Oletteko koskaan olleet flow-tilassa? Itse olen vaikkapa aina kun soitan ja laulan. Saman tilan saa myös sillon kun vierellä on OIKEAA seuraa. Voi olla 100% oma itsensä, ei tiedä mitä kello on eikä edes halua tietää.
Eli yksi asia mistä huomaa olevansa onnellinen on se että ajankulku menettää täysin merkityksensä. On vain me. Huomasin tämän aikoinaan kaverifrendin kanssa Tallinnassa, oli niin hyvää seuraa ettei ajalla ollut merkitystä.
Eli yksi asia mistä huomaa olevansa onnellinen on se että ajankulku menettää täysin merkityksensä. On vain me. Huomasin tämän aikoinaan kaverifrendin kanssa Tallinnassa, oli niin hyvää seuraa ettei ajalla ollut merkitystä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Saan tuon tilan kirkon penkissä. Urut soi, se tunkee sieluun. Toinen on kun uskontunnustuksen yhteisessä yninässä vaikenen itse ja vain kuuntelen. Tunnen syvää yhteenkuuluvaisuutta joukkoon. Virtaa rauha koko olemukseen.
On myös lähellä rakasta, siinä kun vaan on toista koskettaen. Aamulla kun herää, eikä vielä ihan ole valmis nousemaan. Voin kuvitellaan kissan tunteen ennenkuin se alkaa kehräämään. Luulen että tunne on sama.
Arkisesti ajatellen se koskee heitä jotka pystyvät keskittymään hetkeen. Aloittaja ja minä olemme kaksi heitä, varmasti muitakin on.
Mulle tuo aika katoaa olotila tulee luonnossa. Tai ihan vaikka riippumatolla kesällä maaten ja taivaalle katsellen. Tai kasvimaalla kuopsuttaen.
Sitä on hetken aikaa niin hyvä olla siinä hetkessä, että aika menettää merkityksensä. Minä inhoan muutenkin aikaa siinä määrin, etten haluisi elää ollenkaan kellon ja aikataulujen mukaan. Mulle nuo edustaa stressiä. Sellaista syvää ja kuristavaa, kilpajuoksua ajan kanssa.
Sen verran boheemin vikaa, että eläisin mielelläni täysin sen mukaan mitä milloinkin päätän tehdä, eikä aikataulut sanele ehtoja.
Silläpä se täytyy taas tälläkin viikolla tehdä veikkaukset, jos joskus läpsähtäisi rahaa sen verran, että voisi jättää aikataulut muitten murheeksi.
Keksin kyllä itselleni mieluisaa ohjelmaa ilman kelloakin.
Pystytkö hyvässä seurassa saada sen tilan? Sitä ei siis voi valita mutta se voi tapahtua tahtomattaan.
En enää nykyään ole sitä tilaa saavuttanut ihmisten kanssa. Lähimmäs tuota tilaa kuvailen perheeni kanssa olemista. Silti kotiarkikin sisältää paljon rutiineja joita suoritan ja puheetkin usein liittyy niihin. Lasten ohjaamista ja opastusta, puolison kanssa sopimista kuka mitäkin.
Sellainen flow tulee helpoiten, kun ei tarvitse miettiä mitään eikä organisoida mitään.
Hamsterin kanssa kuluu äkkiä aika, niin että voisi melkein flowksi kutsua.
Mulle taitaa puhuminen ja vastavuoroinen kommunikointi aiheuttaa enemmänkin rasitusta, kun mukavuutta.
Ehkä joskus teininä kaverin kanssa aika katosi. Mutta aikuisena en muista enää nauttineeni kenenkään seurasta niin, että ajantaju kaikkoaisi.
Tai minusta tuli jotenkin stressaantunut aikuistuttuani. Vastuun kasvaessa en ole osannut enää ehkä rentoutua niin paljon, että kokisin flown ihmisseurassa. 🤷🏼♂️
Se on kuormittavaa.
