asenneongelma

auttakaa mua! kirjoitti:

Ongelmana on se, että alitajuntaa on jostain syöpynyt ajatus, että jos on kiinnostunut miehestä tosissaan, niin sitä ei saa milloinkaan näyttää liian avoimesti. Ja nainen ei tyrkyttämällä itseään saa kuin huoran leiman ja että jotenkin miehellä on saalistusvietti ja että mies kyllä itse näyttää naiselleen jos on aidosti kiinnostunut. Eli en oikein voi kuvitellakaan tekeväni minkäänlaista aloitetta ja häiritseväni, koska pahinta olisi, että tyrkyttäisin itseäni ja roikun miehessä liikaa. Tämä menee jotenkin aivan yli enkä sitten uskalla tehdä yhtään mitään, vaikka edes jotakin normaalia, mistä periaatteessa ei voisi ajatella sen enempää.
Lopputulos on se, että jatkuvasti vetäydyn kaikista tilanteista ylipäätään ja ihmiset luulevat, ettei minulla ole minkäänlaisia tunteita ja kiinnostusta. Ja sitten olen hirveän vihainen itselleni saamattomuudestani vaikka samalla pelkään. Onko jotakin neuvoja miten päästä tästä yhtään pois? Tämä ei koske vain miehiä vaan yleensäkin aloitteellisuus on hirveän vaikeaa, koska aina pelottaa olla se yksi ylimääräinen tai jotenkin liikaa. Kukaan ei jaksa yrittääkään kertaa enempää tunkea kuoreni lävitse, jos en heti avaudu niin torjuu,eikä muuta tietysti voi odottaakaan keneltäkään. Ja minä vetäydyn vielä lisää. Miten voisi oppia päästämään yhtään ihmistä lähelle? Tulisi joku ja särkisi mun kilven..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä