Jotkut näyttävät hakevan ihan tarkoituksella seuraa akateemisista henkilöitä. Mikähän siihen mahtaa olla syynä? Pidetäänkö akateemisia ihmisiä jotenkin viisaampina tai varakkaampina... vai osaavatko he kenties käyttäytyä paremmin kuin tavalliset pulliaiset? Vai kiehtooko se "aatelisasema" vaan niin paljon, voi uskotella olevansa akateemisen puolison takia hieman muita parempi?
En väheksy yhtään akateemisia henkilöitä, mutta ainakin omat kokemukseni heistä ovat olleet aika negatiivisia. Korkeampi status näkyy toisinaan häiritsevänä ylpeytenä. Joskus taas koulutus ja ammatillinen osaaminen ovat koko elämä, ihmissuhteelle ei jää yksinkertaisesti aikaa. Sekin aika mikä jää käytetään punttisalilla, jotta oltaisiin töissä kaikinpuolin edustavassa kunnossa.
Ehkäpä ikävin tapaamani piirre akateemisissa henkilöissä on kylmyys ja tunteettomuus. Jostain kumman syystä heillä tuntuu olevan hyvin usein jonkinlainen rooli päällä, tunteita ei uskalleta näyttää avoimesti. Työn perässä ollaan kyllä valmiita juoksemaan vaikka kellon ympäri, mutta kun suhteessa tulee ongelma, voi seurauksena olla tyly ja nopea ero. Jos kumppani ei täytä omia ankaria ehtoja, se heitetään menemään ja etsitään tilalle uusi. Jotkut akateemiset lienevät niin viisaita, että jos toinen on jossain asiassa erimieltä, niin hän on aina automaattisesti väärässä...
En väheksy yhtään akateemisia henkilöitä, mutta ainakin omat kokemukseni heistä ovat olleet aika negatiivisia. Korkeampi status näkyy toisinaan häiritsevänä ylpeytenä. Joskus taas koulutus ja ammatillinen osaaminen ovat koko elämä, ihmissuhteelle ei jää yksinkertaisesti aikaa. Sekin aika mikä jää käytetään punttisalilla, jotta oltaisiin töissä kaikinpuolin edustavassa kunnossa.
Ehkäpä ikävin tapaamani piirre akateemisissa henkilöissä on kylmyys ja tunteettomuus. Jostain kumman syystä heillä tuntuu olevan hyvin usein jonkinlainen rooli päällä, tunteita ei uskalleta näyttää avoimesti. Työn perässä ollaan kyllä valmiita juoksemaan vaikka kellon ympäri, mutta kun suhteessa tulee ongelma, voi seurauksena olla tyly ja nopea ero. Jos kumppani ei täytä omia ankaria ehtoja, se heitetään menemään ja etsitään tilalle uusi. Jotkut akateemiset lienevät niin viisaita, että jos toinen on jossain asiassa erimieltä, niin hän on aina automaattisesti väärässä...
Vastaukset 51
Vanhimmat
Ja seurapiirit.
Ei se niinkään se palkka mutta pr tilaisuudet. Kukapa ei tahtoisi esiintyä Professorinpuolisona jossain merkittävässä tilaisuudessa jossa on kaikki alueen silmäätekevät.
Itse valmistun vuoden sisällä (jos ei satu ihmeitä) diplomi-insinööriksi eli olen akateeminen. Ura ja työ on mulle tietysti tärkeitä, mutta ei ne tee onnelliseks jos ei muu elämä ole kunnossa.
Itselle akateeminen mies olisi siinä mielessä mieleen, että oltaisiin ns. samalla tasolla. En tarkoita etteikö alemmin koulutettu voisi olla hyvinkin älykäs ja edustuskelpoinen (olen aina deitannut vain ei-akateemisia), mutta olen huomannut sen, että heille akateeminen nainen on jollain lailla pelote/rasite. Itse tykkään pohdiskella paljon ei-niin-käytönnöllisiä juttuja ja siihen useimmiten kelpaa paremmin juttuseuraksi toinen akateeminen. Mutta ei tosiaankaan välttämättä! Tunnen huippumielenkiintoisia amiksia ;)
Ehkä akateemisuuden kuvitellaan karsivan miehistä pois ne pillurallia ajelevat amikset, joiden elämässä ei ole muuta sisältöä kuin viina ja naiset. En tiedä..
yleistää noin karkeasti.
Akateemisesti koulutetut ihmiset ovat aivan yhtä tunteellisia/tunteettomia kuin ei-akateemisesti koulutetut.
Akateemisesti koulutettua tuttavaa haetaan ehkä sen vuoksi, että omien kokemusteni perusteella horisontti on akateemikoilla ehkä laajempi - riippuen alasta akateeminen koulutus voi olla "tae" tietynlaisesta sivistyneisyydestä. Siis VOI olla.
Mieheni ja minä olemme molemmat akateemisesti koulutettuja - mutta paras "ystäväni", erittäin läheinen mieshenkilö, jonka kanssa olen ehdottomasti samalla aaltopituudella, EI ole akateemisesti koulutettu.
Mutta jos etsisin jostain sinkkupörssistä potentiaalista puolisoa/tuttavaa, niin etsisin todennäköisesti itsekin akateemisesti koulutettua...
