Hellyyden tarve

Silloin kun parisuhteessa olen ollut, niin olisi ollut välillä mukavaa olla toisen kainalossa, halailla ja pussailla. Vaen ei miehet ole tuohon kyenneet. Viimeisintä eksää mm. alkoi ahdistaa hänen oma pituutensa, kun yritin mennä sohvalla kainanoon tai nojata pääni hänen olkapäälleen. Me oltiin saman pituisia ja vaikkei se tuottanut mulle mitään ongelmaa "röhnätä" niin, että olin sopivalla korkeudella nojaamaan, niin eksälle tuo aiheutti aina pituuskompleksiahdistuksen. Yksikään kolmesta eksästäni ei ole myöskään pitänyt pussailusta eikä halailusta. Eli en usko, että parisuhde auttaisi lainkaan mun hellyydentarpeeseeni.

Ihan sopivasti ja luultavasti ihan sopivasti myös hellittelen puolisoani , siitähän se kaikki lähtee

Melkein joka ilta kun mennään nukkumaan haluaisin kyhnätä lähellä ja rapsutella puolinnja toisin.
Päivisin en niinkään kaipaa hellyttää muttenntietenkään pistäisi pahaksikaan. Tuntuu vain että onnsitä hommaan ja työtä niin menee aika siihen mutta illalla kun on aikaa ja rauhallista niin silloin, nukkumaan mennessä.
Mies wi tee aloitetta mutta menen itse ja otan, pyydän.

On se välillä kyllä https://youtu.be/Zrggqd4qZSI

Kertaakaan ole tavannut tuollaista naista.

Anteeksi olen, kyseessä oli sellainen pyöreä nainen joka muutaman tapaamisen jälkeen kohteli minua kuin oltaisiin oltu naimisissa vuosia.

Alkoi ahdistaa, en tiedä oliko naisen pyöreys vai se että hän oli jo päättänyt että "olen hänen" ja "ollaan pari" kun ei oltu vielä mitään sellaista.

Parisuhteessa ollessa suomalaiset naiset ovat helvetin kylmiä kiiskoja.