Mies elää suhteessa, mutta rakastuu hallitsemattomasti toiseen naiseen. Miehen suhde on kuitenkin ihan hyvä, joten mies kärsii helvettiään pari kuukautta, kunnes voi jo olla ajattelematta toista naista. Mies tietää, että tämä nainen on hänen sielunkumppaninsa, hänelle tehty ja hänelle sopiva.
Voiko mies olla niin turvallisuushakuinen, että pysyy olemassaolevassa suhteessaan ihan vaan järkevyyden vuoksi? On asuntolainaa, tuttu ja kiltti nainen, jonka kanssa on oppinut elämään.
Miksi mies antaa kaiken valua pois?
Voiko mies olla niin turvallisuushakuinen, että pysyy olemassaolevassa suhteessaan ihan vaan järkevyyden vuoksi? On asuntolainaa, tuttu ja kiltti nainen, jonka kanssa on oppinut elämään.
Miksi mies antaa kaiken valua pois?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Mies ymmärtää, ettei tuollainen hetken huuma ole välttämättä kantavaa. Hän tietää, että jonkin ajan päästä elämä tuon uuden sielunkumppanin kanssa ajatuisi samaan uraan kuin entisen kumppanin kanssa. Joskus asuntolaina, oma talo, kiltti nainen jne. ovat niin tärkeitä, ettei niitä heitetä hukkaan hetken ihastumisen vuoksi.
Kukaan ei voi tulevaisuutta ennustaa. Siksi heittäytyminen uuteen rakastumiseen on aina riski. Vanhan suhteen purkaminen satuttaa varmasti. Ehkä mies ei halua käydä sellaista tuskaa läpi epävarman tulevaisuuden vuoksi.
Kuvailemasi tilanne nimenomaan on rationaalinen valinta. Ei lähdetä tunteiden mukaan, vaan punnitaan valintojen hyvät ja huonot puolet mahdollisimman kylmästi.
Voi kuinka minä tuon ymmärränkään ja sitä halveksinkaan. Kiitos viestistä, se oli selkeä ja varmaan ihan oikeassa. Siltikin...
saamattomuutta, ollaan totuttu, kaikki on tuttua ja turvallista...ei uskalleta ottaa sitä seuraavaa askelta ja riskiä, kun kaikki on kotona ihan OK vaikka toisaalta kaipaisikin jotain muuta.
Sitä se on, mutta miten miestä voisi rohkaista ottamaan se askel? Voiko saamattomuutta muuttaa? Onko mitään, kirosana, tehtävissä?
Välillä tuntuu, että ei sitten, jos ei ole tarpeeksi miestä askelen ottamiseen niin ei sitten.
No kuule, sen miehen nykyisen suhteen pari ekaa kuukautta ovat olleet ihan samanlaisia ihastumisen kannalta, mies on luullut löytäneensä sielunkumppinen jne. Ja kuulepa vielä, 10 vuoden päästä miehen suhde tämän uuden naisen kanssa olisi täsmälleen samassa pisteessä kuin nykyinen, pitäisikö sitten taas vaihtaa?
Kylmä fakta: muutamassa kuukaudessa ei toista ihmistä opi tuntemaan. Piste. Toinen kylmä fakta: kukaan ei ole niin ihmeellinen, etteikö se arki jossain vaiheessa kolkuttaisi ovella.
Mies on fiksu ja rationaalinen, mikäli ei anna vanhan suhteensa valua hukkaan.
Jos rationaalisiksi lähdetään, niin sitten kannattaisi alkaa listaamana plussia ja miinuksia. Jos mielestäsi nämä kaksi suhdetta olisivat ihan samassa pisteessä, niin herääkin kysymys "miksi ei"? Miksi ei voisi tarttua uuteen?
Siinä oppisi tuntemaan taas uuden, upean ihmisen, tutustumaan uusiin asioihin ja niin edelleen.
Kunnon rationaalisuutta olisi laskea plussat ja miinukset yhteen, ja jos uudella olisi yksikin plussa enemmän, antaa mennä.
Eikö tunne ihan oikeasti merkitse mitään?
Ei se vaihtamalla parane.
Vaihdetaan naista:
saattaa kehittyä hyvä suhde
- vanha hyvä suhde kariutuu
- (avio)ero, negatiivisia ulkoisvaikutuksia (lapset, talo jne.) ja negatiivisia tunteita
Pysytään vanhassa:
vanha hyvä suhde säilyy
ei eroa, ei erosta tulevia negatiivisia tunteita ja ongelmia
- uusi, mahdollisesti potentiaalinen suhde jää syntymättä
onko tuommoisiakin vielä? kasva nyt vähän. jos et vaikka ollutkaan ihan niin ihana sen toisen mielestä ja ehkä siinä suhdenaisessa oli sentään jotain enemmän esim älyä kuin sinussa?
Entä jos paraneekin? Sitä ei voi tietää, myönnän kyllä, mutta entä jos?