Akateemisuus sinänsä ei minusta ole mitenkään kiehtovaa. Käytännöllisesti tarkoittaa hirveää määrää perustyötä koulutuksen eteen. Jotkut koulutukset valitettavasti ovat vain yliopiston järjestämiä ja jos haluat vaikka puheterapeutiksi tai luonnontutkijaksi tms, niin ainut vaihtoehto on akateeminen koulutus, eli tuskin kukaan sen akateemisuuden vuoksi itsessään haluaa olla akateeminen. Kukaan ei ole sen viisaampi kuin muutkaan, kirjatieto ei ole viisautta ja varakkuudenkin kanssa monilla akateemisilla on vähän niin ja näin. Ainakin humaaneilla aloilla. Ennemminkin sillä on tylsä ja työntäyteinen leima. Mielelläni en kertoisi koulutuksestani heti muille, koska niinkin on, että suhtautuminen on tosi monesti muuttunut juuri noin, että luulenko olevani jotenkin muita parempi tai viisaampi. Ja tiedän etten ole, vaikka jotkut sitä oikein odottaisivatkin. Tuosta oikeassaolemisesta sen verran haluan sanoa, että nimenomaan akateemisessa yhteisössä kuka tahansa voikin olla oikeassa ja lähtökohta onkin juuri asettaa vanhoja tietoja kyseenalaiseksi ja olla avoin uusille mahdollisuuksille (tämä on ihan tieteen perusasia). Eli nimenomaan kaikilla on mahdollisuus kritisoida ja tulla kritisoiduksi. Siksi tuota oikeassaoleminen ei ainakaan teoriassa pitäisi korostua, eli taitaa liittyä enemmän ihmiseen kuin yleensä koulutuspohjaan.
Valitettavasti myös oma asenteesi heijastuu tuossa kirjoituksessa, jos se ei tarkoituksella ole provosointia. Eli et pidä akateemisia tavallisina pulliaisina, vaan "aatelisasemassa", korkeamman statuksen ylpeänä omaavina jne jne. Minä pidän, koska olen tavallinen. Mutta jos haluat kumartaa minua ja palvoa maata jalkojeni alla, niin ole hyvä vain. :) Eli juuri tuon takia tekisi mieleni esitellä itseni tavalliseksi kaupankassaksi tai hoitsuksi, niin ei tarvitsisi edes vastailla tämäntyyppisiin kysymyksiin.
Ikävä jos olet saanut huonon kuvan joistakin ihmisistä, mutta luulen että nuo ovat yksilöstä ja ihmissuhteen tilanteesta riippuvia, enkä puutu niihin.
Ei niissä akateemisissa naisissa oikein kiehdo mikään, valitettavasti. Housuihin täytyy kurkata että tietää varmasti että nainen on kyseessä.
Poikkeuksia toki on, mutta aika tylsää porukkaa ovat. KUIVAA!
kouluttautunut akateemisesti, mutta minulla on kolme eri tutkintoa ns.amispuolelta tai aikuiskoulutuksesta ja pidän itseäni fiksuna ja älykkäänä ihmisenä. Kyllä se ihminen kuitenkin voi olla älykäs ilman koulutuksiakin ja varsinkin ns.tavis omaa useimmiten elämäntajua ja tunneälyä jopa enemmän kuin "liikakoulutetut" :) riippuu tietysti ihmisestä tämäkin. itse olen opiskellut yhteensä 6 vuotta eli ihan akateemisen määrän vaikka en yliopistossa tms. Monet luulevat, että keskitason kouluissa ei ole vaativuustasoja ollenkaan, mutta kyllä ne rankkoja kouluja nekin ovat eikä niistä selviä pelkillä istumalihaksilla eli joutuu todellakin opiskelemaan! Mielestäni osa sivistyneeseen ja valveutuneseen ajatteluun kuuluu se, että näkee kanssaihmiset mahdollisuutena ja osaavina yksilöinä- ei uhkatekijöinä tai velttoina ihmisinä. Se, että haluaa päteä jonkin tittelin avulla, kertoo minulle melko kypsymättömästä ja ehkäpä huonon itsetunnon omaavasta henkilöstä.
Lyhyesti ja ytimekkäästi. Olen itse akateemisen tutkinnon suorittanut. Olen todella kova keskustelemaan asioista ja haluan miehen, jonka kanssa voin keskustella laaja-alaisesti monista maailmaan liittyvistä asioista. On todennäköisempää, että löydän itsenikaltaisen miehen akateemisten parista kuin ei-akateemisten parista, tosin akateemisuus pelkästään ei tätä piirrettä takaa. Jotakin rajaavia kriteereitähän minun on käytettävä, kun tarjontaa on niin huimasti.
Minä olen huomannut omalla kohdallani, että liiallinen vastakohtaisuus ei vain toimi.
Halutaan hyvä siittäjä ja status millä leuhkia, mutta minun silmissä ovat yleensä ahdasmielisiä, persauksia ja yksinkertaisia.
Akateemiset yleensä ajattelevat asioista sillain miten se lehdissä lukee ja täysin olematon omien ajatuksien muodostus, kaikki on ulkoa opittua tai vaikutettua.
