Haluatteko rakastavan kumppanin vai oletteko mielummin sinkkuja?
Haluatteko rakkautta
Anonyymi-ap
5691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Nää etsii kumppania kuin työhaussa. Haastattelevat kaikki ehdolla olevat. Tarkistaa cv:n. Punnitsee tarkkaan ominaisuuksia... Ei siinä ole sijaa ihastumiselle tai rakastumiselle. Tässä on selkeä sukupolvien välinen ero.
Ihastuminen on -yksin- sinusta kiinni. Minä ihastun aina kun nään kauniin tytön, ainakin kerran kahdessa viikossa, joskus useamman kerran päivässä. Ja joskus joku söpöläisistä vasta-ihastuu. Kannattaa harrastaa ihastumista. Aina on ihastuttu ja vasta-ihastuttu, sukupolvista toisiin.
Ei tuo ole mitään oikeaa ihastumista, muuhun kuin pintaan.
Et sinä voi päättää kehenkä ihastut... Se tapahtuu automaattisesti, silloin kun kyseessä on todellinen ihastuminen. Se sekoittaa pääsi ihan totaalisesti, sitten kun se tapahtuu ja et muita enää edes näe sen jälkeen.
Olisi tietenkin pitänyt ilmaista siten että: Ihastun aina kun jokin aivoissani aivan tiedostamattani reagoi näköaistini tiedostamattomaan piiriin ilmestyneeseen söpöläiseen. Sitten kun aivoni on tiedostamattani ensin muuttanut katseeni suunnan kohti söpöläistä, vasta sitten tiedostan että olen ihastunut.
Ei hyvin mene, jos ihastut yhtä kyytiä kaikkiin söpöläisiin... Mutta tuollaista se taisi nuorena kollina olla. Itsensä kanssa ihan hukassa vielä.
Et sinä tiedä tästä maailmasta tarpeeksi sanoaksesi mikä on sitä "oikeata" ihastusta ja mikä ei.
Ärsyttää ihmisten ylimielisyys maailmaa kohtaan, kun luulevat tietävänsä kaiken ja varsinkin muitten asioista.
Kyllä ihmisestä päällepäinkin näkyy monia muitakin asioita kun fyysiset mitat ja voi rehellisesti niihin ihastua.
Kun katsoo kuollutta tai nukkuvaa ihmistä, niin on ihan erinäköinen kun hereillä. Tämäkin siitä todistaa, silloin ei ole henki läsnä, vaan toisaalla.
-----
Vastsus aloitukseen: kyllä haluaisin oikean kumppanini kanssa elämän, vaikka hyvin viihdyn yksinkin.
Olen jo kauan ollut samaan mieheen ihastunut ja kiintynyt syvästi ja elämä ilman juuri hänen läsnäoloaan tuntuu ankealta ja tarkoituksettomalta. Hänellä taitaa olla sama fiilis eikä kummankaan mielipidettä varsinaisesti kysytty kun tämä päätös tehtiin Korkeimmissa Voimissa.
Sivusta.
Ok. No jokainen tietysti kokee asiat eri tavalla. Halusin vain painottaa, että on sellaista syvempää ihastumista olemassa, koska olen itse kokenut sellaisen tilan, jossa koko muu maailma katosi ympäriltä. Oli vain me ja se se katse. Sitä on muille ihan mahdoton selittää, millaista se on.
Sinähän sälli olet. Oikein mainiosti ja liukkaasti menee. Minulla on, ja on lähes aina ollut, ihastuksia lähes kaikkialla, useimmiten yhtä aikaa. Silloin menee huonosti jos niin ei olisi. Aina kun menen mihin tahansa, kertaan mielessäni menneen ja hahmottelen kuinka voin edistellä piirittelyä.
Sinulla ilmeisesti on jokin outo käsitys/kuvitelma ihastumisesta. Kun tyttö on ihastuttava niin mies ihastuu häneen. Katsot vain että onko tyttö sellainen että haluat viedä hänet punkkaan, kun on niin sitten ryhdyt tarvittaviin toimenpiteisiin. Tai jäät ikiajoiksi ilman.
Niin siinä tuli taas esimerkkiä tuollaisen häntäheikin maailmasta, jossa naisia kaatuu tämän tästäkin. Niin minä en ole oppinut koskaan tuota.
Minä olen sen sijaan ihastunut niin, etten näe maailmassa kuin vain hänet johon olen ollut ihastunut. Toki muut ovat edelleen olemassa, mutta eivät aiheuta yhtä kovaa värinää kuin se yksi vain eikä missään seksuaalisessa mielessä, vaan paljon syvällisemmässä.
Aina ensin tapahtuu yksipuolinen ihastuminen - joko sinä ihastut tyttöön, tai tyttö ihastuu sinuun. Ja sen jälkeen, kunhan ihastuja on aikansa tanssinut soidinmenoaan, on jos on, molemminpuolista ihastumista, sitä "syvempää ihastumista" sekä niitä katseita joita on mahdoton selittää.
Äärimmäisen harvoin ja äärimmäisen harvoille tapahtuu niin että yksipuolisen ihastumisen ja molemminpuolisen ihastumisen välinen aika on luokkaa silmänräpäys. Tätä ei todellakaan kannata jäädä odottelemaan, lähes poikkeuksetta soidinmenot on tanssittava.
Ymmärrän tämän.
Mitä ihmettä tarkoittaa, ihastunut-vaiheessa, kova värinä joka on paljon syvällisempää kuin seksuaalinen himo? Tarkennan vielä että ihastunut-vaiheesta on kysymys.
Siis ihastuminen sillä tavalla, ettei näe toista seksuaalisessa mielessä. Voisiko sanoa että rakastuin ensi silmäyksellä, vaikka toisaalta niitä katseita oli useamman kerran koska aina se tuntui yhtä hyvältä se silmiin katsominen. Toisella olis voinut olla vaikka jätesäkki päällä, mutta se katse teki sen. Minua suorastaa ärsytti jos minulta kysyttiin, että oliko hänellä hyvä peba?... Oli toki mutta en minä sitä tuijottanut, enkä ajatellut. Jotain paljon enemmän.
"ihastuminen sillä tavalla, ettei näe toista seksuaalisessa mielessä. "
No täsmälleen missä prkleen mielessä mies voi tytön nähdä ihastumis-vaiheessa, muussa kuin seksuaalisessa mielessä? Siivoojana? Miten tuo episodi päättyi? Tyttö oli jo antautunut -aivan täysin-, johdatitko hänet punkkaan (jota hän odotti, kuumeisesti) ja jos et niin miksi et? Vai etäännyittekö siten että tyttö jäi siihen käsitykseen että et sitten kuitenkaan halunnut häntä (punkkaan)? Oletan että et uskaltanut keskustella tytön kanssa haluistanne. Koska pelkäsit että avoin keskustelu olisi saattanut rikkoa mielessäsi olleen "unelman".
Nyt alkaa pidennetyt pyhät toimitukset, palailen ehkä ma.
No niinhän ne tahtoo aina mennä, että en saa suutani auki, ja toinen kuvittelee ettei minua kiinnostanutkaan...
Totta. Rakkaus syvenee.
"en saa suutani auki, ja toinen kuvittelee ettei minua kiinnostanutkaan"
Ongelma on sinun "syvempi ihastuminen" vaatimus, todellisuudessa on vain ihastumista. Olet kokenut aikoinaan jotain ihmeellistä, mutta suurin osa siitä oli olemassa vain sinun päässäsi. Jos on kahlittu satumaisiin odotuksiin niin varmasti jää suusi aukaisematta joten kumppani "löytymättä".
Ihastuminen on sitä että: Tuo tyttö näyttää ihastuttavalta eikä hänessä ilmene mitään (täysin) sietämätöntä (esim. liian oikukas, piikikäs, päällekäyvä, tms, käytös). Silloin tyttöön voi ja pitää ihastua, ja samantein ryhtyä piirittelemään häntä kunnes päädytään punkkaan, tulee "rukkaset" tai menee pitkävetiseksi.
Olen häneen edelleen ihastunut/rakastunut. ⚜️
Naiset ei haluu jos mies ei ole 180 cm komea top 10 mies. Nainen voi rakastaa vain komeaa miestä.
Sellainen palstatotuus taas sieltä.
Harmittaako inceliä?
Varmaan kaikki haluaa, keneen voi luottaa, keneltä uskaltaa ottaa vastaan rakkautta? Tarjokkaita on voinut olla jonkun verran, en ole kokenut itseäni silloin valmiiksi vastaanottamaan rakkautta. Jos kokisin oman tilanteeni hyväksi, olisin silloin vastaanottavaisempi vastaanottamaan rakkautta, tätä olen miettinyt kohdallani.
Ajatellut samalla, että kaikki ei ajattele samoin. Olemme kaikki omanlaisia.
Toiset toivoo jopa pelastajaa itselleen toisesta, silloin puhutaan enemmän hyväksikäytöstä, oma mutu tällainen. Itse en voisi näin suhtautua toiseen. Luottamus toiseen ja sisäinen kauneus luo rakkautta ja tunnetta enemmän toiseen. Olenko kadottanut jo kyvyn rakastaa ja olla rakkauden arvoinen?
En ole ollut mielelläni sinkku mutta epäonnekkuudesta seurusteluhommissa päättelin että se taitaa olla tarkoitettu näin.
Palstan ikisinkut haluaa vain palstailla. Ei palstan ikisinkut ole niin sosiaalisia että pystyisivät seurustelemaan ja asumaan jonkun toisen kanssa. Niitä alkais ahdistamaan.
Tottakai haluan, mutta en millä hinnalla vaan. Ongelmaiset kandidaatit (päihdeongelmaiset, varatut tai varatun tyylisesti elävät, persoonallisuusongelmaiset, vakavat mt-ongelmat, empatiakyvyttömät yms.) jää minulta katsomatta.
Toinen asia on, että ensitapaamisesta suhteen alkuun voi mennä hetki. Jos aika venyy kovin pitkäksi, on selvä ettei kiinnostus riitä tai on monta onkea samaan aikaan järvessä, mutta myös samantien vakavaksi ja riippuvaiseksi muuttuva suhde on selkää varoitusmerkki. Ihmisten tutustuminen nyt vaan vie aikaa ja tuntewt yleensä kasvaa tutustumisen myötä, jos on kasvaakseen.
Jos haluaa löytää rakkauden ja hyvän suhteen, on pakko olla aktiivinen ja uskaltaa, mutta myös olla pitkäjänteinen.
Mitä jos elämäsi rakkaudella onkin joku noista "ikävistä ongelmista"? Että hänellä menee huonosti kun tapaatte?
Hylkäätkö elämäsi rakkauden ja joudut elämään mukavuussuhteessa tai yksin koko loppuelämäsi ja tuomitset vastapuolen samaan. Minusta on tosi suuri vika ihmisessä, että vaatii täydellisyyttä ja kuvittelee liikoja itsestään ja kun elämässä on semmoinen huono aika, niin hylkää kumppaninsa. Se aika voi olla suhteen alussakin. Semmoinen ihminen on epäluotettava joka vetää maton jalkojen alta. Useimmilla ihmidillä on elämässää huonojs kausia, erittöin huonoja. Pitääkö heidät tuomits niiden vuoksi kakkosluokan kansalaisiksi?
Ei ole lahjahevosta suuhun katsominen. Niin myötä-kuin vastamäessä. Semmoista on rakkaus.
Rskkaus on suurin lahja, mitä voi saada. Onneksi en itse sokeuta itseäni vaatimuksiilla jotka voivat tuhota oman mahdollisuuteni onneen.
Olen ollut monta monta vuotta suhteessa maanis-depressiivisen kanssa tiedän kyllä siis mikä helvetti vaikeat mielenterveysongelmat on arjessa puolisolle ja lapsille. Elämä on sellaisessa suhteessa kaikkea muuta kuin hyvää ja onnellista! En näe yhtään syytä vaihtaa hyvästä helvettiin! Anteeksi suorapuheisuus, mutta tiedän mistä puhun.
Minulla ei ole tarvetta, velvollisuutta eikä osaamista olla mielenterveystoimisto, sairaanhoitaja tai pelastusrengas. Niihin tehtäviin löytyy ammattilaisia! Vahvasti mt-ongelmainen ei pysty vastavuoroiseen suhteeseen, suhde ei ole millään mittarilla tasapainoinen ja valitettavan usein paha olo puretaan lähimpiin. Itse etsin nimenomaan vastavuoroista ja tasapainoista suhdetta, jossa pystytään puhumaan ja toinenkin jaksaa ja haluaa puhua. Enkä etsi mitä tahansa suhdetta, vaan suhdetta jolla on edellytykset kestää ja joka perustuu itselle tärkeisiin asioihin ja molemmin puolisuuteen.
Ihminen, jolla on haasteita on silti ARVOKAS ja hän voi olla hyvinkin ihana ihminen! Vaikka esim. herkkyys on risti kannettavaksi ja saman aikaan iso voimavara. Silti, jokaisen ihanan ihmisen kanssa ei voi suhdetta ajatella.
Mielenterveysongelmia on myös eri vakavuusastetta, ja vaikka ohimennyt lievähkö masennus (esim. vaikean elämäntilanteen tai kivun takia) ei välttämättä ole totaalinen este. Tälläisessä tapauksessa voisin ihan hyvin rauhassa tutustua ja katsoa miltä kokonaisuus näyttää, Sitten on taas diagnooseja, jotka on ehdoton este. Kun ihmiseen tutustuu syvemmin, harvoin diagnoosi ihan puskista tulee, vaikka maanisen tai epävakaan käytöksen huomaa yleensä ennen pitkää, jos ollaan enemmän tekemisissä. Sairaus on arjessa vahvasti läsnä!
Tarvitsen omat voimavarani lasteni tukemiseen ja kasvattamiseen tasapainoiseksi ja onnelliseksi aikuiseksi. He ovat ansainneet tasapainoisen elämän ympärilleen ja turvallisen lapsuuden!
Jos itselläni olisi mt-ongelmia, hakisin apua ja terapiaa (tiedän kyllä ex takia, että prosessi on vaikea vaikka olisi terve tekemässä asiat puolesta). Pyrkisin saamaan itseni ensin jaloilleni, ja miettisin vasta sitten vakavaa suhdetta. Ja kovin sairas on altis ottamaan kenen tahansa ja jos käy huono tuuri, voi kohdalle osua paha ihminen, joka liskaa sairaan vielä pahempaan kuntoon. Usein ihan tavallisetkin vastoinkäymiset käy superraskaaksi. Suhteet kun ei aina onnistu. Sairaana itse ajattelisin, että parantuminen olisi ykkösasia, enkä haluaisi sitä riskeerata. Ymmärrän kyllä, että tuki on sairaalle tarpeen, mutta tukea voi saada ja antaa myös kaverina.
Jokaisen mt-ongelmaisen elämä ei voi olla minun rakkaudestani kiinni! Ihan varmasti löytyy ihmisiä, joiden ei tarvitse ajatella lapsiaan tai jolle samat ongelmat ei ole iso este. Tässäkin asiassa ei ole kyse siitä, että pitäisi kelvata kaikille, vaan pitää löytää se yksi, jolle kelpaa!
Samoin minun rakkauselämäni vaihtoehdot ei ole: otan ongelmaisen, jään yksin, tai otan laimean suhteen. Parisuhde kyllä löytyy aikanaan. Kärsivällisyytä se toki voi vaatia.
Selität liikaa. Et tule selityksiltään ehtimään huomaamaan rakkautta kun se on sun edessä tarjottimella.
En jaksa tuota kaikkea haukkumista ja syyllistämistä lukea. Sinulle kelvollisuus ja lapset taitaa olla se oman elämäsi juttu?
Toisen ihmisen mt-ongelmat tuskin oli syynä siihen, ettei hän ollut elämäsi rakkaus, vaan muut ihan tavalliset eroon johtaneet asiat kuten se, että kaksi ihmistä ei ole toistensa elämien rakkaudet:)
En kuitenkaan tykkää halventavasta asenteestasi mt-ihmisiä kohtaan, hoitaisit vaan ihan omat traumasi ja asenteesi kuntoon niin ehkä jopa kelpaat jollekkin🤭
Rakkaus on asia, joka kuuluu oikeaan elämään ja harvoin alkaa ilman syvempää tutustumista.
Kyllä eron syy oli maanisdepreoivisyyden lieveilmiöt. Kävimme 9kk parisuhde terapiassa ennen eroa ja lopussa terapeutti sanoi minulle, että joskus on parempi eroata.
Pysyin rinnalla niin kauan kuin jaksoin ilman, että olisin itse ollut seuraava sairas. Ex sai raivareita ihan mitättömistä asioista, esimerkiksi siitä etten ollut muistanut koota hoitopöytää täysin valmiiksi ennen synnytystä. Kun pyysin apua 1.5 vrk keisarin leikkauksesta (nosto kielto), oli tämä esimerkiksi syy puolen tunnin täysiä huutamiselle. Sairaanhoitaja uhkasi heittää hänet synnytyksestä pari kertaa ulos käytöksen takia. Ex oli itä-eurooppalainen haaremi vaimon lisäksi (minä) ja löysin auton penkiltä lopussa lapun lopussa, jossa oli plussat ja miinukset. Minun kohdalla oli ainoa tunnesana: rakastaa ja kaikilla sama plussa: seksi. 😳Mies osti hetken mielijohteesta urheiluauton, 20te stereot ja tonnilla kamaa seksikaupasta (itäeuroppaan). Olisi ammattikoulupohjalla halunnut hakea EU-viraston johtoon, vaikka ei täyttänyt edes hakuvaatimuksia (EU ei juosta niissä) ja kun en suostunut täyttämään ennakkokysymyksiä hänen puolestaan imetyksien välissä (jota oli 20h/vrk), olin ilkeä ihminen joka ei tue puolisoa ja raivoa taas riitti. Itse jouduin olemaan täysin zen, jotta selviän enkä provosoi. Mies hassasi omaisuuden ja minunkin kaikki säästöt meinasi mennä, koska takasin omalla osuudellani ex-puolisonkin osuuden uudehkosta okt. Kaikki tämä on suhteellisen tyypillistä maaniselle ja kyseinen ihminen oli vielä terveenä kelpo puoliso. Valitettavasti tuo tauti ei parane koskaan, vaikka osa pääsee hoitotasapainoon. Elin myös monta vuotta ennen maniaa saman ex keskivaikean masennuksen seuralaisena. Se tauti saa ihmisen käpertymään omaan napaan, mikä näkyy itsekkyytenä ja osittain kohtuuttomuutena muita kohtaan.
Tiedän siis mitä on olla mt-ongelmaisen puoliso. Olen myös ystävien kautta nähnyt saman ja persoonallisuushäiriöisen kanssa elämisen. En syyllistä, vaikka syyllistyt. Totean vain miten asian koen ja mitä olen kokenut.
Ja olet väärässä, en koe traumaa, ENÄÄ. Tuosta on kulunut jo 12-13v. Asiat ei tuota minulle enää mitään isompia tunteita. Elettyä elämää ja onneksi ohi, ja myös välit ex on ihan ok, vaikka emme ole yhteydessä kuin lasten tapaamisiin liittyen.
Minulla on syyni miksi vakavat mt-ongelmat on este ihan niin kuin jollekin toiselle on naisen ylipaino tai akateeminen koulutus.
Tietysti haluan rakkautta. En mä ilman rakkautta edes harkitsisi parisuhdetta. Vaan ei se riitä, että minua rakastaa, vaan kyllä minunkin pitää rakastaa takaisin.
Tietääköhän naiset ettei jännämiehet osaa rakastaa. Ne vaan pahoinpitelee teitä. Lehtiä lukemalla näkee että joka päivä naisen oma jännämies pahoinpidellyt naista.
En ole koskaan tavannut henkilökohtaisesti yhtään ainoaa jännämiestä. Eli en edes tiedä mitä hittoja ne ovat.
Ehdottomasti haluan rakastavan kumppanin, sellainen on tälläkin hetkellä etsinnässä. Vaikeaahan se on löytää sellaista juuri itselle sopivaa, mutta en nyt vielä aio heittää kirvestä naulaan. Erään miehen kanssa olen ollut viime aikoina jutuissa ja treffitkin on tulossa ja tämä mies on todella mukava ja takuulla olisi rakastava kumppani, mutta tällä hetkellä tuntuu, että jotain puuttuu.. Annan tälle kuitenkin vielä mahdollisuuden.
En taida just nyt pystyä sellaiseen. Parempi vaan että tekstailen palstalle katoavaa
Ei haluta. Ei sellaista mitä on tarjolla. Liian vaikeaa... :D
Suhde toisen ihmisen kanssa on maailman vaikein asia .Pääsääntöisesti olen pyrkinyt pysymään erossa vapaaehtoisista vaikeuksista.
Kyllä haluan rakastavan kumppanin. Suunnilleen samanikäisen kuin itse olen. Muutaman viime viikon aikana tämä tunne on vahvistunut.
Pitää myös antaa rakkautta ja huomioida toista. Miehet ei osaa naisia huomioida.
Vastavuoroista sen on hyvä olla, jotta molemmat kokevat tulevansa hyväksytyiksi juuri sellaisina kuin ovat. Yhteisiä harrastuksia, joskin saa myös olla omia sellaisia. Yhteen hiileen puhaltamista, se vahvistaa suhdetta. Arkea ja joskus juhlaa.
Haluan minä rakkautta. Haluan sitä mieheltäni, lapsiltani ja vanhemmiltani. Itseasiassa sieluni reikä pysyy pienenä vain heidän rakkaudestaan.
Oireilen vahvasti, kun jos jään ilman heidän rakkauttaan. Ei minua muiden rakkaus tai sen puute itseäni kohtaan niin liikuta, voi toki lämmittää mieltäni. Mutta nuo on ne ihmiset joiden rakkaus on kaikki kaikessa.
Entä rakkaus palstalaisilta?
Hyväksyntä riittää. En koe tarvitsevani heidän suoranaista rakkauttaan, riittää kun voin olla itseni aina perustelematta syitä. Väsyttää olla puolustelemassa itseään. Se saa minut ärsyyntymäänkin, koska en minäkään vaadi muilta selityksiä ja runno ketään mihkään muottiin kelvatakseen.
Turinatiimin kolleegat hyväksyvät ehdoitta ja lempivät lujaa.
Kysymys siitä haluanko tunteiden varastavan valtaa järjeltä on monimuotoinen. Suhteissa tasapainoillaan varovaisuuden ja heittäytymisen välillä.
Jos tunteet eivät varastaisi koskaan valtaa järjeltä en pariutuisi, tai kokisi rakkautta.
Suojelisin itseäni satutetuksi joutumista vastaan.
Pitää vain toivoa että elämässä on rohkeutta pitää se aivojen suojeleva väliaine sopivasti poissa, tuntisi jatkuvaa rakkautta, siten ettei se voi satuttaa.
Onko se mahdollista? Jos on, valitsen kohdan a, rakastavan kumppanin.
AV
Niille, jotka haluavat rakkautta varoituksen sana. Kumppanit ovat ihan tavallisia ihmisiä, lisäävät automaattisesti aivoissaan rakkautta estävän väliaineen määrää jokaisesta loukkauksesta, teosta, eleestä joka tuntuu väärältä. Rakkaus voi hiipua tai kadota jos itse syyllistyy ajattelemattomuuteen käyttäytyessään itsekkään epäsovinnaisesti.
Syy siihen miksi ei saa toivomaansa rakkautta voi löytyä peilistä.
AV
Myös sillä osapuolella, joka ei rakkauttaan anna syy voi löytyä peilistä. Estot voi johtua niin monesta syystä. Syy ei aina ole noin yksinkertainen...
Ja ainakin oma kumppanini usein sanoo, ettei syy ole minussa ei perheessä, se on hänessä itsessään. Vielä kun osaisi määritellä sen niin, että minäkin ymmärtäisin sen. Ettei vain todeta syy on, mutten kerro mikä se on. Toki jos ei itsekkään tiedä, syy tunnistamaton.
Miehesi kommentti on viisaan miehen kommentti.
Hyvä puoli tuossa on se ettei etsi ensin vikaa muista ja tutkiskelee rauhassa itseään.
Tuollainen "henkinen lukko" voi tulla jopa geeneistä keskiajalta, jos se ongelma edes on.
Ei se ole turha sanonta, miehet ovat Marssista ja naiset Venuksesta.
Onhan se myös ihmisestä riippuvaista miten haluaisi kokea tai kokee toisen antaman huomion ja sen ns. rakkauden. Onhan olemassa myös naisia jotka eivät halua liikaa kuulla edes rakkaudesta, eivät halua liikaa kosketuksia. He haluavat miehen näyttävän sen arkipäiväisillä teoillaan. Voihan teillä olla tarpeiden kohtaanto-ongelma, molemmat kokevat asiat eri tavalla.
Suurinta rakkauttahan ovat ne arkipäivän pienet arkiset teot.
Eilen Lasolia pissapoikaan, mitähän se tämä päivä tuokaan tullessaan...
AV
Vaan kun ei ole arkisia tekojakaan on vain työ ja pelit, mutismi niin ei voida puhua muita huomioivasta arjesta. Mutta en jaksa jauhaa. Menen nyt muihin puuhiin.
Olisihan se ihanaa olla rakastettu ja paapottu.
Silti olen vuosia elänyt ilman kumppania. Takana pitkä liitto. Sen päätyttyä halusin keskittyä lapsiin ja itseeni. Oli tarjokkaita. En alkanut silloin millekkään. Minulla oli elämä siinä tilanteessa tarpeeksi täysi. Nyt lapsien lähestyessä aikuisuutta voisin antaa rakkaudelle mahdollisuuden, jos sellainen kohdalle osuu. Voin kyllä elää yksinkin.
Aion elää koko elämäni ilman rakkautta. Olen niin ruma että on mahdotonta saada naista rakastamaan minua.
Älä silti hajoa itsesääliin. Itsekin tätä miettinyt. Tullut aina siihen päätelmään, ole oma itsesi, älä esitä muuta, ole reilu muita kohtaan mielummin kuin pahantahtoinen. Älä ole kade vaan mielummin ylpeä siitä, että olet saanut olla terve ja vapaa itsenäinen ihminen. Venäjällä tilanne olisi toisenlainen (alistettu kansa). Onneksi olet muun maalainen 👈
Ei rumaa ja köyhää kukaan halua rakastaa.
Eipä sitä naista saa tässä elämässä. Vaikka olen hyvätuloinen niin naamani ei vaan kelpaa naisille.