Tuntuu, että ainakin deittipalveluissa ilmoittelevien naisten taso on todella surkea, kun katson profiileja omien kriteereideni läpi.
Suurin osa naisista näyttää edustavan juuri sitä ajallemme tyypillistä biletys-tyyppiä, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Deittipalveluiden tarjonnan perusteella, tuntuu olevan ihan naurettavan vaikealta löytää nainen, joka olisi raitis (tai lähes raitis), ei polttaisi ja omaisi järkevät arvot ja moraalin. Erityisesti koska en itse ole massiivinen, vaan hoikan sporttinen (185/81), niin naisen pitäisi myös olla hoikka ja mielellään hiukan jotain todellista liikuntaakin saisi harrastaa.
Ehkä suhtaudun koko tähän pariutumiseen vähän väärällä tavalla, asettamalla tiettyjä ehdottomia vaatimuksia naiselle. Itse vaan olen vasta nyt alkanut tulemaan toimeen itseni kanssa niin hyvin, että voisin miettiä seurustelun aloittamista (olen aina ollut todella kriittinen mm. oman ulkonäön suhteen). Kun on ~10v ollut täysin ulkona koko pariutumistouhusta, niin aika pahasti lyö kyllä kasvoille tuo netissä ilmoittelevien sinkkunaisten keskimääräinen taso. Tietysti on mahdollista, että profiilin takana oleva nainen olisikin todella mukava paketti. Sitä ei vaan oikeen jaksa lähteä edes yrittämään tutustumista, jos profiilissa heti joku mulle tärkeä asia pistää pahasti silmään.
Epätoivoinen en missään nimessä ole. Huomattavasti miellummin elän yksin, kun sellaisen ihmisen kanssa, joka ei selvästikään ole mulle sopiva. Itseä ei läheisyydenpuute ole koskaan oikeastaan häirinnyt, mutta ehkä se on meille miehille luonnostaan helpompaa. Mitä tulee seksiin, niin en kyllä sitäkään halua parisuhteen ulkopuolella harrastaa, vaikka muuten suhtaudunkin siihen avoimesti.
Tämä EI sitten ollut mikään hyökkäys sinkkunaisia vastaan. Meitä miehiä on monenlaisia ja varmasti itse kullekin on olemassa sopiva kumppani. Itsellä vaan kun on osittain hiukan poikkeavat kriteerit, niin suorastaan ärsyttää kuinka vähän ko. tyyppisiä naisia on ainakin netissä liikkellä. Sitä en epäile hetkeäkään, etteikö sellaisia naisia ole olemassa, joista itse pidän, mutta ongelmana on vaan se, miten ja missä törmätä sellaiseen. :)
Suurin osa naisista näyttää edustavan juuri sitä ajallemme tyypillistä biletys-tyyppiä, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Deittipalveluiden tarjonnan perusteella, tuntuu olevan ihan naurettavan vaikealta löytää nainen, joka olisi raitis (tai lähes raitis), ei polttaisi ja omaisi järkevät arvot ja moraalin. Erityisesti koska en itse ole massiivinen, vaan hoikan sporttinen (185/81), niin naisen pitäisi myös olla hoikka ja mielellään hiukan jotain todellista liikuntaakin saisi harrastaa.
Ehkä suhtaudun koko tähän pariutumiseen vähän väärällä tavalla, asettamalla tiettyjä ehdottomia vaatimuksia naiselle. Itse vaan olen vasta nyt alkanut tulemaan toimeen itseni kanssa niin hyvin, että voisin miettiä seurustelun aloittamista (olen aina ollut todella kriittinen mm. oman ulkonäön suhteen). Kun on ~10v ollut täysin ulkona koko pariutumistouhusta, niin aika pahasti lyö kyllä kasvoille tuo netissä ilmoittelevien sinkkunaisten keskimääräinen taso. Tietysti on mahdollista, että profiilin takana oleva nainen olisikin todella mukava paketti. Sitä ei vaan oikeen jaksa lähteä edes yrittämään tutustumista, jos profiilissa heti joku mulle tärkeä asia pistää pahasti silmään.
Epätoivoinen en missään nimessä ole. Huomattavasti miellummin elän yksin, kun sellaisen ihmisen kanssa, joka ei selvästikään ole mulle sopiva. Itseä ei läheisyydenpuute ole koskaan oikeastaan häirinnyt, mutta ehkä se on meille miehille luonnostaan helpompaa. Mitä tulee seksiin, niin en kyllä sitäkään halua parisuhteen ulkopuolella harrastaa, vaikka muuten suhtaudunkin siihen avoimesti.
Tämä EI sitten ollut mikään hyökkäys sinkkunaisia vastaan. Meitä miehiä on monenlaisia ja varmasti itse kullekin on olemassa sopiva kumppani. Itsellä vaan kun on osittain hiukan poikkeavat kriteerit, niin suorastaan ärsyttää kuinka vähän ko. tyyppisiä naisia on ainakin netissä liikkellä. Sitä en epäile hetkeäkään, etteikö sellaisia naisia ole olemassa, joista itse pidän, mutta ongelmana on vaan se, miten ja missä törmätä sellaiseen. :)
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tuo tekstisi olisi voinut olla mun kirjoittama.