70 luvulla lähes kaikki akateemiset oli kommareita ja se kertoo jo paljon, vammaisia mitä vammaisia. Onneksi on minunlaisia ihmisiä jotka tekevät massia niin yhteiskunnan heikoimmat voivat tuntea itsensä paremmeksi ihmiksi ilmaisella koulutuksella.
jee
Herätti kieltämättä uusia ajatuksia ja tulihan noissa vastauksia siihenkin, mikä akateemisuudessa kiehtoo/ei kiehdo. Lisäkommentit toki tervetulleita!
Eikös tässä kerran ollut juttu lehdissä yhdestä lääkäristä joka kuoli asuntoonsa ja mätäni 4 kuukautta siellä, ennenkuin löydettiin. Ei ollut edes vanha. Tais olla tosi ylpeää aatelias akateeminen, ei tainnut olla ystäviä ja seuraelämää.
Varsin usein akateemisuuteen liitetään keskimääräistä parempi toimeentulo. Tietenkin on runsaasti akateemisia ihmisiä joilla tämä ei pidä paikkaansa!
On helpompaa "perustella" akateemisen kumppanin etsintää sillä, että esim. maailmankuva olisi samanlainen ja löytyisi yhteisiä kiinnostuksen aiheitä. Olisi suht tyylitöntä etsiä varakasta kumppania ja kertoa se vieläpä suoraan...
Taitaa p***a paperin tekijä tienata enemmän, kuin useimmat akateemiset. Et se siitä rahasta ja akateemisuusdesta.
Tienaa keskimääräisesti paremmin. Tienaahan vaikkapa talousjuristikin vitusti, mutta ei samoille palkoille pääse kaikki akateemikot.
Luulisin, että jotkut akateemisten etsijät ovat tehneet naurettavia yleistyksiä, ihan samoin kun sinä. Sinusta kaikki akateemiset ovat ylpeitä, kylmiä ja tunteettomia ja kaikkea mahdollista muuta negatiivista. Mikseipä joku toinen voisi yhtä hölmösti ajatella että kaikissa akateemisissa on pelkkää hyvää.
Kornein lauseesi on ehdottomasti tuo: "Jotkut akateemiset lienevät niin viisaita, että jos toinen on jossain asiassa erimieltä, niin hän on aina automaattisesti väärässä... ". Niinpä varmaan jotkut akateemiset joo, samoin kuin jotkut levyseppähitsarit, jotkut punatukkaiset, jotkut vasenkätiset, jotkut ulkomaalaiset, jotkut hoitoalalla työskentelevät....
Villi arvaus, ehkä akateemisten etsijät kuvittelevat akateemisten olevan vähemmän kärkkäitä yleistämään, kuten jotkut teistä ei-akateemisista näyttäisivät olevan.
En tiedä mutta ihmisistä noin 80% on helvetin tyhmiä. Sitten kun on vielä ulkonäkövaatimuksia niin jäljelle jää 4% Siitä kun vähennetään varatut, väärän ikäiset ja samaa sukupuolta olevat ja ne jotka inhoaa mua niin jäljelle jää...? Ketään?
Mä oon samaa mieltä sun kans vasenkätisistä.
Aih, mulle tuli hepulikohtaus, jatkakaa.. TÖIHIN!
Tarviiko sitä yhtä enempää jäljelle jäädäkään :)
No ei ollut tarkoitus kyllä kaikkia akateemisia tuomita, enhän heitä tunnekaan kuin 30 - 40 henkilöä. Tuo "jotkut" sana viimeisessä lauseessa viittaa niihin tapauksiin, jotka minun elämässä ovat sattuneet vastaan. Sellaisiakin akateemisia on joskus sattunut, jotka ovat ohittaneet mielipiteeni ikäänkuin ne eivät alhaisemman koulutustason takia olisi kelvollisia. Minusta asioita voi oppia muuallakin kuin koulussa.
Tuossa kirjoituksessasin puhun todellakin niistä henkilöistä, joita itse tunnen. Onhan akateemisissa toki hienojakin ihmisiä, sitä en lähde kieltämään. Omien kokemusten pohjalta on vaan syntynyt tuollaisia negatiivisia tuntoja. Mutta jospa ne mukavat akateemiset ovat tulossa vastaan vasta tulevaisuudessa.
Ja nimimerkki "Mikael" kiteytti osuvasti, miksi ainakaan minua ei usein niin kauheasti nappaa ei-akateeminen miesseura. Hirvittävän monet ei-akateemiset kun tuntuvat odottavan akateemisilta joko puolusteluja siksi miksi on kouluttauduttu tai sanallista kehumista omalle työlle. Entä jos on kouluttauduttu siksi, että koulu on ollut helppoa ja ei satu pitämään muiden töitä hirvittävän kiinnostavina koska haluaa olla vapaalla vapaalla. Monista pitäisi häpeillä sitä, että on "herra" vaikka tausta on työläisperheessä. Ei hyväksytä sitä, että on arvostetussa (?) duunissa, tienaa kohtuullisesti, on käynyt kouluja ja tietää asioista. Kysellään, että äiti ja isäkö maksoivat opintosi. Siihen kun toteaa, että ihan itse kaupan kassalla, niin sitten saa taas kuulla ties mitä siitä ettei sitä niin hienoa taideta ollakaan... :=)
sinäkin että olet vain katkera yksinäinen mies jota risoo se että osa naisista on rankannut sut automaattisesti ulos pontentiaalisista miesehdokkaistaan kun koulut jäi aikanaan käymättä.Kieltäminen on helppoa mutta myöntäminen antaa mielenrauhan.Ei se että haluaa akateemisen kumppanin oo sen tuomittavampaa kun mikään muukaan ominaisuus jota toiselta odottaa.Kysyntä ja tarjonta->toisilla on vara vaatia,toisilla ei.Jotkut tekee kompromissin->jotkut etsii katkeraan loppuun asti.
