auttakaa joku!!!!!!
mitä teen olen elänyt avoliitossa nykyisen naisen kanssa 6vuotta viimeinen vuosi on ollut vai oleilua ja nyt kuulin että naiseni on pettänyt minut. Hän yrittää uskotella minulle että ei ole mitään suhdetta kys. olevaan mieheen eikä se olisi johtanut sänkyyn tätä on tapahtunut nyt varmaan 2-4 viikkoa. lupasin antaa anteeksi ja yrittää vielä mutta hän ei halua sanoo vain että ei siitä kumminkaan mitään tule kerroin hänelle että avasin silmäni nyt ja rakastan häntä, mutta ei auta mitään on vaan sisällä niin paha olla kun hän pystyy heti kerrasta lopettaan koko suhteen ja muuttamaan yksin eikä ole valmis yrittämään vielä.Ihmettelin asiaa että onkohan hänellä sitä toista kohtaan niin paljon tunteita mutta hän vaan väittää että ei ole ja ei todellakaan meinaa ottaa uutta miestänsä asumaan kanssaan. Noin 2 vuotta sitte ostettiin oma talo ja remontoitu sitä yhdessä nyt tämä talo sitten jää minulle ja en tiedä kuinka kestän asua täälä yksin kun kaikki muistuttaa täälä hänestä. Olin valmis tekemään mitä vain suhteemme eteen ja hän sanoi että luuletko että tämä on minulle helppo ratkaisu. no kuitenki siinä nyt kävi niin että hän lähti hakemaan itselleen vuokrakämppää vaikka sanoi samassa lauseessa että tämä voi olla silti virhe. sanoi että kuolen henkisesti jos annat toivoa että voin saada sinut takaisin sitten joskus kun sinusta tuntuu siltä.
auttakaa minua en tiedä kuinka pääsen tämän yli vai jäänkö vain odottamaan että hän ottaisi minut takaisin?
mitä teen olen elänyt avoliitossa nykyisen naisen kanssa 6vuotta viimeinen vuosi on ollut vai oleilua ja nyt kuulin että naiseni on pettänyt minut. Hän yrittää uskotella minulle että ei ole mitään suhdetta kys. olevaan mieheen eikä se olisi johtanut sänkyyn tätä on tapahtunut nyt varmaan 2-4 viikkoa. lupasin antaa anteeksi ja yrittää vielä mutta hän ei halua sanoo vain että ei siitä kumminkaan mitään tule kerroin hänelle että avasin silmäni nyt ja rakastan häntä, mutta ei auta mitään on vaan sisällä niin paha olla kun hän pystyy heti kerrasta lopettaan koko suhteen ja muuttamaan yksin eikä ole valmis yrittämään vielä.Ihmettelin asiaa että onkohan hänellä sitä toista kohtaan niin paljon tunteita mutta hän vaan väittää että ei ole ja ei todellakaan meinaa ottaa uutta miestänsä asumaan kanssaan. Noin 2 vuotta sitte ostettiin oma talo ja remontoitu sitä yhdessä nyt tämä talo sitten jää minulle ja en tiedä kuinka kestän asua täälä yksin kun kaikki muistuttaa täälä hänestä. Olin valmis tekemään mitä vain suhteemme eteen ja hän sanoi että luuletko että tämä on minulle helppo ratkaisu. no kuitenki siinä nyt kävi niin että hän lähti hakemaan itselleen vuokrakämppää vaikka sanoi samassa lauseessa että tämä voi olla silti virhe. sanoi että kuolen henkisesti jos annat toivoa että voin saada sinut takaisin sitten joskus kun sinusta tuntuu siltä.
auttakaa minua en tiedä kuinka pääsen tämän yli vai jäänkö vain odottamaan että hän ottaisi minut takaisin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nyt on tärkeintä sielunhoitoa keskittyä siihen, mitä talolle tapahtuu eron toteutuessa.
Selvitä ensin omistussuhteenne: onko kyseessä 50/50% vai jokin muu omistussuhde.
Onko kuitteja?
Käyt niitä nyt ensin läpi, samoin tiliotteet.
Tutki myös jälleenmyyntiarvo eli mitä tulette saamaan talon myynnissä.
Mitä muuta yhteistä omaisuutta on: auto, kalusteet, lemmikkieläimet, yms. Kaikki tämä sinun on selvitettävä.