Olen tehnyt saman havainnon, mutta noilla deittipalstoilla on niiden bileörveltäjien lisäksi sitten se jotenkin epätoivoinen sakki, joilla on jotain ongelmia(mielenterveysongelmia, lihavia tai ovat vaikeasti kumppania löytäviä yh-äippiä). Mielummin olen yksin kun rupean leikkimään isää jonkun toisen ukon lapsille, tai hommaisin jonkun lihavan sohvaperunan tms. Tietenkin löytyy pienen pieni määrä semmoisiakin naisia jotka tuntuvat mukavilta, mutta ne saavat visiin niin paljon vastauksia että aika epätodennäköseltä näyttää että nämä kunnon naiset ehtis koskaan vastaamaan mulle.
Tuo biletysintoilu on vissiin nykyään niin muotia että jokainen haluaa olla biletys-tyyppi vaikka väkisin. Jos sanoo ettei biletys kiinnosta, niin johan pidetään outona(kuten muo pidetään kun sanon ettei biletys kiinnosta).
Nuo deitti-ilmoituksetkin on kuin samalla kaavalla tehtyjä. Kehutaan eka itteä maasta taivaaseen, kerrotaan normaalit kliseet(rehellinen, h.tajuinen, mukava ja plaa plaa) ja sitten ilmoitetaan että pidetään bilettämisestä. Usein jossain välissä vielä ilmoitetaan "en ole epätoivoinen, saisin seuraa muutenkin kuin deitistä"....
niin miksi bilettäjät edes lähtee mukaa johki deittipalveluhömppään, jos ne kerta joka viikonloppu nuokkuu baareis? Luulis nyt, että baarista löytys heti joku tuttavuus, jos vähän menis jutustelee. No toki onhan nois deittipalveluissa se hyvä puoli, että jos on vähän ujomman sorttinen niin uskaltaa sanoakin jotain. Toisaalta vaikka itsekin olen hieman ujo, niin en kyllä ole ajatellu pistää ilmotuksia mihinkää deittisivuille, koska uskon siihen että se ns. oikea "kävelee" joskus vastaan. Tosin sekään ei ole itsestäänselvyys.
Semmosen asian pistin merkille, että jos ei pidä isokokoisista naisista niin kannattaa heti hälytyskellojen soida kun nainen/tyttö sanoo etsivänsä miehenkokoista miestä/nallea. On meinaan tyttärillä siinä tapauksessa painoa senverran että aikamoinen muskelimies pitää ollakin jos sylissä aikoo helliä.
No kyllä mä tykkään isoista miehistä (en plösöistä) vaikka ite aika pieni olenkin. En ole laiha kuten mallit mutta hoikka ja vähän lihastakin, kun on tullut ikä urheiltua.
Ison miehen sylissä vaan tuntuu turvalliselta :)
Mutta ei silti ole koosta kiinni, rakastuuko johonkin! Mutta itseäni pienempää miestä en ottaisi, koska mittaa on 162cm ja sen kokoiset miehet on jo hyvin pieniä...
Et ymmartanyt pointtia, nama naiset siis on jotain 75 kg ja etsivat isoja miehia, mutta ei isot miehet kuule valttamatta pida miehenkokoisista naisista.
minä ainakin olen pikkuinen ja hoikka ja iso mies vie kyllä jalat alta :)
Sä taas kuulostat siltä, mitä itse ainakin etsin :) Tuntuu et netti on väärällään seksiseikkailujen hakijoita...
Mulla myös on kriteerinä liikunnallisuus, tosin olen ollut umpirakastunut mieheen, joka ei liikuntaa harrasta...
Ja jos itse laittaisin ilmoituksen, saattaisin kyllä laittaa mukaan myös sen, että tykkään käydä viihteellä. En kuitenkaan ole mikään bilehile ja roiku baarissa jatkuvasti. Aika harvoin loppujen lopuksi! Kavereiden kanssa on kyllä mukava istua iltaa jossain kuppilassa :)
Totta, että biletys on monille se sana, jolla koitetaan saada annettua sellanen kuva, ettei olla mitään nysvääjiä. Joten älä lannistu, jos jossain ilmotuksessa lukee, että nainen tykkää bilettää, jos muuten vaikuttaa hyvältä.
Mutta kieltämättä on kovin pinnallista tää nykyinen pariutuminen...
Sinkkunaisena täytyy kyllä sanoa, että ei niitä kunnon sinkkumiehiäkään tunnu mistään enää löytyvän... Itse olen ollut sinkkuna kohta kolme vuotta kahden pitkän peräkkäisen seurustelusuhteen jälkeen. Baareissa jaksoin juosta hetken, nyt sekään ei ole enää maistunut yli vuoteen... Syy kyllästymiseen oli selkeästi se, etten enää jaksanut katsella kännisiä äijiä kuolaamassa perääni ja yrittämässä bongata yhden illan seuraa!
Baarit ovat se viimeinen paikka, josta voisi kuvitella löytävänsä fiksua, luotettavaa, rehellistä, siistiä, kohtuunnäköistä, omillaan toimeentulevaa, tupakoimatonta ja kohtuu raitista miestä... Ehkä omatkin kriteerini taitavat olla hieman liian korkeat, mutta kurjissa parisuhteissa sitä on vain oppinut arvostamaan erinäisiä asioita toisessa ihmisessä.