Pitää paikkansa, että hiukan olen katkerakin siitä, että ennakkoluuloista johtuen ei kelpaa kaikille... No toisaalta en itsekään kovin kiinnostunut akateemisesta seurasta ole, joten ongelma ei ole suuri. Kouluja olen käynyt sen verran, että pääsin alkuun työelämässä. Ihan amispohjalla olen itse. Yrittäjyys on ollut aina minun juttu. Saa hyvän toimeentulon, riittää haasteitakin välillä ja on vaikutusvaltaa asioihin. Minusta koulunpenkiltä saatava tieto on liian ylimalkaista tai työelämässä täysin turhaa yleissivistävää paskaa, jota sai jo lukiossa aivan riittämiin. Sen takia intoja opiskeluun ei ole ollut kovin paljon. Jotenkin uskon siihen, että työ tekijäänsä opettaa ja niin on ainakin omalla kohdalla käynyt.
Eksyn nyt hieman aiheesta, mutta pisti silmään tuo kohta:
"Minusta koulunpenkiltä saatava tieto on liian ylimalkaista tai työelämässä täysin turhaa yleissivistävää paskaa, jota sai jo lukiossa aivan riittämiin. Sen takia intoja opiskeluun ei ole ollut kovin paljon. Jotenkin uskon siihen, että työ tekijäänsä opettaa ja niin on ainakin omalla kohdalla käynyt."
Työ tekijäänsä opettaa, tietysti silloin kun on kyse yksinkertaisista asioista joita tehdään. Mutta on myös olemassa asioita, joiden oppiminen ei ole mahdollista (tai kestäisi liian kauan) ilman monen vuoden opintoja, vaikkapa yliopistossa. Minulla ei ole tietoa kaiken maailman töistä mitä voi tehdä, mutta otetaanpa esimerkiksi vaikka lääkäri: jatkuvasti tulee vastaan uusia asioita, joita ei pysty käsittelemään ilman, että on hankittu koulunpenkiltä ne pohjatiedot.
Tai sitten vaikka Nokialla työssäaloittava signaalinkäsittelijä: Ei niitä algoritmeja tuosta vaan opita ennenkuin on päässä opittuna riittävä määrä matikkaa ja ohjelmointikieliä sun muuta...tottakai ne oppii, mutta siinä kestää kauan jos pohjatietoja ei ole.
Tottakai työskentely (tai työssäoppiminen) sujuu jos asiat eivät mene liian hankaliksi tai monimutkaisiksi. no, mutta enpä sano enempää, koska en ole mikää ex-pertti tässä...
Ja mitä tulee tuohon akateemisuuskeskusteluun josta tässä oli kyse, niin sanoisin, että kaipa sitä sitten ihmisillä on taipumus hakeutua seuraan, jossa ihmisten kanssa löytyy mahdollisimman plajon samansuuntaisia asioita ja mielipiteitä..
No joo, on siinä varmaan osa tottakin, että paljon laajaa tietoa vaativissa ammateissa koulutus on hyvin tarpeen. Jostainhan ne perustiedot ja taidot on saatava.
Mietityttää vaan, että miten pitkään hyvin laaja tietomäärä sitten ihmisen päässä pysyy. Ainakin itse muistan, että kun tenttiin luki hyvin, niin sai kiitettävän arvosanan... Mutta jos lukemisen ja tentin välissä oli vaikkapa kuukaudenkin tauko, niin vaikeaa oli. Joten mitenkähän suuri osuus yliopiston paksujen tenttikirjojen sisältämästä tiedosta todella jää opiskelijan päähän käytettäväksi. Se on varmasti hyvin yksilöllistä.
No jos omaa elämäänsä miettii, niin ammattikoulukin oli pääasiassa aika turha paikka. Ideat johdattivat myöhemmin tuotteiden pariin, joista harvalla muulla on minkäänlaista tietoa. Tiedon joutuu luomaan itse, täytyy oppia kokemuksista ja tehdä havaintoja jatkuvasti. Jollain tapaa yksinkertaisuus on ollut mulle tarpeellisuuden ohella toinen merkittävä lähtökohta ideoiden jalostusvaiheessa. Kaikki mikä on turhaa joutaa jättää pois, sehän vain heikentää tuotetta. Ainakin teknistä tuotetta.
Itse pidän tärkeänä, että osaa määritellä ongelman ja jäsentää sen. Sittenhän loppu on ajattelua ja tiedon etsintää. Minusta täsmätieto on ehdottomasti päivän sana. Ihmisen pää ei kykene säilyttämään suurta tietomäärää, mutta tietokone pystyy. Sieltä sitten vaan poimitaan tietoa tarpeen mukaan, kun ongelma on määritetty ja ollaan selvillä asiayhteyksistä.
