Jukka Leppilampi - Kolme puuta

KOLME PUUTA

Kuuntelehan, mitä kertoo vanha taru:
Jossain kaukomaalla oli metsä karu,
siellä kukkulalla kasvoi kolme puuta -
puita, mutta unelmoivat aivan muuta.

Puista vasen sanoi kerran kuutamolla:
”Vielä kerran haluun aarrearkku olla.
Puuseppä minut sellaiseksi veistää.
Holviin kuninkaan mä päädyn vielä meistä.”

Puista oikee tuosta puheenaiheen sai vaan:
”Puuseppä tekee musta mahtilaivan
eikä mikään voi mun unelmaani estää.
Myrskyt hurjimmatkin runkoni mun kestää.”

Keskimmäinen sanoi: ”Kasvan korkeimmalle
taivaan kanteen kunniaksi Jumalalle.
Silloin kaikki muistaa, missä asuu Herra.
Merkki Jumalan mä olen vielä kerran.”

Puunhakkaaja nyt saapui kirveinensä,
kaikki kolme puuta kaatoi kyljellensä.
Rungot komeat myös kuivamaan hän karsi.
’Kiittää tekijäänsä työ’ on sananparsi.

Puista vasen sanoi silloin kuutamolla:
"Vielä kerran haluun aarrearkku olla."
Karjatalliin syntyi Marialle lapsi,
sinne puu tää härkäin juottoastiaksi.

Puista oikee halus olla mahtipursi.
Kalastaja siitä paatin kokoon kursi.
Pelkäs hajoovansa silmässä sen myrskyn,
Jeesus vaiensikin jokaisen tyrskyn.

Keskimmäinen halus kasvaa korkeimmalle,
näyttää tietä ylös taivaan Jumalalle.
Saha sepän, seppä palasiksi pisti,
niistä Golgatalle nousi rujo risti.

Mitä meille kertoi kaunis vanha taru?
Taivaan puutarha voi olla metsä karu.
Luoja reunimmaisten puiden toiveet täytti.
Tien luo Jumalan tuo keskimmäinen näytti.

https://www.youtube.com/watch?v=5Z0JhPTwrqs