Joo just ton takia en mistään hinnasta halua perhettä koska vihaan stressiä (varsinkin sosiaalisesta kanssakäymisestä johtuvaa) yli kaiken. Uuvun siitä enkä suinkaan saa energiaa siitä. :(
Yym, toisaalta kun sosiaalinen kanssakäyminen on perheen kanssa, niin itselleni se sitten riittääkin IRL täyttämään mun sosiaalisuuden tarpeet. Aika hyvin.
Tähän jos vielä pitäisi mahduttaa kaveripiiri ja satunnaiset tutut jonkun harrasteiden kautta, niin mun pää hajois. Stressi olisi pilvissä.
Luulen, että mulla on luonteenlaatu ja toi herkkyys kun antennit on nk. avoinna jatkuvasti, sellainen että helposti ylikuormitun overload ja sitten en enää saa tarpeeksi lepoa ja etäisyyttä kaikkeen mihin pitää joskus saada etäisyys ihan väkisin.
Perhe menee, kun heidän kanssa on luontevaa, olen avoin heille niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä ja saan olla omaitseni. Siksi mä kuutenkin tykkään tästä perheestäni enkä kadu tämän perustamista yhtään. Mä en vaan tarvi juuri muita ihmisiä sitten heidän lisäksi tähän irl sähläämään.
Mä huomasin jo opiskellessani 18-vuotiaana, että kuormitun hirveästi kaikista ihmiskontakteista mitä siihen sisältyikin paljon. Sitten ne vuodet työelämässä, kun ainoa hetki olla hiljaa on wc käynti. Muuten jatkuvaa vuorovaikutusta ja muuten krooninen migreenikin mikä loppui, kun lastenhoitotyöt lopetin.
Mua ei vaan ole suunniteltu olemaan sosiaalisissa laumoissa kun hetkittäin, kun mulla on siihen voimavaroja.
Tällainen etäyhteys ihmisten kanssa on kivempi, kun voi lähteä pois linjoilta, kun ei jaksa enempää sillä kertaa.
Mulla on muutenkin varmaan joku ADD kaikista oikuistani päätellen, joten less is more ihmiskontaktit.
Sama. Uuvun ihmisten seurassa tosi nopeasti. Nyt jo hirvittää pikkujoulut kavereiden kanssa loppuviikosta, kun tietää että sen jälkeen tarvii sen pari päivää yksinoloa siitä sosiaalisesta kanssakäymisestä yli pääsemiseen.
Voin saavuttaa jotain tuon kaltaista kun teen itsekseni ja rauhassa jotain mielenkiintoista. Useimmiten se liittyy koneisiin / käsillä ja aivoilla tekemiseen.
Seurassa ei onnistuisi koskaan. Aina on häiriötekijöitä. Tai sitten ollaan jossain meditaatiokurssilla jossa kaikki ovat hiljaa.
-keinovaginamies-
Ihmisen kanssa en koskaan. Mutta esim. gradua kirjoittaessa useinkin. Kirjoittamiseen uppoaa helposti ja flow vie mukanaan.
katso avaruusohjelmaa jossa Kevin Sorbo: alkaa aina "The Universwe is a dangrous plaec".... minä olen kapteeni Hunt, Dylan hunt of the Andromeda Ascenat avaeruusaalus..
Mää kysyin asiaa Dinolta ja Triceratopsilta, kun ne muuteski ommun tietokonepöyrällä. Ne sano, et on hyvin aika menny ton toisen seurassa, jo 65 miljoonaa vuotta. Niet hyvässä seurassa aika kuluu ku siivillä. 🌹👀
Eli te ette ole löytäneet sitä oikeaa jos aika ei katoa rakkaan kanssa ollessa. Vaihtakaaa seuraa. Etsikää kunnes löydätte onnen ja levon!
Ku mä pelaan Ruikkarii mä oon usein Flow tilas.
Ens kesänä olen Flow-festareilla tiloissa :)
Juu, ei pysty. Ei ainakaan täällä. Minkä tahansa aloituksen avaa, niin se glover on floodannut sen täyteet. Leijaillaan jossain muualla kuin täällä.
Mistäköhän se g-lover tulee? Tietin oisko Glitoris Lover?