Opiskelu kehittää ihmistä. Se aktivoi ihmisen kapasiteettia ja ihminen oppii vastaanottamaan ja käsittelemään uutta tietoa.
En minäkään ole tarvinnut matematiikkaa nykyisessä työssäni oikeastaan juuri ollenkaan, vaikka sitä yläasteen jälkeen 7 vuotta eri kouluissa luin. Mutta ajattelukykyä se kehitti.
Itse olen huomannut että ainakin tällä alalla se akateeminen koulutus ilmeisesti tappaa ihmisestä luovuuden, omaperäisyyden ja osaamisen. Kun näitä "korkeastikoulutettujen" töitä/työntekoa katsoo, niin se pistää oikeasti ihmettelemään, että MITÄ siellä korkeakouluissa ihmisille oikein opetetaan?!? Ei ainakaan työntekoa se on varma. Ja se on melko huolestuttavaa, että tämän alan ammattitaitoisimmat osaajat löytyvät useimmin sieltä ammattikouluista kuin korkeakouluista.
Itse olen ns. amistyyppi, eli lukion jälkeen hain alan ammattikouluun jota kävin 3 vuotta ja nykyinen työpaikka löytyi jo opintojen alkuvaiheessa ja olen täällä ollut jo(vasta) 5 vuotta duunissa. Ja tällä "kokemuksella" voin helposti sanoa miten tämän alan töitä pitää tehdä. Suunnitelmissa oli kyllä itsellänikin hankkia se akateeminen koulutus, mutta onneksi ajattelin aloittaa "pohjalta" eli amiksesta. Nyt on käynyt mielessä, että hankkisi sen akateemisen tutkinnon pelkästään sen takia, että näkisin mitä hel#ettiä siellä ihmisille oikein opetetaan...
Niin ja tuo akateemisuus/akateemittomuus seuranhaun perusteena on aivan yhtä merkittävä tekijä kuin esim. hiustenväri.
Riippuu toki koulutusohjelmasta/tiedekunnasta jne mitä siellä opetetaan, mutta olet oikeassa että ei siellä työntekoa opeteta! Eikä ole tarkoituskaan.
Yliopistot ovat tutkimusta varten ja siellä opiskellaan kaiken teoriaa, pohdiskellaan ja opitaan kriittisyyttä jne. Käytännön asiat tulevat eteen sitten työelämässä.
Joo mä olenkin jo oppinut nuo asiat:
kaiken teoria = leipää täytyy saada pöytään pysyäkseen hengissä.
pohdiskelua = hmmm... mitenkähän sitä leipää saisi tuohon pöytään.
kriittisyyttä = ainoastaan TYÖNTEOLLA SAA SITÄ LEIPÄÄ SIIHEN PÖYTÄÄN!!
Siinä sulle vastaukset. Nyt voit lopettaa sen pelleilyn ja mennä OIKEAAN oppilaitokseen, missä opetetaan hyödyllisiä taitoja leivän hankintaan.
Ja niille tiedoksi, jotka kuvittelevat "valmistumisensa" jälkeen pääsevänsä töihin: "Työelämässä täytyy osata tehdä töitä."
"Kun näitä "korkeastikoulutettujen" töitä/työntekoa katsoo, niin se pistää oikeasti ihmettelemään, että MITÄ siellä korkeakouluissa ihmisille oikein opetetaan?!? Ei ainakaan työntekoa se on varma."
-Ei niin, eikä sitä korkeakoulua sen takia käydäkään. Työstä riippuen jotkut alat/ammatit vaativat sitä, että on tarpeeksi teoriapohjaisia pohjatietoja ennenkuin voi aloittaa työpaikassa työnteon. Puhutaan työssäoppimisesta, mutta paljon on sellasia töitä joita ei pysty oppimaan ilman yliopisto-opintoja. Mutta iha täysin en nyt pysty tässä väittelemään, en ees juuri tiedä mitä graafinen suunnittelu on ;) -Siksipä yleisellä tasolla puolustankin korkeakoulua..
"Ja se on melko huolestuttavaa, että tämän alan ammattitaitoisimmat osaajat löytyvät useimmin sieltä ammattikouluista kuin korkeakouluista."
Miksi se on huolestuttavaa? -Ammattikoulutus kouluttaa ammattiin, yliopistokoulutus ei. Eikä silloin se just näin pitäis ollakin, että ammattikoululaisilla on se ammattitaito? -Jokainen koulutus mitä suomessakin annetaan, tähtää johonkin...ei yliopistossa kannata tehdä samoja osaajia kuin ammattikoulussa, sehän olis typerää.
No voi mitä paskaa. Kuten jo mainittu toisessa keskustelussa: miten esim. lääkäri voi toimia lääkärinä, jos ei ensin opiskele yliopistossa pohjatietoja anatomiasta, biokemiasta, fysiologiasta jne?! Tai biokemisti? Tai ohjelmoija? Tai moni muu!
Itse valmistun pian diplomi-insinööriksi ja vakipaikka on jo tiedossa valmistumisen jälkeen. Olen tehnyt työharjoittelua kesät, ja talvet opiskellut. Koulussa olen oppinut sen teorian ja kesäisin sit opiskelen sitä työntekoa töissä!
