20 vuoden petos

Olen mies ja liittoa takana parikymmentä vuotta. Otin eron, myönsin olevani suhteessa toiseen. Vaimo sai raivarin, alkoi syytellä, itkeä ja huutaa, vaatia pariterapiaa. Itsehän olon sitä ehdottanut jo 10 vuotta sitten, kun suhde karahti kylmäksi. Suhteen alussa vaimolla oli edellinen suhde vielä kesken. Sain asian toki tietää vasta kun olimme olleet yhdessä jo vuosia. Alusta asti vaimo määräsi millon muutetaan yhteen, lapsia piti saada ja naimisiin piti mennä. Jos yritin sopertaa väliin jotain omia mielipiteitäni alkoi sättiminen etten saa mitään aikaiseksi. Lapsien jälkeen alistuin perheenisän kohtalooni. Lapset olivat minulle kaikki kaikessa. Vaimo harrasti omiaan ja jäikin kiinni sivusuteesta, minä reissasin ja harrastin lasten kanssa. Vaimoa yhteinen tekeminen kiinnostanut aina oli tekosyyt valmiina. Olen rempannut taloa, rakentanut huvilan, vienyt lomille, ostanut kotiin tasasin väliajoin vaimon mielen mukaiset tavarat ja huonekalut. Hän on opiskellut. Hoitanut koliikkivauvojen yösyötöt, vaikka kävin töissä, koska vaimo oli niin väsynyt lapsia hoitamaan. Tämän lisäksi kuulin kuinka huono mies olen ja pilannut vaimoni elämän. Pyysin josko lähdemme pariterapiaan noin 10avioliittovuoden jälkeen. Vaimoa ei kiinnostanut. Alkoi pikkuhiljaa elää omaa elämääni ja tuksin vaimon käryäminen sivusuteesta oli ainoa laatuaan. Naisia minulla oli ja hain rakkautta ja hellyttä, hyväksyntää ja läheisyyttä. Tätä kesti noin 10 vuotta. Suhteemme oli täysin kylmä kun helpotukseksi itselleni kerroin että lähden suhteesta. Minä olin tietysti paha ja syyllinen kaikkeen. Vaimo syytön ja uhri. Sukujen silmin minä olen paha ja syyllinen, koskaan en tehnyt selväksi vaimoni sivusuhteita heille. Tässä tapauksessa kakkossuhteeni nainen ei ole syyllinen avioliittoni kariutumiseen millään tavoin. Asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia. Liittoon tarvitaan aina kaksi. Olen onnekas että kykenin käymään ajatusprosessin läpi ja lähteä tällaisesta kylmästä suhteessa missä minä olin vain lompakko ja kulissi.