Onko teillä paljon ystäviä, ikäihmiset

Kun on elänyt 70 vuotta niin kohtaamisia, eroja ja menetyksiä on joutunut kokemaan, mutta onko jo vanhus vaikka ei tunne olevansa tai yksinäinen, jos ei suuremmin kaipaa ja jaksa ystäväpiiriä ympärilleen. Onko erakko jos pitää kyllä ihmisistä ja tulee kaikkien kanssa juttuun, mutta tuntee iloa ja rauhaa, kun pääsee oman pikku pesäänsä ja saa kotoilla omalla tavallaan, välillä ollen surullinenkin ja ikävissään. Jonkun kanssa viihtyy, mutta usein tutustumisesta nousee ahdistus, kun joku tulee monella tapaa liian lähelle tai ripustautuu, kertoo itsestään kaiken ja odottaa sitten samaa muilta. Tuttuus on rauhallinen matka ja ystävyys kasvaa ajan kanssa. Tosin vanhemmalla iällä aikaa ei ole loputtomasti. Nyt kun maailma velloo vaikeuksissa ja ihmiset ovat ahtaalla elämässä, kaipaa pohtimista ja ajatusten vaihtoa miten parhaiten selvitä sillä, mitä on saatavilla ja mahdollista. Miten parhaimmin sopeutua kun ei muutakaan voi, ja löytää rohkeutta. Tämmöisiä minä mietin yksin, joskus television kanssa keskustellen, jänkäten vastaan. Jotakin, jonnekin kaipaa mieli, mutta aina minä palaan tähän, että nyt on näin ja oma syy, pulinat pois. Kehon vaivoja on siedettävä koska ne ovat elämän merkkejä, mutta kyllä nekin vaikuttavat, tekevät hiukan aremmaksi lähtemään. Niin, lähteä taikka jäädä, sitä miettii jäärä!