Teen nytkin sellaisia hommia, joita EI pysty oppimaan noin vain ilman pohjatietoja! Siihen tarvitaan mm. matikkaa ja fysiikkaa tosi paljon.
Niin, ja opintoihin menee n. 4,5v ja kun valmistun, olen juuri täyttänyt 23v. Eli en ole edes vanha. tietynlaisiin tehtäviin kun ei ihan teini-ikäisiä voi edes laittaa.
Et kai ole graafinen suunnittelija vain katkera tai jotain? Vai vain tietämätön??? joka tapauksessa juttusi on aika syvältä...
PS. En tosiaan jaksa nyt keskittyä kirjotusvirheisiin ja pilkkuihin jne, joten niistä turha alkaa vittuilla.
Eivät jaa sitä niin paljoa kun pitää opiskella niin pirusti. 17 v amiksella on jo aika löysät paikat kun kaikki autopuolen pojat ovat suorittaneet koeajon.
Olen akateemisesti koulutettu nainen, mutten pidä itseäni minään suuruutena koulutustasoni vuoksi. Kuitenkin kun asia esimerkiksi joissain kekkereissä käy ilmi uusia tuttavuuksia luodessa, joudun varmasti tulilinjalle jos vastapuoli ei ole akateeminen, varsinkin jos hän edustaa vastakkaista sukupuolta.
Sanan "oikeustiede" kuuleminen kirvoittaa helposti kärkkäitä kommentteja, myös muiden akateemisten suista. Oikeustieteilijä on lienee akateemisten kesken parjatuimpia tieteenharjoittajia, liekö mistään muusta kiinnostunutkaan kuin ainaisista pykälistään jne.
Tämän vuoksi koitan välttää koulutustaustani julkituomista vieraiden ihmisten seurassa illanvietoissa. En jaksa kuunnella enää samoja yleistyksiä kieroista juristeista, Suomen paskasta oikeuslaitoksesta, siitä miten murhaajat pääsevät kuin koirat veräjästä yms. Joskus olen saattanut joutua vaatimuksesta selittämään ulkomuistista yksittäisien lakien sisältöä, jotta vastapuoli saisi todeta hallitsenko pykälät ja momentit. Jollen osaa, saan varmasti siitä myös kuulla. Mikä se sellainen juristi on joka ei osaa lakikirjaa ulkoa?!?
Samoin ratkaistavakseni annetaan milloin epärealistisempia kuviteltuja oikeustapauksia. Miten kukaan voi opiskella jotain näin helkkarin pitkästyttävää, sen kysymyksen olen kuullut lukuisat kerrat. En jaksaisi enää. Eräs mies kerran jopa otti niin itseensä akateemisuuteni, että julisti tulevaisuudessa aikovansa tienata minua enemmän keinolla millä hyvänsä. Auts!
Tilanne on siinä mielessä ärsyttävä, etten todellakaan tuputa akateemisuuttani ja opintojani kenellekään. Minulle niissä ei ole mitään niin erikoista, että välittäisin tehdä siitä numeroa saati kuvitella olevani ketään muuta parempi sen perusteella.
Tunnetta ja lämpöä minusta löytyy siinä missä kenestä muusta tahansa, enkä koskaan korvaisi suhdetta työllä saati pitäisi yllä mitään roolia. Lisäksi minulle on opiskeluvuosina kelvannut ihan tavallinen viikonloppuduuni myyntityön parissa. Olen pariutunut akateemisen miehen kanssa, mutta olisin voinut tehdä toisinkin.
Kai näitä paremmuusluokitteluita tehdään kaikilla koulutustasoilla ja vieläpä niiden sisällä. Käykääpäs katsomassa esimerkiksi sairaanhoitajien ja lähihoitajien valtataistelua toisella palstalla. Hieman avoimempi suhtautuminen puolin toisin on varmasti paikallaan, meillä kaikilla =)
Veit sanat suustani.
Itse myös nuorena naispuolisena juristina joudun puolustelemaan uravalintaani ja luonnettani tapaamilleni uusille ihmisille. Koen kuitenkin olevani täysin tavallinen iloiseksi ja lämpimäksi sanottu alle 30-v. nainen, jonka elämän täyttää ihmissuhteet, harrastukset ja työ siinä missä muidenkin. Tai oikeammin sanottuna: en koe olevani vaan olen. Tämä myös pätee suurimpaan osaan ystäväpiiristäni - olivatpa he sitten korkeasti koulutettuja tai eivät.
Yleistykset ovat merkki järjenkäytön vähyydestä.
...juristeja parjataan? Ollaanko Teille kateellisia vai mistä on kyse?
Itse tunnen vain yhden naispuolisen juristin ja ainakin hän on loistava nainen kaikin puolin. Ottaisin hänet omakseni HETI, jos vain olisi pienikin mahdollisuus...
Kun tulit tänne kerskumaan oikeustieteen opinnoillasi.
Sinulla on kumma näkemys kerskumisesta, hyvä ihminen. Minä olen opintoineni aivan tavallinen ihminen enkä kenenkään yläpuolella, muuta en edes ole yrittänytkään väittää. Juuri sinunlaisistasi edellä mainitsemani ongelmat johtuvatkin, numeroa ei ole tehnyt tässä turhasta kukaan muu kuin sinä - valitettavasti..
