Onkohan tutkittu, kenen pää kestää työttömänä olon parhaiten: nuoren vai vanhan, perheellisen vai yksinäisen, suoraan koulun penkiltä työttömäksi jääneen vaiko pitkän työuran jälkeen ulos potkitun.
Peruspäivärahalla eläviä varmaan ahdistaa enemmän kuin ansiosidonnaisella eläviä työttömiä. Toisaalta peruspäivärahalta ei enää voi alemmaksi ipudota jollei karensseja hanki ja eikös sitä sanonta kuulu että pohjalta ainoa suunta on ylöspäin.
Peruspäivärahalla eläviä varmaan ahdistaa enemmän kuin ansiosidonnaisella eläviä työttömiä. Toisaalta peruspäivärahalta ei enää voi alemmaksi ipudota jollei karensseja hanki ja eikös sitä sanonta kuulu että pohjalta ainoa suunta on ylöspäin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Nainen siis olen, alle 50 vee, miehen siivellä elelen, pitkään ilman työtä, penniäkään en saa korvauksia mistään, ainoat tulot ovat lasten lapsilisät ja pää on kestänyt, koska on pakko !
Toivottavasti kestää vielä jatkossakin...
Olen samassa asemassa. Olisi hauska tietää kuinka paljon meitä kohtalotovereita on.
Siipeilystä kuulen jatkuvasti.
Työkkärissä kävin useita vuosia saamatta minkäänlaista työpaikan hajuakaan.
Enää en, kun päivärahan maksamiset lopetettiin, ole uskaltanut mennä työkkäriin. HÄPEÄN.
Häpeän itseäni, tilaani, pää kestää, kun on pakko, lasten vuoksi en voi itseäni tappaa.
En tiedä uskaltaisinko mennä töihinkään enää, pelkään ihmisten katseita ja sanomisia.
Olen käynyt lävitse kolmen yrityksen konkurssin, siis palkansaajana. En enää ole pystynyt nousemaan ja luottamaan kehenkään, mihinkään.
Kampaajalla en ole käynyt vuosiin, tukka kasvanut pitkäksi, pidän letillä. Lääkärinkään ei ole varaa, joten jokin sairaus kai minut lopettaa.
En kuulu mihinkään kategoriaan. En ole aito työtön, siis sellainen joka saa korvausta, en eläkeläinen, en ole MIKÄÄN.
Eilen ajattelin, että yhdessä asiassa olen hyvä, olen oppinut häviämään hyvin.
Ihminen elää aika pienellä liekillä, kun on pakko.
Naurattaa Paperiliiton työntekijöiden lakko.
He ovat eliittiä. Toisesta maailmasta.
Paljonkohan meitä tällaisia nimettömiä työttömiä on Suomessa? Täysin sivuun sysättyjä.
Nyt kai joku älypää vastaa tähän viestiin ja haukkuu luuseriksi ym.
Mutta ei se mitään, siihen on tottunut.
No minä en ainakaan sinua arvostele. Saatan käyskennellä tukka rasvaisena aamutakki päällä kotonani vielä puoliltapäivin ja mietin, milloin kuolema minut korjaa. Olen ansiosidonnaisella oleva työtön nainen, perheellinen ja ikää 32. Jouduin läpikäymään sellaisia kolhuja, että menetin tulevaisuudentoivoni. En osaa odottaa elämältä muuta, kuin että pääsisin kuoltuani taivaaseen. En yksinkertaisesti jaksa enää yrittää, luovutin.
Elän mieheni siivellä, olen 43v nainen, omanarvontuntoni jo kauan sitten menettänyt. Minäkin kuulun tähän jo luovuttaneiden ryhmään. Aikani jaksoin yrittää ja yritin kaikkea, kuten pari ammatinvaihtoa, lisäkoulutuksia, työkkärin paskakursseja jne. Mikään ei auttanut. Säälin ja ihailen miestäni, joka minussa jonkin ihmisen näkee, kun jaksaa elättää. Hirveää olla vuodesta toiseen näin toivoton, mutta toivo valitettavasti sammui minulta ja jäljelle ei jäänyt mitään. Meillä ei ole lapsia, joten niiden takia ei onneksi tarvitse välttämättä jatkaa tätä järjettömyyttä.
olen itsekin työtön, tosin vasta 25-vuotias. tulevaisuus ei näytä ruusuiselta koulutuksesta ja työkokemuksesta huolimatta. en silti voi luovuttaa. uskon, että elämässä on muutakin kuin työ, ja että yhteiskunta on syypää siihen, ettei meidänlaiset työtä etsivät ihmiset saa tehdä tässä maassa työtä. elämä on kuitenkin lahja, meillä on mahdollisuus olla vahvistuneita kaikista näistä kokemuksista. ilman rahaakin voi elää, tiedän sen.
Pieni sykähdys kävi, kun luin, että on muitakin samassa tilassa eläviä. Luulin tai on tuntunut, että olen ainoa tällainen umpiluuseriuteen jämähtänyt.
Jokin aika sitten rohkaistuin menemään Työttömien Työpajalle, (siis ry eli yhdistys oli se.) Siellä oli niin pätevää porukkaa, oli pieni juoruava sisäpiiri, askartelukerho, kyttäsivät toistensa tekemisiä ja haukkuivat toisiaan selän takana.
Muutaman kerran kävin, mutta kun en osannut taitella niitä ihmeellisiä paperijoutsenia ja ommella kahvipakettikasseja, enkä tuntenut siinä hommassa mielekkyyttä, jäin pois sieltä. En kokenut kuuluvani heihin.
