Tiedoksi. Meidän Suomen luterilaisten kirkkojen vieressä tai lähietäisyydellä. On noin sadan tuhannen nuoren Kristityn sotilaamme sankarihauta. He puolustivat omaa kotiaan, omaa uskontoaan ja oman isänmaansa vapautta loppuun asti. Nämä nuoret kristityt, oli käyneet kirkoissaan rippikoulun, Jumalan palveluksissa, ehtoollisella, monet oli siunattu kirkossa jo avioliittoon ja päätteeksi heidät siunattiin viimeiseen lepoon kotikirkkonsa viereen.
Kaikille pilkkaajille ja kirkkojen polttajille
Anonyymi-ap
19170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuinkahan moni näistä "isänmaan miehistä" piti lupauksensa sodassa halunsa pelastua helvetistä ja synnistä? En ole havainnut tuskin yhtäkään uskossa kuollutta "isänmaanmiestä". En kuullut keneltäkään paikkakunnan "sankarilta" todistusta että joku heistä tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi.
Kristillisyys ja kirkkolaisuus oli kyllä hyvin syvällä tuohon aikaan . Hurmoslaisuutta karsastettiin eikä suurieleisiä julistuksia tuosta syystä kuultu. Asiat pidettiin muutenkin lähinnä omana tietonaan. Varmasti myös osalla oli usko kovilla noissa oloissa.
Kunnioittaman heitä kuitenkin pitää, ei siksi oliko joukossa kovasti juuri Jumalaan uskovia vaan siksi, että he maksoivat suurimman hinnan siitä, että jälkipolvet voivat nyt tuollaisiakin pohtia avoimella palstalla ja vieläpä suomenkielellä.
Aloittaja ilmeisesti pyytää jättämään kirkot rauhaan tuosta syystä. Mikä on tietenkin ihan asiaa. Eikä nyt tuhopoltto muutenkaan koskaan mikä hyvä idea ole, oli sitten rakennus mikä hyvänsä.
Sain olla veteraanien kirkkojuhlassa joskus 80 luvun loppupuolella. Kyllähän se oli ihana juhla. Kirkko oli täynnä veraaneja monilla vaimot mukana. Mieleeni jäi erikoisesti ehtoollishetki, kun jo iäkkäät miehet ja vaimot käveli hiljaa vakavina, toisiaan tukien, alttarille syntiensä sovittajan Jeesuksen muistoaterialle. Kun he palasivat alttarilta silmät kyynelissä, oli kasvoilla ilo ja voimaa tulevaan oli saatu.
Olin 60 luvulla harjoittelijana eräässä hirsiveistämössä. Sen työmaan kaikki miehet omistajaa myöten, oli talvi ja jatkosodan käyneitä. Eivät he paljon sotahommista puhuneet, mutta totesivat yhdestä suusta, että ei he, eikä koko Suomi olis selvinnyt ilman korkeimman voimaa ja apua. Kaatuneita aseveljiään heillä oli ikävä. Nyt he ovat jo kaikki kotona Taivaassa omaistensa ja aseveljiensä luona.
Niin voi vaan kuvitella, että saattaa siinä jotkut asiat hiukan omatuntoa painaakin mitä sodassa joutui tekemään ja nuo erityisesti veteraanien juhlat tuovat tietenkin muistot taas elävästi mieleen joskaan en usko, että noita pystyivät/pystyvät koskaan unohtamaan.
Joopa joo. Ja hekin kaikki pitivät Tuntemattoman Sotilaan tekstiä arvottomana, koska siellä kiroillaan niin paljon. Ynnä mitä tulee "pelastukseen" niin kyllä Suomen jatkosodan viime vaiheessa pelasti se, että Stalin halusi nopeasti Berliiniin, ennen länsiliittoutuneita.
Siksi joukot siirrettiin nopeasti Saksan vastaiselle rintamalle. Suomi oli lyöty, mutta jäi henkiin. Maan lopullinen asema sodan jälkeen määriteltiin rauhasopimuksissa, ei missään kirkoissa. Iso kiitos kuului myös Risto Rydille, jonka henkilökohtainen uhraus oli suuri.
Ei kait nyt kuitenkaan arvottomana. Varmaankin asiaan vaikutti myös se, ettei tapahtumista vielä ollut kovin kauan. Onhan tuota elokuvaa arvosteltu myös siitä, että näyttelijät ovat hiukan liian iällä.
Niin sota tosiaan hävittiin ja kalliit lunnaat sitten vapaudesta maksettiin. Risto Ryti sai kymmenen vuotta kuritushuonetta ja myöhemmin on selvittelyitä, että itse Urho Kekkosella olisi ollut sormessa pelissä mutta luonnollisesti suurimmaksi osaksi tuota vaati Neuvostoliitto. Nuo asiat eivät kuitenkin mielestäni taas vaikuta siihen, etteikö sotaveteraaneja tai sodassa kuolleita pitäisi kunnioittaa. Kyllähän tuo suuri uhraus kuitenkin oli.
On historiallinen fakta että jos Suomi olisi voittanut sodan, niin silloin olisi natsi-Saksan myös pitänyt voittaa sota. Näin siksi että Suomi oli Saksan liittolainen. Sotasuunnitelmat tehtiin yhdessä. Tämäkin on historiallinen fakta.