Minulla on tällainen kokemus: Kun tapaan uuden ihmisen, puhun siis vastakkaisesta sukupuolesta, ei alkupeleissä koulutuksella ole mitään merkitystä. Mutta pidemmän päälle mentäessä, akateemisesti koulutettujen paremmat käytöstavat vain pulpahtavat pintaan. Inhoan kiroilua, mutta en väitä, etteikö korkeasti koulutetutkin sitä "harrasta". Valitettavasti asia vain on niin, että nämä mainitsemasi tavalliset pulliaiset sitä viljelevät välittämättä lainkaan siitä, että sopiiko se siihen tilanteeseen lainkaan. Lisäksi olen todennut, että korkeammin koulutetut osaavat pukeutua tyylikkäämmin, mikä miellyttää ainakin tämän neidon silmää.
Loppuun haluan sanoa vielä sen, että et voi yleistää, että pelkästään akateemiset olisivat jotenkin kylmiä ja tuntteettomia, sillä näitä persoonia löytyy valitettavasti jokaisesta yhteiskuntaluokasta. Kuten myös yhtälailla lämminsydämisiä, herkkiä persoonia. Itse työskentelen hoitajana, entinen miesystäväni on asianajaja. Mua ei hänen tulonsa/rahansa kiinnostanut pätkääkään, vaan se, että minulle hän oli se persoona, ketä ei tarvinut pelätä, että jonain päivänä hän pettää luottamukseni. Kuten teki sitä edellinen, ja hän oli käynyt "pelkän" ammattikoulun. Jännää, että yleensä se on niin, että nämä vähemmän koulutetut tuntevat jotenkin alemmuuden tunnetta akateemisia kohtaan. On toki niitäkin, jotka ei akateemisena voisi kuvitella puolisokseen muuta kuin kaltaistaan korkeasti koulutettua. Ja suotakoon heille se valinta.
Sanoin "Ehkäpä ikävin tapaamani piirre akateemisissa henkilöissä on kylmyys ja tunteettomuus". Eli tarkoitin tuossakin niitä akateemisia, jotka tunnen. Jos en tuntisi, en olisi törmännyt noihin ominaisuuksiinkaan. Tarkoittaa 30-40 henkilöä, joissa kaikissa ei ole noita ikäviä piirteitä. Ei ollut tässäkään tarkoitus tuomita kaikkia akateemisia, ymmärsit vaan niin. Mutta se on totta, että useimmin olen törmännyt noihin piirteisiin juuri korkeasti koulutettujen seurassa. Yrittäjänä joudun olemaan tekemisissä ihmisten kanssa jonkin verran ja samalla tulee hiukan vertailtua ihmisiä.
Itse en tunne alemmuuden tunnetta, koska siihen ei ole syytä. En tunne jääväni akateemisten jalkoihin tuloissa, käytöstavoissa tai pukeutumisessa yhtään, vaikka amis olenkin. Se hieman ihmetyttää, että jotkut pitävät koulutusta niin tärkeänä, että lähtevät sen perusteella hakemaan seuraa. Ja useimmiten vielä hakevat juuri akateemisia. No nyt olen saanutkin selityksiä aika joukon miksi niin tapahtuu.
Tietysti se täytyy sanoa, että yrittäjänä joutuu aika usein sanomaan suoraan ja käyttämään voimakastakin kieltä. Liian kilttiä kun käytetään hyväksi surutta. Käytöstavat eivät ehkä aina ole parhaat mahdolliset. Mutta läheisten kanssa tilanne on tietysti toinen, heidän kanssaan voi olla aina sama leppoisa kaveri.
Nähty ja koettu. Joka sana, sekin, mitä et maininnut...
itse en voisi kuvitellakaan seurustelevani ei-akateemikon kanssa. Johan se olisi sama kuin seurustelisi kumisaappaan kanssa! Pidän tunteesta kun käyn yliopistoa, se on oikeasti jännä tunne kun kadullakin kävelee ja tietää ennalta melkeinpä kuka on tavallinen eli "amis" ;) Status on myös mukavaa, koulussa on kivaa ja opiskelee arvostetuinta ammattia niin mikäs tässä? Enempää ei voi respektiä saada, mutta toki vaadin sitä :) Välillä kyllä säälittää jotkut ihmiset jotka ovat peruhommissaan mutta kyllä nekin työt pitää tehdä ja itse en onneksi ole niitä tekemässä. Olen varmaankin tunteeton ja kylmä mutta so what? En elä tätä muita varten ja ainakaan en kuulu massaan ;) ja tämä tuli sydämestä ei niinkään provo, eli olen varmaankin aidosti mulkku :D
ja varmaan on lauserakenteissa virheitä mutta en opiskelekaan äidinkieltä, se ei ole pop;)
ehkä vähän tyhmä vaan...
Perustele toki väitteesi, ÄO:kin oli 150 eli reilusti yli keskiarvon :) ja statuskoulussa olen joten en näe mitään arvoa kommentillesi. Eikai minun tarvitsekaan koska en arvosta kuin itseäni;)
järjenjuoksusi ei näköjään ole samaa luokkaa kuin älykkyystasosi. Sinusta ei ole siis olemassa kuin akateemikkoja ja amislaisia.....mitähän ne miljoonat muut ihmiset on tehnyt elämänsä aikana? Siis ne, jotka eivät ole kumpaakaan?