Se, miksi itse en ole innostunut deittipalveluista, johtuu selkeästi siitä syystä, että en koe löytäväni niiden kautta itselleni sopivaa henkilöä. Pelkona on myös se, että sokkona toisen tapaaminen ei välttämättä ole mieluisa tapahtuma (ystävälle kävi kurjasti). Sähköpostitse tutustuminen käy täysin silmät sidottuna, etkä koskaan tiedä milloin toinen osapuoli puhuu totta ja milloin ei. Pari kertaa olen hetken mielenhäiriöstä käynyt hakemassa kriteereilläni ehdokkaita, mutta hakutulos ei ollut kovinkaan kattava... Taidan olla liian vaativa...
Kumppania en kuitenkaan ole hakenut missään vaiheessa tosissani. Olen nauttinut sinkkuna olemisesta ja sen mukana tuomista vapauksista. Mielestäni jokaisen ihmisen on ensin tultava toimeen omillaan ennen kuin voi aloittaa yhteiselon kenenkään kanssa. Omat suhteeni menivät mönkään juuri sen vuoksi, ettei kumpikaan ollut aikaisemmin ollut koskaan yksin. Tärkeää mielestäni on se, että on löytänyt itsensä ja omat elämän arvonsa ensin.
Minä olen nyt löytänyt itseni enkä siltikään vielä hae ketään. Uskon sen "oikean" joskus tupsahtavan kohdalleni. Ehkä siihen menee aikaa-ehkä ei, mutta en luovu toivosta. Vastausta siihen, miten ja missä sellaiseen ihmiseen voisi törmätä, en kuitenkaan tiedä.
;)
Mistä ihmeestä sinä voit tietää, että ne perässäsi juoksevat "baarimiehet" halusivat nimenomaan yhden yön hurmaa kanssasi? Tämä tuntuu olevan yleinen (harha-)käsitys naisten keskuudessa.
Jos naisella on kiinteä vartalo ja hän on peto sängyssä, niin kyllä minä ainakin haluan viettää hänen kanssaan sängyssä huomattavasti enemmän kuin vain yhden yön... ;)
No, tuo oli osittain sarkasmia... Joka tapauksessa baariympäristö ja alkoholi madaltaa huomattavasti kynnystä lähestyä vastakkaista sukupuolta, ja jututkin voivat olla normaalia hivenen rohkeammat, mutta ei se tarkoita, että miehellä olisi pelkästään pikapano mielessä.
Missakohan baareissa sinakin olet aikaasi viettanyt, jutuista paatellen joissain lahiopaarissa tai kallion kuppiloissa.
Etpa sinakaan paljon sitten ole ihmisiin tutustunut tai antanut kenellekaan mahdollisuutta.
Heti oletusarvoisesti ajattelit että miehet kuolaavat perääsi haluten sinusta sänkyseuraa koska olet niin kaunis ah!
Jospa et itserakkaudessasi ja kauneuteesi sokaistuna huomannut niitä jotka olivat tosissaan. Kyllähän jokainen mies haluaa vaimokseen ja tyttöystäväkseen naisen jonka "perään voi kuolata" kuka saatana nyt ruman kanssa alkais?
Ei ihme että naiset on sinkkuja kun lähtöajatus on jo noin negatiivinen, no hyvä ettet enää kulje ravintoloissa.
Ehkäpä jotkin ymmärsivät kirjoitukseni tarkoituksen hieman väärin... siis kun heti aloitetaan haukkumaan... Korjatakseni hieman (josta tuskin on edes mitään hyötyä)... En pidä itseäni kauniina, joten en siten ole itserakas, pikemminkin itsetuntoni on hyvinkin alhainen. Ajatukseni siitä, että en löydä baarista ketään, johtuu tosiaan siitä, että kohdalleni on vain osunut sellaisia henkilöitä jotka känniörvelissään vielä sanovatkin suoraan haluavansa vain panna minua. Ja ne jotka eivät sitä ole suoraan sanoneet niin ovat ilmaisseet asian parin tapaamisen jälkeen niin etteivät halua minusta mitään muuta. Ja vastaus edelliselle kirjoittajalle: En käy vain lähiöbaareissa vaan ihan niissä paikoissa, mitkä tuntuvat olevan tällä hetkellä suosiossa. Ihmisiin kyllä olen tutustunut, uskon vain niin, että kohdalleni on sattumalta osunut vain aina ne väärät ihmiset. Paskamaista tuuria!
Baareissa on tosiaan myös se ongelma, että vaikka joku ihminen siellä etsisi ihan tosissaan kumppania, niin ihmisten ennakkoasenteet estää tutustumisen useimmissa tapauksissa. Toki fakta on myös, että todella moni hakee sieltä ihan avoimesti vain seksiseuraa. Sikäli harmillista, koska joukossa on varmasti aina kyllä niitä, jotka on liikkeellä ihan tositarkoituksella. He eivät vaan useinkaan sitten pysty erottumaan siitä massasta.
