Huomenna vietetään Loppiaista eli Teofaniaa, joka on yksi vanhimmista kirkollisista juhlapyhistä. Millä mielellä kirkosta eronneet tätä kirkollista juhlapäivää viettävät? He nauttivat täysin rinnoin vapaapäivästä, tai jos ovat töissä, saavat moninkertaista palkkaa tuolta päivältä. He eivät kyseistä vapaapäivää, tai korotettua palkkaa vastusta, vaikka eivät uskontoa millään lailla tunnusta, tai kirkkoon kuulu. Mielestäni se on varsinaista kaksinaismoraalia. Heidän kuuluisi olla huomenna töissä ihan kuten minä tahaan arkipäivänä ilman mitään palkankorotuksia. Kun nämä kyseiset tahot uskonnon ja sen tuomisen esiin, haluavat kaikella tavoin estää, niin heillä kyllä pitää olla sen verran selkärankaa, että myös näistä uskontoon liittyvistä "ettuksista" kieltäytyvät. Hyvää Kristuksen siunaamaa uutta vuotta kaikille!
Loppiainen/Teofania - kirkosta eronneet.
Anonyymi-ap
2665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Siivotaan joulu pois, kuten aina loppiaisena
Kirkosta erosin, kun se hylkäs raamatun opin.
Sama, miksi kuulua maalliseen instituutioon joka on pettänyt Raamatun opit monesta kohtaa?
Tekeehän kirkko jotain hyvääkin, mutta ne on niitä tekoja. Usko ja Sanassa pysyminen ovat tärkeimpiä. Naispapit, pride-vouhotus sun muut mädätykset. Askoloita, Laajasaloja sun muita.
Jos on kirkkoon kuuluva mutta ei käytännössä usko, niin onko tuo vapaapäivä yhtään enempää ansaittu? Niin kuin suurin osa luterilaisesta kirkkoväestä. Tuskin Kristusta kunnioitetaan yhtään enempää loppiaisena kuin muinakaan päivinä.
Ei ole meidän kirkkokunnassa naispappeja, eikä ole vihitty miehiä keskenään, eikä tulla vihkinään. Tervetuloa tutustumaan ortodoksisuuteen.
Ortodoksisuudessahan on paljon Raamatullista jäljellä ja on enemmän alkuseurakunnan kaltainen. Mutta, eikös siellä ole aika vahvana tuo ikonien ja pyhimysten palvonta? Se ei ole kovin Sanan mukaista.
Ei ortodoksisuudessa ikoneita, eikä mitään muitakaan kuvia palvota. En tiedä mistä tämä uskomus on saanut alkunsa. Ehkä siinä on vielä juuria siitä pilkasta, jota siirtolaiset aikanaan saivat, kun Karjalasta joutuivat sodan takia pois muuttamaan. Kuvien palvojiksi heitä usein nimiteltiin. Ikoni on ikkuna Jumalan yhteyteen. Itselläni on sirareni tekemä todella kaunis Kristus-ikoni, joka on näkyvällä paikalla meidän keittiössä. Kun menen ruokailemaan, kahville, nukkumaan illalla, tai kun aamulla nousen, kuljen ikonin ohi ja siunaan ruokani, tai luen ilta-/aamurukoukseni. En osoita rukouksiani ikonille, vaan uskon, että sen kautta rukoukseni välittyy Jumalalle. Ikoni muistuttaa minua useita kertoja päivässä Jumalasta, joka pitää meistä huolen. Minulle on aikoinaan jo kotona opetettu, että usko tulee kuulemisesta. Samaa sanoisin myös ikoneista, niiden näkeminen muistuttaa meitä uskosta ja Jumalasta. On todella surullista huomata tämän päivän elämän suunta, kun kaikki vähänkään uskontoon liittyvä pitää joka paikasta saada pois. Onko siis mikään ihme, että uskosta ja kirkosta vieraannutaan. Olen myös seurannut luterilaisen kirkon tapahtumia, jotka ovat viime aikoina olleet varsin erikoisia. En ala heitä kuitenkaan arvostelemaan. Jokainen joutuu kohdallaan miettimään mikä tuntuu oikealta. Vaan jos tuntuu vähänkään kiinnostavalta tutustua ortodoksisuuteen, niin kehotan sen rohkeasti tekemään. Kaikki otetaan varmasti avosylin vastaan. Ulkopuolelta katsottuna saattaa toimitukset näyttää sellaisilta, että saattaa kynnys tuntua korkealta, mutta todellisuudessa se ei sitä ole. Tervetuloa rohkeasti tutustumaan. Ketään ei väkisin kirkkoon liitetä, sitä ei tarvitse pelätä.
