Oon niin ujo ja epävarma!:(

vähän sama tilanne, töitä kyllä on (matalapalkka-ala) ja huollettavana vielä kaksi lasta. En anna muille mitenkään houkuttelevaa kuvaa itsestäni, siis ,minussa ei ole mitään glamouria.Paitsi siis jos katsotaan tuonne pään sisään, sieltä löytyy omilla aivoillaan ajatteleva oma persoonansa.Rahat riittää just ja just.En voi leveillä matkoilla, vaatteilla, harrastuksilla jne.
Lapset kyselee miksi meillä näin kun muilla on aina kaikkea.Mitenkäs sen selittää? Että elämä on sellasta? Ettei elämä ole oikeudenmukaista?Että kaikilla on kyllä mahdollisuus kaikkeen kun oikein vaan uskoo ja yrittää?
Tahtoo vaan elämä mennä ohi kun yrittää selvitä edes päivästä toiseen.Muistan itse olleeni yhdeksäntoista kun mietin tuollaisia, olin samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Ja kun nyt katselen elämääni, mitä olen saavuttanut? Kaksi lasta ehkä.Mutta pystynkö heidät edes elättämään?
Hanskoja en halua heittää naulaan.Se ei ole tapaistani eikä varmaan elämän tarkoitus.Tietty määrä maallista mammonaa täytyy olla jotta pysyisi hengissä, mutta mikä on se raja?Mikä elämässä on se juttu? Itseasiassa mikä on se minun elämäni juttu?Ja sinun? Se voi olla pieni.Se voi olla suuri.Kaikki on yhtä arvokkaita.Riippuu siitä mitä itse arvostaa ja pitää tärkeänä.Pienistä asioista voi oppia suuria.Olla niistä onnellinen mitä on.Ei verrata muihin.Arvostaa itseään- ja muita.Myös pienimpiä ja epäonnistujia (kuka sen määritteleekään...).Antaa itselleen mahdollisuus tehdä virheitäkin, hyväksyä ne ja oppia.Elämä löytyy itsestä.Jos et ole sinut itsesi kanssa, pidä omasta seurastasi ja siitä mitä näet, eivät muutkaan sitä tee.Onnea matkaan- meille kaikille.

esimerkiksi urheilemista, kuten salibandya tai kick-boxingia. Sellaisia lajeja, missä ollaan paljon toisten ihmisten kanssa tekemisissä.

Urheilemisestakin saa paljon enemmän irti kun sitä harrastaa porukalla. Lisäksi saa luotua uusia tuttavuus suhteita. Yksin lenkkeily on aika ankeaa touhua...

Porukalla yleensä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Näistä kokemuksista sitten voit kertoa vaikka treffeillä miehelle.

Itseäni kiinnostaa urheileva nainen, koska olen pienestä pojasta lähtien urheillut kaikennäköistä. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa... Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni.

Ja kenellä 19-vuotiaalla on jo oma kämppä. Itse en pystyisi asumaan vuokralla jos en opiskelisi..

Eikä omia lähtökohtiaan kenenkään tarvitse hävetä! Mitä sitten vaikka ansaitsee 1000 euroa kuukaudessa ja toinen 3000 euroa?

Ei kaikki oo kaikkia. Jos kertoisit mulle noita juttuja niin ymmärtäisin sua täysin, turha ajatella et jokainen mies nauraa kun oot poistunu. Et selvästi ole osunu sopivien tyyppien kanssa treffeille joten mitä väliä vaikkei ne toimineet? Jos oon treffeillä ja toinen on kovin hiljainen niin en mä siitä heti ajattele et onpa toi tylsä. Yleensä seuraavalla kerralla sujuu paljon paremmin mut ei kaikki voi ymmärtää sitä. Jos sua jännittää niin sano se, ei oo niin vaikeeta oikeesti. Mä toivon et useempikin rupeis kertomaan miltä niistä oikeesti tuntuu eikä vaan vetäis jotain omaa näytelmäänsä siinä.

Mun kans treffeille...Saa ihan vapaasti olla oma ittensä.. Ja saa olla ujo ja epävarma.. Nii minäki oon..

Onhan paljon muitakin asioita joista voi treffeillä puhua!
Elokuvat, musiikki, tv-ohjelmat, harrastukset yms... Ei ole heti pakko kertoa kaikkea itsestään... sitten kun tutustuu paremmin voi kertoa vapautuneesti enemmänkin itsestään.
Minulle ainakin on ihan sama millainen tausta jollakin treffiseuralaisella on jos muuten on vain mielenkiintoinen tapaus... voithan kertoa tietysti että sinä olet ujo... kyllä senkin ymmärtää... Tzemppiä :)

On turha ainakaan esittää treffeillä muuta, mitä itse on. Jos vedät roolia, mies tutustuu vain roolihahmoosi, ei sinuun.

Rehellinen pitää olla, mutta ei kaikkea tarvitse kertoa. Jos miestä kiinnostaa varallisuutesi, voisin näin virtuaalisen etäisyyden päästäkin sanoa, että hän ei ole oikea sinulle. Jos kellekään.

Jännitykseen auttaa, jos et koko ajan mieti asiaa. Helppo neuvoa juu.
Neuvoni olisi, että tapaisit treffikaverisi jonkun tekemisen merkeissä. Esim. keilailu. Silloin ei tarvitsisi koko ajan miettiä seuraavaa lausetta ja mennä puihin.

Olen muuten itse nelikymppinen äijänkuvatus, mutta jännitän silti yhä treffityyppisessä tilaisuudessa. Eikä niitä puheenaiheitakaan aina muistu mieleen.

Ei kukaan järkevä aikuinen ihminen sinulle nauraisi.
Oletko ehkä saanut huonoja kokemuksia koulusta tms, missä teini-ikäiset ovat sinua kiusanneet?

Jos joku sinulle nauraa niin voit olla varma että hänellä on omassa päässään ongelmia ja on parempikin ettei Sinun tarvitse katsella häntä yhtään sen enempää. Yhtä lailla treffeillä sen toisen pitää kelvata sinulle kuin sinun hänelle.

Hassu tyttö!

Eivät miehet mittaa naisia ollenkaan samoilla kriteereillä kuin naiset miehiä! Minua ei ainakaan haittaa pätkäkään, jos olet työtön ja opinnotkin sujuivat kehnosti. Enhän ole palkkaamassa sinua vaativaan duuniin omistamaani yritykseen, vaan olen etsimässä hellää ja rakastavaa tyttöä, joka haluaisi viihtyä tyttöystävänäni tai vaimonani!

Ja hei, ei ole mikään pakko jutella jostain "väkisin"... jos ei osaa juuri silloin jutella oikein mistään, niin sitten jätät joutavat juttelut ja tulet mun syliin hellittäväksi!

Silloin minä voin kysyä sinulta, onko sinulla hyvä olla sylissäni, ja sinä voit hymyillä onnellisena ja vastata että on, eikö?

Jos osaat nauttia hellyydestä ja läheisyydestä, voisit hyvinkin olla etsimäni.

Ja puhelimessa taas, älä jätä soittamatta vain siksi, ettet tiedä mitä sanoa: kerrot vain, että huomasit vastaukseni kirjoitukseesi, niin kyllä mä osaan viedä juttua eteenpäin, ei se niin vaikeata ole!

Joten soita ja tutustu: 044 567 0800 / Mika0800.