Jos Saksa olisi todella voittanut sodan, niin sellaisessa Suomessa en minä ainakaan olisi halunnut elää. Varsinkin kun rakennettiin Suur-Suomea. Ja tämäkin on historiallinen fakta. Puupäät haaveilivat rajan vetämisestä jopa Uraliin.
https://yle.fi/a/3-7263681
Termi "jakosota" on tätä taustaa vasten hyvin kyseenalainen. Suomen sota ei ollut erillissota, vaan keskeinen osa toista maailmansotaa. Siitä todisteena vaikka Suomen Lapista vielä löytyvät saksalaiset tukikohdat.
Noihinkaan asioihin tuskin rivimiehet pystyivät vaikuttamaan. Sinne oli mentävä minne käskettiin.
Kaikki eivät suinkaan menneet, koska taisteltiin Saksan rinnalla. Lisäksi oli muutamia täysiä pasifisteja, jotka jäivät hommasta kokonaan pois. Esim Ilmajoella, hyvin isänmaallisella paikkakunnalla oli pasifisti joka pakeni metsiin.
Kaikki kyläläiset kuulemma tiesivät missä hän majaili, mutta kukaan ei "käräyttänyt" häntä. Hänen vakaumuksensa oli laajalti kaikkien tiedossa. Jos hän olisi ollut kommunisti, niin silloin hän olisi saanut poliisit taatusti majapaikkaansa.
Mitenkään hyvänä asiana tuota on vaikea pitää koska jos kaikki olisivat paenneet aikoinaan metsiin niin täällä puhuttaisiin nykyään venäjää. Kaiketi hänelle kuitenkin kelpasi elämä vapaassa Suomessa eli hänen vakaumuksensa oli lähinnä se, että menkööt muut laittakoot elämänsä pantiksi ja hoitakoon asian. Mikä lie ihme hemmo ollut . Tällä kylällä ei olisi taatusti onnistunut vaikka ei pitkästi Ilmajoelle ole.
Suomen piti valita koleran ja ruton väliltä. Mutta ideologinen mittely oli Suomessa tuohon aikaan todella yksipuolista. Sallittiin vain yhdenlaisia kannanottoja. Kun Tapio Rautavaara juontamassaan rintamaradiossa laittoi soimaan "Erämaahan eksyin kerran" ja omisti sen Rommelille niin hän sai seuraava päivänä tiukan palautteen ylätasolta.
https://www.youtube.com/watch?v=AzWMcWm05bY
Suomen sodanjohdolla oli salainen haave jatkosodassa. Se uskoi - ainakin osa - että Saksa lyö Neuvostoliiton, jonka jälkeen länsivallat voittavat Saksan. Tässä vaiheessa Suomi olisi sitten vaihtanut puolta tai ainakin julistautunut puolueettomaksi. Näin kuviteltiin että Suomi olisi saanut pitää valloittamansa alueet ja samalla yhteiskuntarakenteensa.
Moni tuli uskoon sodan jälkeen ja sodassa .
Sitä kun käy helvetinporteilla sodassa niin Jumala tuli sillä hetkellä monelle mieleen.
Paljon on myös niitä enkeli kokemuksia kun enkelit auttoi Suomalaisia ja ihan karskien miestenkin kertomana.
Jumala ei unohtanut tätä kansaa.
Sodissa asiat käydään valtio kansakunta pohjalta ja toki rintamalla oli ateisteja myös , jotka taisteli kovasti puolustaakseen kotia ja isänmaatamme.
Perhe kotona niin mies saattaa hyvinkin mielellään puolustaa kotimaataan.
Ettei vihollinen pääse tuhojaan tekemään.
Eipä tuo uskovaisuus tai ateistisuus keskeisin asia siellä rintamalla ollut.
Riitti, että "kuularuisku" lauloi.
Juuri noin. Ei kukaan lähde sotaan muuten kuin puolustamaan omaa perhettään, sukuaan ja maataan.
Jaa. Niitäkö ne venäläiset ovat nyt Ukrainassa puolustamassa?
Mitä teemme tiedolla, että sinä pidät rippikoulun ja sodan käyneitä vainajia kristittyinä?
Suomen sodissa oli 30 000 käpykaartilaista. Aika monta riviä hautoja heistäkin tulee.
Virheemme oli se, että meillä on väärä liittolainen.
Englantia tai amerikkaa olisi Stalin kavahtanut.
Englanti ja Amerikka eivät olleet silloin kiinnostuneet. Englanti kaipasi Suomen Petsamon nikkeliä ja oli tavallaan vastapuolella. Saksa oli miehittänyt Tanskan ja Norjan, joten Tanskan salmet oli suljettu, eikä Suomella ollut meriyhteyttä. Ainoa mihin yhteys toimi oli Saksa. Hyvin vastenmielisesti Suomi tätä yhteyttä käytti. Suomi oli ottanut yhteyttä Ruotsiin ja Norjaan ja pyytänyt sotilasapua. Ruotsin pääministeri Holm ilmoitti, että tulee mukaan jos Saksa ja Neuvostoliitto siihen suostuvat. Sitten Saksa miehittikin Norjan. Englanti lupasi apua, mutta viiveellä. Tämän pelosta Neuvostoliitto pakotti Suomen tuskalliseen välirauhaan. Vaikka Saksa ja Suomi olivat sodassa yhteistä vihollista vastaan kummallakin oli oma erillinen sodanjohto eri päämajoineen. Suomen olemassaolo oli uhattuna.