miks mä olen näin hiljanen hissukka? enkö mä keksi mitä sanoisin vai onko se siitä että oon niin ujo, etten uskalla avaa suuta..? vai mistä? mistä ne puheliaat vaa repii niit juttui? tiiän et vois puhuu ihan mist vaa taivaan ja maan välil ja on paljo kaikkee puhumist, mut en vaa osaa puhuu kenenkää kaa! tää on ärsyttävää! opettakaa mut puhumaa!
miten voi olla kova puhumaan??
epätoivonen
62170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hakeudu tilanteisiin, jossa sinun on pakko puhua. Minusta tuli kai suupaltti opasvuosinani. Eipä silti, kuuntelen myös mieluusti, jos juttu pyörii mukavasti.
Tänään ovat taas puhelahjat tarpeen, kun menen hieromaan suurehkoa kauppaa. Sitä, minkä saa tingittyä, ei tarvitse maksaa!
Itsekin olin nuorempana ujo, arka ja varautunut. Enkä taatusti sanonut sanaakaan, jos ei minulta joku jotain kysynyt. Vasta päälle kolmikymppisenä opin ottamaan rennosti ja puhumaan vapaasti.
Olenkin hyvin vahvasti sitä mieltä, että ujous johtuu siitä, että ihminen jatkuvasti tarkkailee, kontrolloi ja arvostelee itseään ja sanomisiaan. Ei siinä taatusti pysty puhumaan asioista vapaasti.
Jos siis haluat oppia vapaasti juttelemaan kaikesta, ole lempeä, armelias ja myötätuntoinen itseäsi kohtaan. Unohda turhanpäiväiset säännöt siitä, millainen sinun mielestäsi tulisi olla. Unohda myös turha kontrolli ja arvostelunhalu. Tulet ilman niitä paljon paremmin toimeen. On helppoa ja hauskaa kohdata ihmiset suoraan, kun yksinkertaisesti lakkaat arvostelemasta heitä ja itseäsi.
Hanki puhelias kaveri ;D
Ei tarvitse keksiä jutunaiheita, kun toinen vääntää asiaa vaikka tikusta. Saat valmiiksi aiheen, josta puhua tai jos haluat, niin voit myös kuunnella toisen jatkuvaa pärpätystä eikä oo mikään pakko puhua.
Vinkkinä voisin kanssa sanoa, että kannattaa vaan alkaa (uskaltaa) puhumaan. Itse olin aikaisemmin melko hiljainen ja esim. töissä palavereissa en uskaltanut koskaan avata suuta. Sitten kerran vaan avasin sen ja jokaisella uudella kerralla on alkanut olla helpompaa. Joskus ei sitä edes huomaa mitä suusta tulee ulos. Hiljaisten ongelma kait on se, että he miettivät liikaa sanottaviaan. Useimmilla kuulijoilla puolet menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Lohdutuksena voisin sanoa, että kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan tässä maailmassa. Ei kannata surra asiaa. Ei puheliaat ole sen parempia kuin hiljaisetkaan ja mitä siitä tulisi jos kaikki puhuisivat tulvanaan.
mun koulu menestys kärsii ku en tohi tunnillakaan viitata kovinkaan paljoa...koska yleensä jos joku hiljanen viittaa pitkästä aikaa,niin meidän luokan kovaäänisimmät pojat sanoo esim:" kato toiki tohti viitata,oho!" se on ärsyttävää...=(
Voi että toivoisin olevani enemmän kaltaisesi! Nuorena olinkin, ujouttanikin varmasti, aika hiljainen. Kun pakotin itseni puheliaammaksi, on se riistäytynyt sikäli käsistäni, että räpätän aina ja kaikkialla. Mitä enemmän on paineita, sitä enemmän pälätän, koko ajan, hermostutan itseni ja toisetkin. Häpeän, nolostun itseni ja räpätykseni takia! Vaikka olen jo reilusti keski-ikäinen, en ole oppinut hallitsemaan puheliaisuuttani.
JA: en saa ystäviä SEN TAKIA, että puhun liikaa!!