Kuolinpesän osakas

Siskot on pahimpia. Ihan samanlainen kokemus. Sano ettet tee mitään, palkatkaa ulkopuolinen pesänhoitaja. Siskoni katkaisi välit ja haukkui alimpaan maanrakoon minut, kun omainen kuoli. Silti minulle nakitti kuolinhetkestä lähtien kaiken ja se oli liian rankkaa. Mielettömän paljon byrokratiaa ja juoksemista paikoissa. Olisin voinut tarvita myös aikaa, jolloin saa surra ihan rauhassa. Älä suostu tuohon, on minun neuvoni.

Ikävä tilanne. Ja kovin tavallinen. Sekä tuttu, vaikkei itsellä luojan kiitos sisaruksia ole. Mutta on serkkuja, joiden kanssa ollut yhteistä saatavaa. Kurjia soppia nekin.

Nyt aiemmasta kokeneena ja useiden tuttavien vastaavia murheita kuunnelleena olen tullut siihen tulokseen, että oikeastaan ei ole mitään väliä, kuka hoitaa mitäkin tai perii mitäkin, kaikkien mielenrauhan kannalta on parasta puristaa vainaja siunatuksi, pesä selvitetyksi ja perunkirjoitukset hoidetuksi mahdollisimman nopeasti. Vaikka sitten yksi ihminen yksinään hoitaisi kaiken, mikä on älytön kuorma hoidettavaksi, vielä enemmän surun keskellä.

Mutta se on ainoa tapa, millä asian saa mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä ja voi keskittyä suremiseen. Samoin se on ainoa tapa, jolla välit pesän muihin osakkaisiin säilyvät. Mahdollisesti.

Jos kerran noin paljon ottaa hermoon sisko, että täällä pitää ruikuttaa joka jumalan viikko hänestä, olisit antanut ulkopuolisen tahon hoitaa viralliset asiat sun puolesta kuntoon!!! Kun ulkopuolinen hoitaa kuolinpesän asiat, niin sun ei tarvitse nähdä siskoasi eikä olla hänen kanssaan minkäänlaisissa tekemisissä.

Ilmoita sopiva summa perukirjaan asioidenhoitokuluiksi. Päältähän maksetaan ensin hautauskulut, perukirjat ja muut laskut <- eli sinulle kuuluva korvaus.

Loppu menee jakoon.

Siskolle meinasin laittaa perintöä, mutta meni uusiksi koko juttu.
Ei jää autoja, mökkejä, tavaroita eikä edes niitä kalsareita.

Miksi te veljet vihaatte siskojanne? Oletteko varmoja, että teidän käsitykset asioista ovat oikeita, eikä vaimojenne keksimiä?