Monta päivää kuljin kotonani pitkin seiniä ja kyselin itseltäni, kuka tai mikä oikein lopulta olen.
olisin hirttänyt itseni tänä ammuna, mutta en löytänyt köyttä, ja minulla ei ollut tarpeeksi rahaa ostaa sopivaa hirtto köyttä.
hyvä ettet saanut itteäs hirtettyä,ajattele asia niinpäin että mitä useampi meistä vetäis itsensä kaulakiikkuun,niin sitä hienommalta näyttäis työttömyysprosentit herrojen silmiin.Ei niille saa antaa sitä iloa että prosentit pienenee,koska ne eivät tee työttömyydelle mitään.
ainakaan ole viellä mitään syytä huolestua,olet viellä nuori,kerkeet viellä kunnollisen työpaikkankin saada itsellesi,toista mulla onvaan tän 3v viellä kortistosa ja sitten eläkkeelle.Itse mitään töitä en usko löytyvän,tänikäinen jo pihalla
työmarkkinoilta.Sinulle se tulevaisuus voi siellä vaikka niitä ruusujakin tuoda,itsellä tulevaisuudessa ainoat ruusut ne mitkä pihalla kasvavat.(hyvää kesää/ruusuja).
että jollain tavalla kadottaa identiteettinsä. Minäkin olin ennen täynnä energiaa, sosiaalinen ja aina menossa johonkin suuntaan. Enää en tunnista itseäni. Mulla on jo kauan ollut sellaista, etten halua tavata ketään enkä puhua kenellekään (paitsi miehelleni). Haluan olla vaan yksin ja mieluiten neljän seinän sisällä niin paljon kuin mahdollista. Nukkumaan mennessä huomaan ajattelevani, että tulihan lusittua tämäkin päivä ja niin ne vuodet vierii. Ei tää oo kyllä mitään elämää tämmönen,tiedän. Nyt uin aika syvissä vesissä, mutta Ellenille ja muille kohtalotovereille kuitenkin hyvää jatkoa!!
Minäkin olen kuin varjo entisestäni. Sosiaalinen elämä ei vedä puoleensa, sitä haluaa eristäytyä kaikesta. Olen elävä kuollut. Ei kiinnosta lähteä ihmisten ilmoille häpeämään itseään.
Olen saanut tehdä paljon elämässäni oman alani töitä ja kouluttautunut pitkälle. Tällä hetkellä työttömänä vuosi takana, mikään ei onnistu, 68 hakemusta lähetetty, haastatteluissa käyty, välillä varasijoillakin...
Pää kestää, koska pahempaakin olen kokenut, mutta eihän tämä herkkua ole! Välillä tosi allapäin ja tulee valvottua öitä, mutta jaksan taas kun vertaan työttömyyttä menneisiin ongelmiini.
Pakkohan töitä on joskus saada? En usko, että jos kaikkeni yritän, että tämä on viimeinen olotilani.Ei voi olla -vai voiko?
... vitsi ja ahdistus piilee. Ei voi olla- vai voiko? Tätähän se työtön kelaa, että pakko on töitä joskus saada. Vai saako? Vai ei? Jos sittenkin. Mutta ei.
Epävarmuudessa eläminen nakertaa itsetuntoa, valvottaa öitä... huomaamatta tapahtuu irrottautuminen ja vieraantuminen, ja ajatus työyhteisöön kuulumisesta alkaa pelottaa.
Aamuisin tuntuu kummalliselta nähdä ihmisten menevän töihin. Sitä ihmettelee, että onko vielä työpaikkoja mihin mennä, ihmettelee missä ihmiset ovat... siis ovatko he tosiaan töissä. Kummastelee kaupan kassatätiä ja hämmästelee, että toikin se vaan on tuossa työpaikassaan. Outoa.
voi siltä peruspäivärahaltakin viellä putoilla,siltä putoo työmarkkinatuelle.Hei miksi kummassa olette noin epätoivoisia haloo!!! ,itsekin jo 60v ja työtön eikä elämässä muuta näkyvissä,ainoastaan 3:vuoden päästä kurja eläke.Ei minua vaivaa mitkään masennukset tai vitutukset,elän elämääni vain päivä kerrallaan enkä miti enää mitään mitä eivoi saavuttaa,mitä väliä sillä seisooko tallissa mersu vai polkupyörä,tai jos kumit lutussa kävelee.Työpaikkojakin ollut vaikka minkälaisia vittuko niistä ne mennyttä elämää,olen nyt tässä ja nyt.Että vitut masennuksille eletään tässä ja nyt ja keitetään vaikka piristykseksi kahvit,toivon pirteää mieltä ja iloa päiviin,ainakin kesä tulossa,jos sadekesä ollaan tuvassa.(pitäisiköhän meidän valita parhaiten kestänyt pää/nuppi työttömien massasta).
Kiva että pääset eläkkeelle kolmen vuoden päästä. Kaikki eivät pääse.
Ihan hyvä ettei sinua masenna.
Hyvää tulevaa kesää kaiken kaikkiaan :)
elleni sinäkin eläkeikää rauhassa,niin minäkin vaikka siihen vielä 20 vuotta onkin.Meille katoppas kertyy nykyään eläkettä näistä päivärahoista,mitä kauemmin odotellaan sitä parempi eläke.No ei kannata innostua,ei se niin paljon tuu olemaan.
tänään ei muuten sada yhtä paljon kuin eilen.
(Pieni sivuhuomautus vaan, anteeksi:)
einii elämä sellaista,mut jos huomenna sataa silloin eiole pouta.Tulee muuten kuuma kesä,näkee siitä kun koivunkehdet alkaa vipattaa ja murkut alkaa etsii värjopaikkoja.Varmin kuumankesän merkki,uimarannoilla vilskettä,sekä terasseilla havaittavissa älyllistä elämää.
havaittavissa täälläkin toisinaan ,niis sana koivunkehdet......tarkoittaa koivunlehdet.