Seuraavanlainen ongelma/huomio, jonka olen tässä viimeisten parin päivän aikana huomioinut, äitiini liittyen...
Mä olen ollut nyt viimeisen kolme päivää puhekiellossa äänihuulten tulehduksen takia. Tarkoittaa siis, kommunikoin tarpeen vaatiessa kirjoittamalla. Mutsini on tässä parina viime päivänä monta kertaa käymässä ja siitä olen tosi kiitollinen, kun en olisi voinut vajaakuntoisena kauppa-asioita ym. hoitaa. Vaan on pistänyt silmään miten hän oikein jää lukemaan noita mun kommunikaatiopapereitani. Eihän niissä mitään ihmeellistä ole, vaan eilenkin vain aamuisia muksun kouluun hoputteluja tyyliin "sulla on 15 minuuttia aikaa lähteä kouluun, nyt värikynät pois" ja "pesithän hampaat hyvin". Vaan tuosta huolimatta mua ärsyttää, kun niitä pitää oikein pysähtyä lukemaan ja selaamaan. Ylireagoinko mä, kun musta tuo ei ole ok?
Olen varmaan jollain tasolla aina tiedostanut mutsissa tollasen puolen, sillä mullä on tapana keräillä kaikki paperit pois, kun tiedän mutsin olevan tulossa. Oli se siten vaikka joku ruokaresepti tai vaikka minun hammastarkastusraportti, niin hän sen varmasti bongaa ja sitten on sitä lukemassa. Ei hän laatikoita tai paperipinoja tongi (kai), mutta jos vaan on näkyvillä niin lukee kyllä. Vaan nyt alkoi aidosti ärsyttää, kun en jaksaisi noita papereitani joka lauseen välissä piiloon kanniskella. Miten tuohon pitäisi suhtautua? Yritin kysyä, että miksi hän lukee niitä, mutta hän ei tuntunut tajuavan lainkaan. Muutenkin vaikea keskustella, kun ei saa puhua.
Mä olen ollut nyt viimeisen kolme päivää puhekiellossa äänihuulten tulehduksen takia. Tarkoittaa siis, kommunikoin tarpeen vaatiessa kirjoittamalla. Mutsini on tässä parina viime päivänä monta kertaa käymässä ja siitä olen tosi kiitollinen, kun en olisi voinut vajaakuntoisena kauppa-asioita ym. hoitaa. Vaan on pistänyt silmään miten hän oikein jää lukemaan noita mun kommunikaatiopapereitani. Eihän niissä mitään ihmeellistä ole, vaan eilenkin vain aamuisia muksun kouluun hoputteluja tyyliin "sulla on 15 minuuttia aikaa lähteä kouluun, nyt värikynät pois" ja "pesithän hampaat hyvin". Vaan tuosta huolimatta mua ärsyttää, kun niitä pitää oikein pysähtyä lukemaan ja selaamaan. Ylireagoinko mä, kun musta tuo ei ole ok?
Olen varmaan jollain tasolla aina tiedostanut mutsissa tollasen puolen, sillä mullä on tapana keräillä kaikki paperit pois, kun tiedän mutsin olevan tulossa. Oli se siten vaikka joku ruokaresepti tai vaikka minun hammastarkastusraportti, niin hän sen varmasti bongaa ja sitten on sitä lukemassa. Ei hän laatikoita tai paperipinoja tongi (kai), mutta jos vaan on näkyvillä niin lukee kyllä. Vaan nyt alkoi aidosti ärsyttää, kun en jaksaisi noita papereitani joka lauseen välissä piiloon kanniskella. Miten tuohon pitäisi suhtautua? Yritin kysyä, että miksi hän lukee niitä, mutta hän ei tuntunut tajuavan lainkaan. Muutenkin vaikea keskustella, kun ei saa puhua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mietin vaan, että kun ei itselleni tulisi mielenkään alkaa tuollaisia lukemaan. Ei riittäisi mielenkiintokaan.