Minulla on suuri ongelma: olen todella epävarma. Minulla on erittäin vähän työkokemusta (vähän siivoamista, puutarhahommia, puhelinvaihdetyötä ja muuta "paskaduunia") mutta ikää kuitenkin pitkittyneiden opiskelujen ja päättämättömyyden ("mikä minusta tulisi?") takia aika paljon (28v.). Silloin kun olen töissä, olen todella epävarma. Olen aina ollutkin; olen pohdiskelija-lukutoukkatyyppiä ja aina ollut erakko (rasitun ja väsyn sosiaalisissa tilanteissa, ja tunnen itseni aina "ulkopuoliseksi"), joten minusta tuntuu, että minulla ei ole minkäänlaista intuitiota työn tai ihmisten tai minkään muunkaan suhteen. En kerta kaikkiaan tiedä mitä tehdä. Tunnen itseni tyhmäksi ja taakaksi, ahdistun. Nykyään myös vaikuttaa siltä, että vaikka olisit firmassa harjoittelijana, kaikki pitäisi osata jo etukäteen ja olla alan ammattilainen..?! Eli olen mieluummin kotona/koulussa (onneksi minulla on ollutkin se mahdollisuus, koska mieheni saa suht hyvää palkkaa ja ymmärtää ongelmani; toisaalta ehkä huono asia, sekä CV:n eli tulevan (?) uran kannalta ja sen, että ehkä kokemuksen mukana epävarmuuskin haihtuisi...).
Haluankin kysyä teiltä viisaammilta ja kokeneemmilta, että miten ihmeessä tiedätte työssä mitä tehdä ja miten, ja eikö ikinä pelota/ahdista/epävarmuus iske? Minulle esim. jonkin kassakoneen käytön oppiminen voi kestää todella kauan, se on minulle ihan outo härveli ja sitten olen niin hermostunutkin... mikään asia ei niinkuin tule selkäytimestä vaan aina hiellä ja tuskalla. Kumminkin saan yliopistossa hyviä arvosanoja; lukuaineet ovatkin aina olleet minun alaani... en vaan osaa käytännön asioita. Mitä asialle voisi tehdä? Tätä menoa en pääse ikinä töihin ollenkaan vaan jään kotiin piiloon elämäni loppuun asti.
Haluankin kysyä teiltä viisaammilta ja kokeneemmilta, että miten ihmeessä tiedätte työssä mitä tehdä ja miten, ja eikö ikinä pelota/ahdista/epävarmuus iske? Minulle esim. jonkin kassakoneen käytön oppiminen voi kestää todella kauan, se on minulle ihan outo härveli ja sitten olen niin hermostunutkin... mikään asia ei niinkuin tule selkäytimestä vaan aina hiellä ja tuskalla. Kumminkin saan yliopistossa hyviä arvosanoja; lukuaineet ovatkin aina olleet minun alaani... en vaan osaa käytännön asioita. Mitä asialle voisi tehdä? Tätä menoa en pääse ikinä töihin ollenkaan vaan jään kotiin piiloon elämäni loppuun asti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on tainnut olla huono tuuri siinä suhteessa,että oot mennyt aina vääränlaisiin hommiin.Sulle saattais sopia joku arkistonhoito-tai muu vastaava homma missä ei oo kiusaa ihmisistä.
Kyllä mullakin on ollut välillä hankala olo kun on aina edessä uus sellanen homma mitä joutui oikeen skarppaamaan.Nykyään ei niinkään stressaa kun on vain noita tukitöitä,joiden kanssa on turha hirveesti pingottaa.
Mulla on viimeisen 5 vuoden aikana ollut vain yx työ mikä oli ihan mukava,oli peräti oman alan homma,mutta eihän sekään jatkunut kun tuki loppui.
Et sinä tyhmä oo,jännität vaan ja silloin on vaikeempaa päästä työstä kärryille.
jonkin aineen Opettajaksi, selviät kenties siinä tehtävässä paremmin kuin käytännön työssä.
Lisään tähän vielä että ei se kaikilla muillakaan mene kuin vettä vaan, se käytännön työskentely. Ja pelkoja ja patoutumia on kaikilla ihmisillä. Kuka osaa ne peittää parhaiten, siitä on kyse. Aika harvassa sellaiset ihmiset joilla ei ole mitään estoja taikka pelkoja, työn taikka työkavereiden suhteen. Vain promille on ilman mitään tuskaa siitä että miten pärjää taikka mitä muut ajattelee. Mutta ne eivät osaa ajatella mitään muutakaan. Joten älä sure turhia, kaikki muut ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin sinä. Ota ne siltä kantilta, niin pelotkin vähenee. Olet vain oma itsesi ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Ei tarvita muuta, muu tulee sitten itsellään.
kevennys, ne jotka ei osaa mitään ryhtyy opettajiksi, siis ryhdy sinäkin.