Itselläni päättyi vuosien suhde tässä kuukausi sitten ja reilun viikon olen asunut yksin...
Nyt haluaisin tietää teiltä jotka on jätetty että kuinka kauan teillä on mennyt siihen että olette oppineet nauttimaan yksin olosta? Tällä hetkellä repii ja raastaa pahasti kun monta vuotta toinen oli enemmän tai vähemmän vierellä koko ajan... En haluaisi enää kaivata tai rakastaa mutta minkäs teet...Mutta lähinnä haluaisin oppia nauttimaan tästä yksin olosta joka on todella tuskallista nyt... Levoton olo ja mieli kokoajan... Varsinkin näin vapaapäivänä..
Nyt haluaisin tietää teiltä jotka on jätetty että kuinka kauan teillä on mennyt siihen että olette oppineet nauttimaan yksin olosta? Tällä hetkellä repii ja raastaa pahasti kun monta vuotta toinen oli enemmän tai vähemmän vierellä koko ajan... En haluaisi enää kaivata tai rakastaa mutta minkäs teet...Mutta lähinnä haluaisin oppia nauttimaan tästä yksin olosta joka on todella tuskallista nyt... Levoton olo ja mieli kokoajan... Varsinkin näin vapaapäivänä..
Vastaukset 6
Vanhimmat
muutaman kuukauden. Sitten se hiipuu ja hiipuu ja loppuu joskus. Joskus kuulin neuvon, että niin kauan se ottaa kuin on kestänytkin. Kohdallani ei ole ihan pitänyt paikkansa. Kyllä se vähän nopeampaa on.
siihen meni. Vaimo tunnnusti ja annoin hänelle aikaa seuraavaan päivään siirtää tavarat 'eteisestä' pois ja ihme tapahtui. Nyt kaikki hyvin ja menee myös lastenini kanssa paremmin kuin olisi voinut odottaaa. T. 3 mukulaa ja isä.
JOTKUT IKÄVÖI PÄIVÄV,JOTKUT LOPPUELÄMÄN.ITSE OLEN ERONNUT 3,5V SITTEN JA KYLLÄ IKÄVÄ ON JOKA PÄIVÄ PIRUN KOVA.
Jotkut on sanonut,että toipumisaika erosta olisi n 3-5 vuotta n keskimäärin.
Älä nyt ainakaan pariin vuoteen uuteen suhteeseen ryhdy
Tietenkin riipuu siitä olittako kauvonkin yhdessä.Minä olen nyt asunut kuukauden yksin mies muutti ommilleen.Itse ole sopeutunut hyvin tähän yksinoloon.Ei ole ollut mitään ongelmia.Minulla on koira sehän antaa sisältöä elämään.Alä kuitenkaan aloita uutta suhdetta heti.Kannataa olla itsensä kanssa sinut ennkö uutta suhdetta rupeaa aatteleen.Kesää odotellessa!!Voimia sinulle.
Erosta n 1.5 vuotta. Enää ehkä ei niinkään ole ikävä sitä ihmistä, vaan sitä mitä olisi halunnut elämän olevan.
No meillä lapsia ja asiat senpuoleen paljon mutkikkaampia ja enemmän päänvaivaa aiheuttaa.
Mutta sanoisin että se ensimmäinen vuosi on pahin jos itsellä on ollut eron hetkellä voimakkaat tunteet pelissä.
Kyllä se kestää, itselläni on nyt erosta puolivuotta ja luulinkin että siitähän selvisi hyvin, mutta kappas vaan toisin kävikin panttasin tunteitani ja tuli kupru omaan jaksamiseen, ulkoisesti näyttää et kaikki ok mut sitten tämä sisäinen puoli alkaakin hajota ja raamit ei kestäkkään. Tunteita kun ei voi hallita ja ottaa tosta vaan pois " sanoa että et saa sitten enää välittää" Näin se ei todellakaan mene. Kai tää tuska on elettävä jollain tavalla ulos ja alettava itsekin elämään. Jos sitä tulis vahvemmaksi sitten. tällä hetkellä itku ainakin tulee vielä ihan missä vaan, ja sisintä sattuu. Jaksamista