Baarien kyseenalaisesta suosiosta päästäänkin siihen, että miksi hitossa suomalaiset on niin nössöjä arkielämässä (myös minä). Pitäisi luoda joku näyttävä kampanja, minkä avulla saataisiin ihmiset olemaan vähän sosiaalisempia arkisissakin tilanteissa. Varmasti kuitenkin moni mieluiten tutustuisi ihmisiin selvänä, mutta ei vaan uskalla tehdä aloitetta. Pieni yleinen rohkaisukampanja olisi siis paikallaan. :)
Mitä muuten tarkoitat tuolla "sokkona" tapaamisella? Pelkästään sitä, että toinen henkilö saattaa valehdella, näyttääkseen sun silmissä paremmalta? Väittäisin, että aika harva tuollaista tekee, koska ei valehtelun päälle pysty kuitenkaan rakentamaan mitään pysyvää. Jos joku taas on selvästi henkisesti häiriintynyt, niin sen luulisi tulevan esille, kun tapaa henkilön livenä (no, ei tietysti kaikissa tapauksissa). Kirjaimellisesti "sokkona" taas ei tarvitse ketään tavata, koska kuvahan on tietysti ihan ehdoton vaatimus ennen tapaamista (säästää aikaa puolin ja toisin, jos vastapuoli ei yhtään miellytä ulkonäöllisesti). :)
Tuo mistä mainitsitkin, että ennen parisuhdetta täytyy tulla toimeen omillaan ja erityisesti itsensä kanssa, on kyllä ihan olennainen huomio. Olen aina ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka aloittavat seurustelun, vaikka ovat vielä epävarmoja itsestään ja omaavat ties mitä henkisiä ongelmia (usein pieniä, mutta niistä voi kehittyä isoja ongelmia, jos niitä ei pääse rauhassa kohtaamaan). Tietysti joillain ihmisillä kaverit ja ympäristö asettaa suuriakin paineita seurustelun suhteen, joten sikäli tuon tietysti ymmärtää. Itse olen vaan aina elänyt sillä asenteella, että aloitan seurustelun vasta silloin, kun koen olevani siihen täysin valmis. Jos tuo prosessi kestää 50v, niin sitten kestää. Uskon kuitenkin eläväni onnellisemman elämän tuolla ajattelutavalla, kuin yrittämällä luoda väkisin parisuhteita.
Viestisi huokui itsevarmuutta ja itsenäisyyttä,juuri sitä mitä haluaisin itsekin olla!Etten ruikuttaisi jatkuvasti yksinäisyyttäni ja haluaisi löytää sitä jotain!En etsi enää kovasti-poden vain yksin sohvalla yksinäisyyttäni! sitä on ikään kuin luovuttanut!kunpa vaan sitä ajattelisi oikeasti noin kuin sinä-kyllä minäkini niin muille sanon ylpeänä mutta sisimmässäni vihloo. tiedän mitä haluan,enkä aio ottaa ensimmäistä vastaantulevaa. Kranttu olen mutta en voi sille mitään.
Miten pystyt olemaan tuollainen?:)ja oletko oikeasti?Minkä ikäinen btw olet?
Kysyit sitä, miksi suomalaiset ovat niin nössöjä arkielämässä, niin eiköhän siihen ole vastauksena ihan perinteinen vanha sanonta: "Suomalaiset miehet eivät puhu eikä pussaa..." Toki mielestäni sanonta kohdistuu ihan tasavertaisesti niin miehiin kuin naisiinkin nykyään. Yhdistäen sanonnan baari/arkielämään: Juovuksissa miehet/naiset puhua pälpättävät ja pussaavat esteilemättä, mutta selvinpäin jäävät sanat kurkkuun kiinni ja pusut katoavat matkanvarrelle... Joten... Rohkaisukampanjat voisivat olla ihan paikallaan meille "juopoksi kansaksi" luetelluille suomalaisille... ;)
Sokkona tapaamisella tarkoitin juuri sitä, että moni voipi hieman kaunistella totuutta näissä sinkkuilmoituksissa. En tarkoita kuitenkaan, että kaikki sitä tekisivät, on vain ollut pelkona ajatuksissa päällimmäisenä, sillä kokemusta näistä ei kovinkaan paljoa ole. Sokkona tarkoitin myös sitä, että välttämättä kaikilla ei ole kuvaa tarjota nähtäväksi netin/sähköpostin kautta. Esimerkkinä minä itse, sillä en omista digikameraa enkä edes varmaan osaisi laittaa kuvaa koneelle (olen tietotekniikan asioissa selvä "blondi")... Lopuksi haluan siis sanoa, mies_81, puhut täyttä asiaa. ;)
Mielestäni en ole itsevarma, olen vain löytänyt oman tasapainon elämälleni ja mitä siltä haluan... kai... :) Yksinäinen olo oli minullakin ensin, kun lopetin baareissa hulluna juoksemisen (toki siis käyn edelleen, mutta hyvin harvoin kääntymässä ystäviä moikkaamassa). Se miksi ehkä olen tällainen, johtuu siitä, että en ole oikeastaan koskaan edes suoranaisesti "hakenut" ketään, olen pikemminkin etsinyt itseäni. Pitkän seurusteluajan jälkeen sitä kaipasi omaa rauhaa ja elämää, oman itsensä löytämistä. Tosin sinkkuna on nyt tullut oltua jo 3 vuotta ja nyt vasta alkaa tuntua siltä, että olisi löytänyt oman itsensä.
Yksinäiseen oloon palaten... Tunsin siis olevani yhdessä vaiheessa yksinäinen, mutta sekin tunne muuttui onnellisuudeksi. Sinulle: Kyllä se yksinäisyys siitä haihtuu, etsi vaikka uusia harrastuksia, sieltä voi löytyä uusia ystäviä ja koita uskoa omaan elämääsi ja siihen, että se "oikea" kyllä sitten tupsahtaa eteen kun on sen aika. Niin minä ainakin uskon. :) Älä siis luovuta! Ikäkysymykseen vastaten, niin se on laskettavissa nimimerkistäni. ;)
Olen kyllä kuullut kauhutarinoita deiteistä, joissa vastapuoli on ollut "hiukan" erilainen mitä toinen odotti kuvauksen perusteella, joten en itse kyllä suostuisi tapaamaan ilman kuvaa. =) Vaikka ulkonäkö ei todellakaan ole mikään tärkein ominaisuus ihmisessä, niin tapaaminen on pelkkää ajan haaskausta, jos molemmat ei tunne edes jotain vetoa vastapuolen ulkonäköön. Digikameran puute on tietysti lievä ongelma, mutta ainahan sitä voi vaikka joltain kaverilta lainata kameran tai kamerapuhelimen. :)
Vaikka tässä on paljon ollut puhetta nettideittailusta, niin kyllä sitä kuitenkin tietysti mieluiten tutustuisi vastapuoleen ihan perinteisesti livenä. Aika hankalaa vaan, koska itse ihastun ihan naurettavan harvoin/hankalasti. Syy on lähinnä se, että mun pitää tuntea ihminen kohtuullisella tasolla, ennenkuin ihastumista pääsee syntymään. En esim. koskaan ihastu pelkkään ulkonäköön. Viimeksi ihastuin kunnolla joskus 14-15-vuotiaana. :D Peruskoulun jälkeen sitä ei enään samalla tavalla ole aktiivisesti tekemissä pitempiä aikoja samojen naisten kanssa. Yopisto esim. on sellanen paikka, että vaikka siellä on paljon naisia, niin ei siellä oikeen pääse syntymään mitään kontaktia opiskelujen puitteissa (ainakaan omalla alalla). Salilla taas on vaan enimmäkseen hikisiä äijiä. :P Netti on sikäli kätevä, koska täällä pystyy kuitenkin vaihtamaan hiukan ajatuksia, joten pystyy hiukan tutustumaan ihmiseen ennen tapaamista. Tämä tosin vaatii aikaa ja nykyään aika moni tuntuu olevan turhan kärsimätön.
Tietysti ainahan voi tuuri käydä ja törmätä (kirjaimellisesti) yllättäen sopivaan naiseen/mieheen vaikka kadulla...ainakin leffoissa. ;)
Ainahan sitä voi silloin tällöin toivoa ja nähdä unia leffamaisista tapaamisista.... heh... ;) Kun nyt kerran eletään nettitreffi-aikaa, niin ehkäpä minäkin sitä voisin kokeilla kerran vielä-mutta positiivisemmalla asenteella. Varsinkin nyt, kun sinä olet antanut siitä paljon paremman kuvan kuin aikaisemmin ajattelin. :) Kun sitten vielä tietäisi mille sivuille sitä kuuluu mennä....hmm... ;)
Mitä itse on tullut noita palveluita katseltua, niin suomi24:n deittipalvelu ja match.com vaikuttavat parhammilta. Molemmissa pystyy monipuolisesti asettamaan hakuehtoja, tosin match.comissa ilmoitukseen vastaaminen vaatii, että on "täysjäsen", eli maksaa kk-maksua palvelun käytöstä. Jos luot itse oman ilmoituksen, niin tuo maksulisuus ei tietenkään ole ongelma. Match.comin maksullisuus varmaan karsii aika tehokkaasti "turhien" vastauksien lukumäärää, eli kaikenmaailman keski-ikäiset seksiseuran etsijät yms. tapaukset. Toisaalta, luultavasti aika harva suomalainen on valmis maksamaan n. 25E/kk deittipalvelun käytöstä, joten ehkä se maksullisuus rajoittaa liiankin paljon. :)
Mistä sä näet tai luet sen millainen moraali tai arvot jollakin on?
sinulla ja monilla muilla naisilla voi tuo ongelma ollakin, koska on niin paljon naisia jotka elää vakivaltaisessa tai onnettomassa suhteessa. Sosiaalisia taitoja voi Lucia oppia joskus valitettavasti kantapään kautta.
Ymmärrän sen jos keskustelussa nämä tulee selville, mutta jos kuvan tai muutaman sanan perusteella päätelet asioita niin voit päätellä väärin.
Mitäs pahaa bilettämisessä ja baareissa notkumisessa on?
Tällä sinkkupalstalla näkee pAaljon juttuja, joissa baareissa käyniä ja bilettämist
ä pidetään jotenkin negatiivisena asiana.
Hei haloo! kyllä me baareissa bilettäjät ollaan aivan normaaleja kunnon kansalaisia.
Se nyt vaan on niin että esim. Lauantai-iltana ei aina viitsi kotona telkun tai tietsikan ääressä jököttää, leffassa voi joskus käydä, mut ei joka Lauantai-iltana, joten kyllä aika usein tulee siis baareihin lähdettyä, eikä se tee musta yhtään huonompaa ihmistä kuin niistä jotka ei juuri koskaan käy baareissa.