Ei paljoa kiinnosta tuo venäläisten murhaajien ja sotakiimaisten Putinin ja Kirilin uskonto, jolla oikeutetaan homojen vainoaminen ja ukrainalaisten kansanmurha.
En ala myöskään ortodoksisuutta arvostelemaan (olen siis joka sanoi "ortodoksisuudessahan on paljon...", en tuo pilkkaaja). Kunhan uskoo Jeesukseen ja pelastukseen hänessä ja syntien antamuksena.
Kuten sanoin, minusta ortodoksisuus on yksi puhtaimpia kristinuskon haaroja. Mutta ikonit ovat mielestäni turhia, ihan vaan sen perusteella mitä Jeesus sanoo ja sen jälkeen miten Paavali opastaa seurakuntia. Kaikki fyysiset uskon elementit, oli sitten ikonit, kirkot, katedraalit, maalaukset sun muut ovat täysin toissijaisia. Mutta jos ne jotenkin auttavat uskossa, niin mikäs siinä. Olisin silti varuillani liittämästä uskoa noihin esineisiin tai rakennuksiin. Jeesus suoraan puhui perinneuskonnollisuutta vastaan.
Minä etsin enemmän seurakuntaan jossa on vallalla ajattelu "siellä missä vain kaksi tai kolme kokoontuu nimeeni, siellä olen minäkin" ihan Jeesuksen sanomana. Sana ja usko ovat ne vaadittavat elementit.
Mutta en halua sinua tai ortodoksisuutta kritisoida, mikäpä seurakunta on täydellinen.
Suomen ortodoksikirkolla ei ole mitään tekemistä venäjän kirkon kanssa, joten toivon että et tahallasi väärää tietoa levitä. Mediassa on kyllä ollut useita artikkeleita, jossa asia on moneen kertaan käyty läpi. Suomen piispat lähettivät keväällä venäjän patriarkka Kirilille avoimen kirjeen, jossa he tuomitsivat venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ja tuomitsivat myös Kirilin putinia myötäilevät lausunnot. Suomen ortodoksit kuuluvat Konstantinapolin patriarkaattiin vuodesta 1921 alkaen. Toivon, että tämä asia selvisi sinulle nyt.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen on asian "ydin", Mutta onko niin, että meillä on hyvä olla jotain näkyvää, joka meitä uskostamme muistuttaa: kirkot, ristit, ikonit yms. Autuaita ovat ne ,jotka uskovat vaikka eivät näe, mutta meille heikkouskoisille pienet avutkin ovat tervetulleita.
Aika säälittävää selittelyä, kun tiedetään että Suomen ortodoksikirkolla on noin 55000 jäsentä eli yksi prosentti Suomen väestöstä ja Venäjän sotaa ja homovainoja lietsovalla ortodoksikirkolla on yli 90 miljoonaa jäsentä eli noin 75 prosenttia väestöstä.
Ortodoksikirkko on sodanlietsojien ja homojenvihaajien kirkko. Mitättömät marginaaliset sivuhaarat eivät tätä suurta kokonaisuutta muuta edes prosentin vertaa.
Ortodoksisen kirkon papit toteuttamassa sanomaansa:
https://yle.fi/a/3-6648312
Muista että jos sinäkin vihaat raivoisasti homoja ja haluat hakata ja kivittää heitä, niin ortodoksikirkko on sinun kirkkosi!
Kristuksessa me olemme samaa seurakuntaa. Se on tärkeintä. Muu on toissijaista. Kristus ei missään kehoita pitämään mitään fyysisiä kuvia, päinvastoin vanhassa testamentissa se suoraan kielletään. Älä tee mitään jumalankuvia. Ja ei ole mitään "vanhaa ja uutta testamenttia" varsinaisesti. On Israel ja sen jälkeen Sanan täyttymys Jeesuksessa. Jumala näkee mitkä ovat sydämen ajatukset. Se tuodaan esille toistuvasti eri vertauksissa ja esimerkeissä. Jeesus vaatii vain uskoa ja Hänen Sanansa pitämistä. Vaikka olisimme erämaassa vain kivet, hiekka tai puut seuranamme, mutta meillä on aito usko, niin se riittää.
