista tekstiä ainakaan nyt ole tulossa.)

Kun laulaa, kannattaa aina laulaa jotain sellaista, joka tuntuu sydämessä oikein hyvältä. 😍

🦄

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä