Ositus on edessä. ON kaksikin asiantuntijaa tulossa arvioimaan yhteisen ja molempien nimissä olevan omaisuuden - eli omakotitalon - arvoa. Mies haluaa ostaa minut ulos, mikä on OK. Minä olen suostunut siihen, että yllä olevasta arvosta vähennetään jonkin verran (muutamia prosentteja), jotka joka tapauksessa menisi esim. käteisalennukseen tai kiinteistönvälittäjän palkkioihin tms.
Siitä huolimatta saan kuulla oleva verenimijä ja ahne paskiainen, joka ei muuta halua kuin viedä toiselta kodin (sic!) ja ahnehtia vain kaiken mahdollisen...
Täyttä kukkua. Minä haluan oikeudenmukaisen osituksen, perustuen omaisuuden todelliseen arvoon. Hänellä jää kyllä velkaa, mutta myös koti, piha, rakastettu (joka muuttanee taloomme piakkoin), lapsensa, työnsä ja tulevaisuudensuunnitelmansa ja olemassaolon tarkoituksensa.
Minä asun pian työttömän arkea vuokra-asunnossa ja ihmettelen, miten tässä näin kävi.
Pelkään hirveästi sitä, että mies suunsoitollaan saa minut "murtumaan" siten, että suostun alempaan hintaan ja saan aloittaa ns. uuden elämäni monta tuhatlappusta köyhempänä kuin mihin minulla olisi oikeus. Totta totisesti tarvitsisin joka sentin itse, mutta kun on muutenkin elo pirstaleina, niin ehkä annan periksi pelkästä väsymyksestä.
Tuomarin kautta saisin varmasti oikeutta, mutta sekin maksaa hunajata, hunajata.
Onko kohtalotovereita ja miten selvisitte?
Siitä huolimatta saan kuulla oleva verenimijä ja ahne paskiainen, joka ei muuta halua kuin viedä toiselta kodin (sic!) ja ahnehtia vain kaiken mahdollisen...
Täyttä kukkua. Minä haluan oikeudenmukaisen osituksen, perustuen omaisuuden todelliseen arvoon. Hänellä jää kyllä velkaa, mutta myös koti, piha, rakastettu (joka muuttanee taloomme piakkoin), lapsensa, työnsä ja tulevaisuudensuunnitelmansa ja olemassaolon tarkoituksensa.
Minä asun pian työttömän arkea vuokra-asunnossa ja ihmettelen, miten tässä näin kävi.
Pelkään hirveästi sitä, että mies suunsoitollaan saa minut "murtumaan" siten, että suostun alempaan hintaan ja saan aloittaa ns. uuden elämäni monta tuhatlappusta köyhempänä kuin mihin minulla olisi oikeus. Totta totisesti tarvitsisin joka sentin itse, mutta kun on muutenkin elo pirstaleina, niin ehkä annan periksi pelkästä väsymyksestä.
Tuomarin kautta saisin varmasti oikeutta, mutta sekin maksaa hunajata, hunajata.
Onko kohtalotovereita ja miten selvisitte?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja sassiin. Sinun ei tarvitse itse tapella mistään tai edes nähdä ex-siippaasi. Oikeusaputoimiston hinnatkin on ihan kohtuullisia.
oikeusaputoimistosta. Siellä ei aina ymmärretä kiinteistöjen arvoa. Minun ex halusi verenhimoissaan talostamme enemmän kuin minkä arvoinen se oli ja kieltäytyi myymästä minulle. Hän ei ymmärtänyt että tontti kuului veljelleni kanssa eikä hän voinut millään saada rahaa myös tontista. Veljeni sai tontin perinnöksi isältämme ja on vuokrannut sen yksin minulle, ei siis vaimolleni. Talon rakensimme minä ja ex silloin kun menimme naimisiin.
Meillä oli kahden kiinteistövälittäjän arviot talon arvosta, jos se myytäisi vuokratontilla jollekin ulkopuoliselle. Meillä oli arviot myös, jos talo myytäisi tontin kanssa. Ex halusi rahansa tästä yhteiskaupasta, eikä ymmärtänyt että tonttia ei olla myymässä, ei minulle eikä ulkopuoliselle, vaan se säilyisi vuokratonttina. Oikeusaputoimistossa kuitenkin oltiin eri mieltä. Asiaa väännettiin kaksi kuukautta kunnes jotain tapahtui ja ex ilmoitti että hyväksyy kun saa rahat vain talon puolikkaasta.
Varoitin siksi, että vaikka oikeusaputoimistossa ihan oikeutetusti haluttaisi pitää asiakkaan oikeuksista kiinni, he saattavat lähteä väärälle tielle, joka ei johda yhtään mihinkään ja asiakas saattaa pahimmassa tapauksessa vain kärsiä.
itse tein sen asianajajan avustuksella.Tänään maksoin puolet kuluista eli 1500 ekeä, mutta eipäs tarvinnu huolehtia sen enenpää muista jutuista. Nyt olen onnellinen 3:n lapsen isä omassa kotona, ilman valehtelijaa...
Missä on noin onnellisia miehiä. onnea sulle
t. elämäänsä kasaava