Kaksinaismoraali, kun raamatussa jumala loi vain miehen ja naisen kirkossa avioliittoon vihittäviksi. Ja papit vihkii homoja...
Ihan hyvillä mielin ainakin tämä ateisti pitää ylimääräisen vapaapäivän. Ja vielä palkallisen sellaisen! Tiesithän, ettei ihan jokaiselle työpaikalle voi edes mennä arkipyhinä vaikka kuinka olisi arkipyhiä vastaan ja toivoisi olevansa töissä?
Eivät nämä raamatulla päähän hakatut varajeesukset osaa ajatella noin pitkälle.
Ongelmaanhan on hyvin yksinkertainen ratkaisu: Lopetetaan kaikki kirkolliset, ylimääräiset pyhäpäivät ja muutetaan ne tavallisiksi arki-ja työpäiviksi.
Mitä helevettiä minä tekisin yksin tyhjällä työpaikalla? Voisiko jeesustelija vastata?
Ei Jeesustelijoilla ole vastauksia.
Yhteisöveroa maksaa kaikki.
Kirkkoon kuuluvilta pitää kieltää töissäkäynti pyhäisin.
Jeesus ei kuulunut kirkkoon. Toki omaan synagoogaansa kyllä, mutta pisti senkin sittemmin päreiksi koska meno oli yltynyt niin jumalattaomaksi.
Ei ortodoksisuudessa ikoneita, eikä mitään muitakaan kuvia palvota. En tiedä mistä tämä uskomus on saanut alkunsa. Ehkä siinä on vielä juuria siitä pilkasta, jota siirtolaiset aikanaan saivat, kun Karjalasta joutuivat sodan takia pois muuttamaan. Kuvien palvojiksi heitä usein nimiteltiin. Ikoni on ikkuna Jumalan yhteyteen. Itselläni on sirareni tekemä todella kaunis Kristus-ikoni, joka on näkyvällä paikalla meidän keittiössä. Kun menen ruokailemaan, kahville, nukkumaan illalla, tai kun aamulla nousen, kuljen ikonin ohi ja siunaan ruokani, tai luen ilta-/aamurukoukseni. En osoita rukouksiani ikonille, vaan uskon, että sen kautta rukoukseni välittyy Jumalalle. Ikoni muistuttaa minua useita kertoja päivässä Jumalasta, joka pitää meistä huolen. Minulle on aikoinaan jo kotona opetettu, että usko tulee kuulemisesta. Samaa sanoisin myös ikoneista, niiden näkeminen muistuttaa meitä uskosta ja Jumalasta. On todella surullista huomata tämän päivän elämän suunta, kun kaikki vähänkään uskontoon liittyvä pitää joka paikasta saada pois. Onko siis mikään ihme, että uskosta ja kirkosta vieraannutaan. Olen myös seurannut luterilaisen kirkon tapahtumia, jotka ovat viime aikoina olleet varsin erikoisia. En ala heitä kuitenkaan arvostelemaan. Jokainen joutuu kohdallaan miettimään mikä tuntuu oikealta. Vaan jos tuntuu vähänkään kiinnostavalta tutustua ortodoksisuuteen, niin kehotan sen rohkeasti tekemään. Kaikki otetaan varmasti avosylin vastaan. Ulkopuolelta katsottuna saattaa toimitukset näyttää sellaisilta, että saattaa kynnys tuntua korkealta, mutta todellisuudessa se ei sitä ole. Tervetuloa rohkeasti tutustumaan. Ketään ei väkisin kirkkoon liitetä, sitä ei tarvitse pelätä.
Kopioin tämän saman tekstin tänne loppuun myös, jos tuolta välikommentista ei sitä huomaa.
Tuomofon lienee näitä digitaalisen kauden vempaimia.
No kuule. Ihan vaan niinkuin aina ennenkin perintönä kulkenei tavoin
Joulu pois, hernekeittoo naamaan ja laskiaista venaamaan
Kenenkäs muistoksi laskiaista vietetään? Pakkasukon, vai?
Laskiaissunnuntain kirkollisena aiheena on Jeesuksen vaelluksen alku Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa.