Kerronpa sinulle tarinan tään joka kuvaa kahta ystävää.He kantoivat ruukkua keveää oli täynnä se elämää elävää.Oli ruukussa surut,ilot ja huolet mutta-ei hätää-ystävä kantoi puolet.Mutta kohtalo puuttui peliin ja pienen paholaisen talutti esiin.Putos ruukku ja meni rikki sitä ystävät kumpikin itki.Oli ruukku vuosia hajalla kulki ystävät eri suunnalla.Mietti kumpikin omalla tahollaan voisko ruukkua ryhtyä korjaamaan?Ihan pienin askelin etenivät ja ruukun luokse ehtivät.Sen yhdessä ehjäksi korjasivat ja matkaa riemilla jatkoivat.Kun on juhlapäivä sulla voi ystävä taasen luokses tulla.....Olen löytänyt tämän tarinan vanhan talon vintiltä 1946 vuoden Kotiliedestä.Se on minulla lompakossa ja kun joskus tunnen ahdistusta riitelystä jonkun kanssa ;otan ja luen tämän.Se jotenkin auttaa uskomaan että särkyneen(ystävyydenkin)voi korjata.
SÄRKYNYT YSTÄVYYS
LOHDUTUSTA
31047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaunista! Mutta ikävä kyllä, se ei aina onnistu! Joskus vaan tapahtuu niin pahoja asioita mitä ei voi korjata.
Hei!En tarkoittanutkaan että se heti riitaantumisen jälkeen onnistuu.Minäkin olen riitaantunut jo 17 vuotta sitten ja usein luen tuota ja mietin-joko olisi aika korjata ruukku?Ei,vieläkään en pysty voi olla etten koskaan pysty sitä ruukkua korjaamaan.Tämmöistä elämä on.
Joskus on vaikea unohtaa vaikka pystyisikin jotenkin antamaan toiselle anteeksi. Minulla särkyi juuri ystävyys ja se tekee tosi kipeää. Olen kuitenkin yrittänyt lohduttautua sillä, että kun päästää irti, voi antaa samalla tilaa uusille ystäville. Ainain toivon niin, sillä nyt tuntuu tosi yksinäiseltä.