Ja käsitys jonka mukaan baareissa käy vain yhden yön seksin metsästäjät ei täysin pidä paikkaansa, kyllä siellä niitäkin on, mutta musta on kiva ihan vaan istuskella, nauttia drinkkejä ja katsella ihmisiä, ja jutella tuttujen ja myös tuntemattomienkin kanssa, eli baareihin voi mennä viettämään iltaa ilman sen kummempia taka-ajatuksia, ihan vaan rentoutumaan.
Ja eiköhän se ole ihan selvää että kovimmatkin bilehirmut jossain vaiheessa siihen runsaaseen bilettämiseen kyllästyy, joten ei ketään pidä tyrmätä vain sillä perusteella että kertoo tykkäävänsä bilettämisestä.
Jos itse on suhtellisen raitis mies joka ei hirveämmin viihdy tupakansavuisissa baareissa, lienee ihan järkevää koettaa löytää sellainen tyttöystävä joka ei itsekään moisesta pidä. Sitä kaiketi alkuperäinen kirjoittaja ajoi takaa.
Kyse kai on vain siitä, ettei tälläisiä tyttöjä juurikaan Suomessa ole. Ulkomailta sitten tälläisiä kyllä löytyykin pilvin pimein. Esim. jos on opiskelija, niin äkkiä italiankurssille ja Italiaan vaihto-opiskelijaksi. Italialaiset naiset eivät juurikaan moista ryyppäämistä harrasta. Samaten Aasiasta löytyy paljon tälläisiä naisia, joskaan ei välttämättä länsimaistuneista suurkaupungeista. Etelä-Amerikan jotkin maat varmaankin myös tulevat kyseeseen.
Biletän paljon. En juuri juo, en polta. Pukeudun baariin kevyesti. Tanssin paljon.
Olen maailman sosiaalisin nainen, joka on juur'ikään sinkkuuntunut. Ikävää, jos minua ei uskalleta baarissa lähestyä siksi, että uskotaan minun hakevan yhden yön seuraa tai olevan muuten vain arvoton ( = ilman arvopohjaa) tai moraaliton.
No, it's your loss!
Niin tuo sosiaalisuus tai kuvaus "pirteä ja iloinen" tarkoittaa naisten kohdalla usein räpätätiä joka puhuu ja puhuu ja puhuu ja mielellään itsestään. (kikattaa ja hirnuu vittumaisesti ja äänekkäästi)
Ei sinkkuunnu? Se että makaa joka ilta uuden jätkän kanssa ei ole seurusteluakaan!
Biletä sä vaan räpätäti onnesi ohi ja hyvää tulevaisuutta tulevana karaokebaarin seinäruusuna.
Edellisessä viestissä luki, että JUURI SINKKUUNTUNUT. Siis sinkuksi muuttunut.
Taidat olla vähän ujo kun "räpätätejä" pelkäät? Et sitten saa suutasi auki ihmisten keskuudessa?
No, kyllä sitä voi oppia.
Sellaiset räpätädit ovat juntteja. Se että puhuu tauotta antaa kyllä negatiivisen kuvan, yleensä se on tyhmyyden merkki kun kaikki pitää sanoa ääneen mitä päässä liikkuu.
Ketä kiinnostaa joku yliaktiivinen narsistinen bile-hile? Ei ihme että ovat sinkkuja.
Meneppä ravintolaan katsomaan näitä bile-tyttöjä, voi kiesus sentään mitä porukkaa, en tikullakaan koskise. He ovat niitä joita viedään himaan yhden yön panoiksi.
En jaksanu millään lukee noit saamiasi vastauksia.. Olen nuori,mutta karsastan noita nettideittailu-juttuja. Tiedän että en tulisi sieltä löytämään miestä. Olen käynyt katsomassa,mutta ei kiitos!Olenko sitten vanhan aikainen tai kranttu. Voi olla tyhmää asettaa noita rajoja-jokaisella on kyllä aina omansa-mutta ei niille voi mitään. Alitajuisestikin sitä jo on rajat nin minkä sille voi jos jokin vain kolahtaa!Ja minuun ei voisi kolahtaa netistä seuraa etsivät henkilöt! Ja ylipäätänsä liikaa mistään etsivät henkilöt-säälittävää tyrkyttämistä.Mutta olisin luullut että netistä seuraa hakevat juuri ne jotka eivät käy baareissa,uskalla tutustua naamatusten..yms...Olen sitten vissiin väärässä kun luin kirjoituksesi naisista. Nyt olen vähän viisaampi!:) Biletys tyyppiset naiset-joo.itekin vähän niihin kuulun mutta en siihen ylimenevään osaan niistä!;) Lähde sinäkin ulos ja lopeta tuollaisten deittikumppani-kauppojen koluaminen!Jjos ei löydy nin ei löydy!! Kriteerit täyttävän naisen löydät parhaiten liikuntaharrastusten parista-tietty tollaset vinkit on turhauttavia,koska ei sitä oikein suomalainen mene päivänvalossa iskemään ketään maitokaupan jonosta;) ei ainakaan minun kohdalle ole tullut!valitettavasti!:)
No täytyy kyl tässä myöntää heti, etten ole pahemmin naisten deitti-ilmoituksia kattellu... :) Mutta mulla ainaki heräs kysymys, et millaista naista sä sitte oikei etsit? Raitis nyt tuossa tuli jo selville, mutta varmasti siellä on ainaki muutama raitis nainen?
Tuossa alkup. viestissä mainitsin muutaman toivottavan ominaisuuden. Mitään tarkkoja listoja en jaksa tai edes pysty laatimaan, koska en mä mistään ominaisuuslistoista kiinnostu, vaan siitä ihmisestä ihan sellaisenaan. :)
Mitä tulee raittiiden naisten lukumääriin, niin esim. suomi24:n deittipalvelusta löyty tasan 4 profiilia, kun laittoi hakukriteereiksi: 19-23v, pienikokoinen/hoikka/normaalipainoinen/sporttinen, sinkku, hetero, ei lapsia ja ei tupakoi/käytä alkoholia. Jos alkoholin suhteen löysentää hakuehtoja, niin profiileja löytyy hiukan enemmän, mutta aika hiljasta on silti. :p
Onko se kuinka ehdotonta alkoholin suhteen? Kyllä mäkin ilmoitan käyttäväni alkoholia (esim. firman osastopäivänä ravintolassa join viinit ja alkusnapsit yms ihan huoletta ja saunalla myös pari siideriä) mutta ei se enää mitään läträämistä ole. 18v täytettyäni meni pari vuotta juomista vähän enemmän kokeillessa, mutta sen jälkeen tahti on hidastunut lähes nollaan (em. tilanteisiin liittyen). Onko sekin liikaa?
Jos on, olet ehkä aika ahdasmielinen ja sillon tosiaan voi olla vaikeaa naista löytää.
Täysin raittiin naisen vaatiminen on kyllä vähän outoa, jos ei uskovaisia olla...Läträäminen on sit asia erikseen.
Ei mua häiritse lievä alkoholinkäyttö, mutta en jaksa katsella humalaisia ihmisiä. Kännäämiselle siis ehdoton EI, mutta järkevä alkoholinkäyttö on ok.
olit 10 vuotta ulkone pariutumis riiteistä. Tähteistä pitäisi löytää paras kompromissi.
EN polta, enkä juuri alkoholiakaan käytä (jos on kakkuun laitettu)...mutta olen liian vanha (tai sinä liian nuori), ikäeroa 10 vuotta. Eikä mua netti-sokkotreffit enää kiinnosta....
Olet selvästi periaatteen mies ja se on ihan kunnioitettavaa. Kriteerisi ovat tiukat ja se on ihan ok, toki saattaa vaikeuttaa sen "oikean" löytämistä. Mieleeni tulee kuitenkin muutama asia, mitä kannattaa ottaa huomioon...
Haet selvästi ns. valmista pakettia, joka vastaa jo hakuvaiheessa täysin kriteereitäsi. Onko tämä järkevää? Mielestäni ei. Tällä tavalla menetät varmasti mahdollisuuden moniin potentiaalisiin hyviin tapauksiin. Esim se, ettei nainen harrasta aktiivisesti mitään liikuntaa, ei taatusti tarkoita sitä, etteikö hän voisi sopivan kumppanin löydyttyä aloittaa jotain yhteistä liikunnallista harrastusta. Varmasti saisit houkuteltua hänet kokeilemaan erilaista liikuntaa, joista saattaisi löytyä sellainen, mistä hän aidosti innostuu. Esim itse tykkään käydä uimassa, mutta tavattuani nykyisen kihlattuni, hänellä ei ollut mitään säännöllistä liikunnallista harrastusta. Pyysin häntä tulemaan mukaani uimaan muutamia kertoja ja nykyisin hän on jopa innokkaampi uimari, kuin minä. Ja onhan se usein nähty, että rakastumisen myötä monet ehdottomat periaatteet väljenee ja tavat voivat muuttua, kun siihen on kerran hyvä syy.
Mitä sitten tulee deittiprofiileihin, niin todennäköisesti sinkkunaiset laittavat niihin sellaisia tietoja, jotta mahdollisimman moni mies voisi kiinnostua hänestä. Luonnollisesti sekä miehet, että naiset haluavat antaa profiileissaan mahdollisimman positiivisen kuvan itsestään. Mistä tiedät, mitä esim alkoholin käyttö kenenkin tapauksessa tarkoittaa? Se toki voi olla kännäämistä pari kertaa viikossa tai sitten esim siideri saunan jälkeen parin viikon välein. Entäpä tämä suuri puheenaihe, eli bilettäminen? Tarkoittaako tämä automaattisesti bilettämistä vähintään kerran viikossa vai esim sitä, että käy silloin tällöin kavereittan kanssa viettämässä iltaa? Sitäkään ei voi etukäteen sanoa. Ja vaikea on uskoa, että kun nainen todella ihastuu sinuun, hän jatkaisi bilettämistä entiseen malliin. Kyllä siinä vaiheessa alkaa koti-illat kummasti kiinnostamaan.