Usko pois, se on tässä alkuvaiheessa sitä parasta surutyötä ettet jää kiertämään kehää ajatustesi ja nöyryytyksesi kanssa.
Toivotan pirteyttä ja parempaa jatkoa.
Avoerossa kumpikin saa omansa pois. Ja riitelemällä tietenkin sen omaisuuden, jonka kumpikin omasta mielestään omistavat.
Ihan kivaa puuhaa on tiedossa tällekin kysyjälle. Ja varsinkin jos sitä velkaa on, niin alkaa aikakin kulumaan joutuisasti lyhennyspäiviä odotellessa.
Sinulla on oikeus kaikkiin kamalimpiinkin tunteisiin. Niitä tulee vaikket haluaisi. Ihmisen tunnepuoli ei voi ymmärtää sen minkä järki. Toinen osapuoli käyttää tunteitasi hyväkseen, antamalla toivoa. Olisi rehellinen ja myöntäisi itsekin ettei rakasta sinua ja loppu mikä loppu... ehkä se on vaikeaa hänenkin ymmärtää mitä on tehnyt? Mutta sepä ei sinua lohduta.
Pahinta - vaikkakin inhimillistä - on, että käperryt itseesi etkä tee mitään, suret ja jätät asioita hoitamatta. Tai annat jonkun toisen hoitaa. Varmasti sinulle tulee jäjenkäytön hetkiä (aamuyöstä, aamupäivällä, illalla, keskellä yötä..?), jolloin kykenet terävään ajatteluun. Yritä kirjoittaa silloin paperille toimintasuunnitelmasi ja sitten päättäväisesti pitää siitä kiinni vaikka tekisi mieli maata sohvan takana. Esim. edellisen kirjoittajan mainitsemat raha-asiat. Keskity niihin, yritä ulkoilla ainakin tunti päivässä, kävellen, fillarilla, juosten ja anna paskojen fiilisten purkautua silloin.
Jos palaatte yhteen, voitko koskaan enää luottaa häneen? Olisit epätietoinen ja tuskainen aina? Kun teet itsellesi päätöksen erosta ja pyrit pitämään siitä kiinni, suret kun siltä tuntuu, suru loppuu aikanaan.
Ero raastaa rintaa ja tunteet menee laidasta laitaan...ihmettelen kuinka kauan tätä kestää?!
Tuntuu että sekoan aivan kokonaan,en ole ollenkaan oma itseni, vaikka omasta aloitteestani halusin eron ja HETI.Nyt en tiedä oliko se sittenkään oikea ratkaisu, eikä osaa sanoa hänkään...
Elämässä kohtaa joskus uskomattomia asioita. Minullakin on ollut kriisi lähimenneisyydessä. Selvisin siitä osittain niin, että ajattelin, että se elämänvaihe on kuin peli, joka täytyy voittaa. Ja jos voitan, voin näyttää muille, etenkin ex:lle, että pärjään. Sitten tein toimintasuunnitelmia, miten hoidan sen ja sen asian. Kirjoitin jotain paperillekin, koska päässä ei pysynyt muu kuin suru. Voittamiseen liittyi myös se, etten jäänyt haikailemaan menneitä (vaikka en ole niitä tietoisesti mielestäni poiskaan pyyhkinyt). Puhuin myös paljon ystäville.
Jäitä hattuun "julli". Askel kerrallaan. Suunnittele siirtosi. Voitat kyllä!
joutuu tällaista kokemaan. Omakohtainen kokemus on turhankin tuore. Sain samanlaisen viestin x-vaimoltani n. 2 kk:tta sitten ja tein saman tien ratkaisun; x:n kamat eteiseen ja annoin hänelle aikaa seuraavan päivän puoleen völiin siirtää omat tavaransa pois ja näin kävi. Ositus tehtiin ja maksoin itseni 'kipeäksi'. Säästöt (50K€) meni tasingon maksuun, asunnosta (150K€) puolet eli 75K€ ja lisäksi napsahti lainat 100%:sti kontolleni. Lapset (3) asuvat kotona edelleen.
Saapahan vaimo elää sitä Omaa elämää, kuten halusi. Olen nyt onnellisempi kuin koskaan. Tämä on uuden elämän alku. Ei saa lannistua:)