Mielestäni järkeni juoksee erittäin hyvin, jos en arvosta ei-akateemikkoa niin se kertoo vain ahdasmielisyydestäni. Sillähän ei ole mitään väliä nykymaailmassa :) On akateemikkoja kuin minä, ja loput ovat auttamatta amiksia. Sivistymättömiä moukkia ketkä eivät ole kouluun päässeet, ja hyvä näin muuten pilaisivat meidän akateemikkojen maineen :)
Sinulle annetaan ymmärtää, että olet järkevä, menevä, nykyaikainen ja trendikäs ja niin edelleen. Sinulle annetaan ymmärtää, että olet eliittiä. Todellisuudessa sinut imetään kuiviin tarjoamalla nopeasti hyvä asema ja antamalla kuva menestyvästä nuorekkaasta kaupunkilaisesta. Sitten kun sinut on imetty kuiviin, sinut heitetään kaivoon. Juuri tällaiset typerykset, joille nousee herkästi kusi päähän, ovat sopiva kohderyhmä.
No sinun on kyllä melko hankala löytää kumppani, jos toista akateemikkoa etsit! Jo peruskoulun oppimäärällä useimmat ymmärtävät, että akateemikkoja ei Suomessa kovin montaa ole. Mutta kun noin kamalan viisas olet, niin selvitäpäs montako niitä Suomessa on ja kerro tulos tänne palstalle.
Niin, jotta tästä ei tarvitsisi vääntää, niin kerrottakoon kaikille, että akateemikko ei ole yhtä kuin akateemisesti koulutettu henkilö.
..tyhmyyttään, ei viitsinyt enää palata, kun munasi tuon akateemikkojutunkin.
oi anteeksi minun ylenpalttinen hölmöyteni! Voi tätä kielenkurjuutta ja verbaalisuuden leikittelevyyttä! Se nyt vaan on tyhmää olla amis ;) 12 akateemikkoa taitaa olla tällä hetkellä suomessa? Korjatkaa toki jos olen väärässä ;) Toki tiedän että akateemikko ja akateemisesti koulutettu henkilö on eriasia, saatte vain lukea lehdestä kun yksi akateemikko on tullut kohta lisää ;) tarkoittaen tällä tietenkin itseäni, melkein täydellisyyden perikuvaa joten käytännössä se on varma. Niin, ja miksi minä tuntisin mitään muita kohtaan? en ole tavannut sellaista kuka olisi tarpeeksi tasokas henkilö :D Tällä hetkellä elämäni on täydellistä ja niin täydellistä naista en ole vielä tavannut että kelpaisi muuhun kuin pelkkään seksiin. Statusta, rahaa ja eliittikoulu.. ai carambaa ;) Seksiinkin vaadin yliopiston käyneitä tai siellä olevia, en tyydy pahaiseen amikseen ;) Käytöstavoista ja olemuksesta huokuu jo siniverisyys jos on sivistynyt. Tiedän toki että kusi on noussut päähän ja pahasti mutta mitä sitten? Ainakin nautin siitä täysin siemauksin :D Johan myönsin olevani mulkku niin mikä tässä mättää ;) ja tyhmä en edelleenkään ole jos ÄO on 150 joten keksikää jotain muuta :F
Sinun kannattaisi lukea tuo minun juttu hieman alempana.
Minä varoitan sinua, olen nähnyt elämässäni ihan liian monta tapaistasi surullista kohtaloa. Sinä et tiedä mitä tässä maailmassa tapahtuu.
se kun on niin nykyään että pitää olla vähän edes tunneälyä pärjätäkseen ja ei nuo ääoot siitä sano mitään. Veikkaisin, että eipä kovin korkeiksi nousisi. Sitäpaitsi, mikä tae se ääoo on mihinkään sellaiseen haasteeseen, mihin pitäis olla edes alkeellisen tunneälykäs. Esimerkiksi kunnollinen ihmissuhde.
Musta tässä on nyt ongelmana sinun oma asenteesi ja epävarmuus. Voin kuvitella kun tapaat koulutettuja ihmisiä, niin se olet sinä, joka alkaa miettimään että mitähän toi musta nyt ajattelee kun mä oon amis!? Pitääkö se mua huonompana? Ja sitten tarkkailet koulutetun henkilön käyttäytymistä, jos se vaikka jotenkin antaa ymmärtää että se pitää sinua huonompana ihmisenä.
Varmaan sitten lopulta löydätkin kuvitteellisen virheen minkä koulutettu ihminen teki ja voit alkaa pitämään häntä kylmänä kusipäänä. Ja tässä vaiheessa sinun heikko itsetuntosi saa edes hiukan balsamia haavoilleen; kun ne koulutetut ovat melkein kaikki niin paskaa porukkaa... Nyyh nyyh.
Minä olen töissä paikassa jossa kaikki ihmiset ovat koulutettuja. Ei tämä porukka ole sen ihmeellisempää kuin muutkaan. Paitsi yhdellä tavalla, näillä on hyvä ITSETUNTO ja he eivät ole AHDASMIELISIÄ.
Pyydän miettimään noita isoilla kirjaimilla kirjoitettuja sanoja.