Vaikka mies olenkin, niin suosittelen suhtautumaan avoimin mielin netti-ilmoituksiin. Ei kannattaisi vetää liian hätäisiä johtopäätöksiä pelkästä ilmoituksesta. Voithan toki lähettää muutaman sähköpostin ja hieman kuulostella, että millainen tapaus on kyseessä. Ja vasta kun olet jonkun aikaa tapaillut häntä, pystyt todella sanomaan, minkälaisesta naisesta on kysymys. Mutta se, että jo tässä vaiheessa laitat tiukat ja ehdottomat kriteerit, tekee tehtävästäsi erittäin vaikean, kuten itsekin sanoit.
Ja mitä sitten tulee mainitsemaasi läheisyyden puutteeseen, niin varmasti se on ihan yhtä paha paikka niin miehille kuin naisillekin. Miehet vaan harvemmin näyttävät sitä samalla tavalla kuin naiset ja jotenkin yleisesti ajatellaan, että naisille asia on vaikeampi. Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että pitkään katselin vierestä, kun läheiset kaverit pariutuivat ja itse en meinannut löytää sopivaa naista millään. Ei ollut helppoa katsoa vierestä, kun kaverit kuhertelee ja itse toivoi olevansa samassa tilanteessa tai jäädä kotiin katsomaan Uutisvuotoa, kun kaverit viettivät romanttisia koti-iltoja. Toki en voi sanoa, miten joku nainen vastaavassa tilanteessa ajattelisi, mutta itselleni se oli aika vaikeaa aikaa. Kun naisasioista kyseltiin, niin vastailin huolettomasti, että eipä tässä ole mitään kiirettä löytää ketään, olen täysin tyytyväinen elämääni näin, onpahan vapaus tulla ja mennä miten tykkään, ym., vaikka totuus oli aivan toisenlainen. Kyllä loppuviimein sekä naisen että miehen tunne-elämä taitaa olla pitkälti samanlaista, erona vaan on se, miten sen näyttää ulospäin. Naisille on luonnollisempaa näyttää tunteitaan avoimemmin kuin miesten. Suurimmalla osalla ihmisistä on tarve löytää elämänkumppani ja kyllä siinä on vannoutuneimmat sinkutkin muuttaneet periaatteitaan, kun ovat tutustuneet sopivaan ihmiseen.
Tämä on vain minun mielipide asiasta, monet ovat varmasti eri mieltä.
Olet ihan oikeassa, että on väärä taktiikka rajata ihminen heti ulkopuolelle, jonkin yhden pienehkön asian takia. Selvästi pitää vielä miettiä näitä omia vaatimuksia ja periaatteita, viimeistään siinä vaiheessa, jos/kun todella aloittaa kumppanin etsimisen.
Mitä läheisyyteen tulee, niin sen tarve on tosiaan varmasti yksilöllistä, eikä niinkään riippuvainen sukupuolesta. En itse ole tunteellinen ihminen, joten se varmasti vaikuttaa myös siihen, että en koe yksinoloa vastenmielisenä. Toki kuitenkin myönnän, että elämänlaatu voi olla parempi, jos löytää sopivan kisulin kainaloon, mutta se ei automaattisesti takaa kuitenkaan onnellisempaa elämää. :)
Tunnen sunlaisen ihmistyypin. Kireäpipoinen perfektionisti, joka luulee että elämä on kondiksessa kun kontrolli on kova.
Onnee valitsemallasi tiellä.
T-Vihaamasi "bilettäjä"
Ehkä sul on sama asenne kuin mulla; asialliset asiat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat.
Toi sun viestisi oli kuin ite oisin kirjoittanut sen miehistä.Erosin pari vuotta sitten,ku en jaksanu elättää aikuista miestä,hän oli tosi laiska.No,minähän se olin sit syyllinen eroon,vaikka mieheni kanssa yhteisymmärryksessä lähettiin eri suuntiin.
Kaks vuotta olen ollu nyt sinkkuna ja minusta tuntuu,et olen varmaan vielä kauankin.Minä en etsimällä etsi ketään elämääni vaan antaa elämän kuljettaa ja uskon vielä,että joskus se oikea sattuu kohalleen.Kapakassa käyn kaks kertaa vuodessa pitämässä kavereitten kans hauskaa,mut täytyy sanoa,ettei ne oo minun paikkoja ja kymmeneen vuoteen en oo ollu humalassa.
Eniten noissa kapakoissa ärsyttää se,että miehet ovat aina kimpussa,ei hetken rauhaa kaverien kanssa ja sit ne on niin hekppoja nakkeja,et sieltä sais kenet tahansa mukaan,mut eipä ole tullu koskaan otettua.
Miksikö olen sit sinkkuna vieläki?Omasta ja toisten mielestä olen ihan hyvän näköinen nainen,taloudellisesti toimeen tuleva kahden pienen pojan yksinhuoltaja.Mut mielummin olen yksin ku huonon kaverin kanssa ja mulle ei kelpaa kuka tahansa,enkä tartte lapsille elättäjää enkä uutta isää,sillä heillä on maailman paras sellainen.
Kirjoitanpa muuten eka kertaa tänne,ajattelin aina et täällä on vain epätoivoisia ihmisiä.
fffffffffffffffffffffff
Minä ajattelen just miehistä samanlailla ku sinä ajattelet meistä naisista.
Olen ollu pari vuotta sinkkuna ja mielummin olen yksin kuin huonon kaverin kanssa.
Tuntuu kyllä ettei sinunlaisia miehiä oo olemassakaan,sinäki taisit huvikseen runoilla.