Olen 35-vuotias akateeminen nainen ja teen vaativia asiantuntijatehtäviä.
Olen myös äärimmäisen herkkä ja kärsinyt teini-iästä saakka paniikki- ja ahdistusoireista. Tähän on avuksi pysyvä SSRI-lääkitys ja takana myös pitkä terapiajakso.
10 vuotta sitten sain voimakkaaseen esiintymisjännitykseen Opamoxia, 15 mg. Joudun työni puolesta välillä kiertämään eri maita ja esiintymään suurille yleisöille.
Työtahdin kiristyessä ja vastuun kasvaessa olen pistänyt merkille, etten enää kertakaikkiaan selviä työpäivistäni ilman yhtä rauhoittavaa nappia ja lisänä kulkee Propral 40 mg. Opamox vaihdettiin pitkävaikutteisempaan Rivatriliin, jota menee työpäivästä riippuen joko 0, 0,25 tai 0,5 mg.
Lääkitys on mahdollistanut sen, että olen voinut rakentaa urastani oman näköisen ja edennyt pitkälle. Herkkänä ja helposti ahdistuvana lääkkeet tulevat tarpeeseen, mutta kannan aika paljon huolta, ajanko vielä itseni umpikujaan. En ole koskaan ottanut lääkkeitä yli tarpeen ja käyn säännöllisesti terapiassa. Ilman lääkitystä tuskin pystyisin nykyajan työelämään lainkaan.
Onko täällä muita, jotka kamppailevat samojen haasteiden kanssa ja onko mielestänne OK turvautua lääkkeisiin, jotta töistä selviää? Todennäköisesti olen riippuvainen sekä SSRI- että bentsolääkityksestä siinä mielessä, että ne mahdollistavat minulle normaalin työskentelyn ja työtehtävistä selviytymisen. Olen kyllä pohtinut "downshiftausta", mutta kun on asunto- ja mökkilainakin maksettavana.
En vain ymmärrä, miten porukka selviää enää nykypäivän työelämästä "selvinpäin", kun vaatimustaso on niin korkealla ja resurssit ajettu minimiin. Onko tämä samanlaista kaikkialla muuallakin kuin Suomessa?
Kaisu
Olen myös äärimmäisen herkkä ja kärsinyt teini-iästä saakka paniikki- ja ahdistusoireista. Tähän on avuksi pysyvä SSRI-lääkitys ja takana myös pitkä terapiajakso.
10 vuotta sitten sain voimakkaaseen esiintymisjännitykseen Opamoxia, 15 mg. Joudun työni puolesta välillä kiertämään eri maita ja esiintymään suurille yleisöille.
Työtahdin kiristyessä ja vastuun kasvaessa olen pistänyt merkille, etten enää kertakaikkiaan selviä työpäivistäni ilman yhtä rauhoittavaa nappia ja lisänä kulkee Propral 40 mg. Opamox vaihdettiin pitkävaikutteisempaan Rivatriliin, jota menee työpäivästä riippuen joko 0, 0,25 tai 0,5 mg.
Lääkitys on mahdollistanut sen, että olen voinut rakentaa urastani oman näköisen ja edennyt pitkälle. Herkkänä ja helposti ahdistuvana lääkkeet tulevat tarpeeseen, mutta kannan aika paljon huolta, ajanko vielä itseni umpikujaan. En ole koskaan ottanut lääkkeitä yli tarpeen ja käyn säännöllisesti terapiassa. Ilman lääkitystä tuskin pystyisin nykyajan työelämään lainkaan.
Onko täällä muita, jotka kamppailevat samojen haasteiden kanssa ja onko mielestänne OK turvautua lääkkeisiin, jotta töistä selviää? Todennäköisesti olen riippuvainen sekä SSRI- että bentsolääkityksestä siinä mielessä, että ne mahdollistavat minulle normaalin työskentelyn ja työtehtävistä selviytymisen. Olen kyllä pohtinut "downshiftausta", mutta kun on asunto- ja mökkilainakin maksettavana.
En vain ymmärrä, miten porukka selviää enää nykypäivän työelämästä "selvinpäin", kun vaatimustaso on niin korkealla ja resurssit ajettu minimiin. Onko tämä samanlaista kaikkialla muuallakin kuin Suomessa?
Kaisu
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.