Lähdetään uuteen:
saattaa kehittyä hyvä suhde TOTTA
- vanha "ihan kiva" suhde kariutuu TOTTA (mutta se on silloin, jos vanha suhde junnasi paikallaan tai jos jollekin ei "ihan kuva" riitä)
- (avio)ero, negatiivisia ulkoisvaikutuksia (lapset, talo jne.) ja negatiivisia tunteita TOTTATOTTA
Pysytään vanhassa:
vanha "ihan kiva" suhde säilyy
(- silloin, jos empii jossain olevan parempaa)
ei eroa, ei erosta tulevia negatiivisia tunteita ja ongelmia TOTTA
- uusi, mahdollisesti potentiaalinen suhde jää syntymättä TOTTATOTTATOTTA
- uuteen rakastumisen muistot ovat olemassa, ja saattavat hiertää vanhan suhteen puhki, vaikka aikojen päästä
On varmaan kohtuullisen todennäköistä, että se uusi suhde kulkee juuri samoja polkuja kuin vanhakin: ihastuminen, rakastuminen, alun huuma, yhteen muutto, arki, urautuminen, ihastuminen uuteen. Mitä järkeä on jatkaa tuota kehää, jos sen pystyy purkamaan nykyisen kanssa? Jospa mies tajuaakin, että onnellisuus ei ole kiinni pelkästään puolisosta. Ihmisen täytyy itse tajuta ottaa oma onnensa. Parisuhde on paljon muutakin kuin pelkkä rakastumisen tunne. Minulle parisuhde merkitsee tuttua ja turvallista. Siihen saa kuitenkin myös vaihtelua, jos haluaa. Jos on laiska hakemaan vaihtelua nykyiseen suhteeseen, tulee se uusikin suhde urautumaan.
Eri asia on se, jos perusasiat ovat suhteessa pielessä. Minä olen nyt toista kertaa naimisissa. Ensimmäinen avioliittoni kaatui erilaisiin tulevaisuuden suunnitelmiin. Minä halusin omakotitalon, vaimo kerrostaloasunnon; minä halusin lapsia, vaimo ei; minä halusin maalle, vaimo kaupunkiin. Selvää on, ettei tuollainen suhde kannata. Nykyinen vaimoni haluaa samaa kuin minäkin. Minulla siis on sellainen elämä kuin haluan. Olisi sulaa hulluutta heittää se hukkaan vain parin kuukauden ihastumisen vuoksi.
Itsekin kirjoitit, että ihastuminen meni ohi ajan mittaan. Samalla tavalla ihastuminen nykyiseen puolisoon voi tulla takaisin. Parisuhde on aaltoliikettä. Välillä on tasaista ja jopa vähän kylmääkin. Välillä taas tunteet roiskuvat ja kaikki on hirmuisen ihanaa. On ihmisestä itsestään kiinni, miten hän suhtautuu noihin seesteisiin vaiheisiin.
On tällaisia vielä. Ja on vielä tästäkin eteenpäin.
Olen minä ihana sen mielestä, varmasti enemmän kuin luulenkaan. Älyä saattaa toki "suhdenaisessa" olla enemmän, mutta lähinnä uskon, että turvallisuutta ja tavallisuutta on enemmän. Haluaisin kutsua sitä värittömyydeksi, mutten taida voida.
Kai siitäkin voi olla toiselle kateellinen.
Lähdetään uuteen:
- vanha suola voi alkaa janottamaan ja huonoimmassa tapauksessa mies käytöksellään suututtaa ja karkottaa molemmat naiset
Menee sujuvasti listaan.
Silloin kai moka olisi vain miehen, mutta voidaan toki kysyä, että mikä moka: "No se, että jätti suhteensa alunpitäenkään."
Olet perillä kuvioista.
Ehkä onnekseni en tiedä, onko suhteen perusasiat kunnossa. Jotain pientä olen saanut kuulla ja jotain toista pientä vihjailuista lukea, mutta en rehellisesti tiedä.
Mutta voiko suhteessa olla kaikki ihan hyvin, jos mies tekee aloitteen, ja tekee sen useammin kuin kerran? Se voi toki olla hetkellistä sokeutta.
Tähän pykälään viestissäsi kuitenkin nojaisin. Jos olisinkin eron katalyytti?
"Mutta voiko suhteessa olla kaikki ihan hyvin, jos mies tekee aloitteen, ja tekee sen useammin kuin kerran? Se voi toki olla hetkellistä sokeutta."
Tuossa tilanteessa mielestäni suhteessa on jotain pielessä. Se on selvää. Ei kuitenkaan ole sanottu, etteikö tuota suhdetta voisi korjata. On monesti helpompaa ja parempaa korjata vanha kuin lähteä noin vain uuden perään. Nykyisen puolison kanssa mies sentään tietää, mitä saa. Sinä olet suuri tuntemattomuus, jos ei ole mitään varmuutta tai edes tietoa. Ei sellaisen takia kannata heittää syrjään suhdetta, joka voidaan mahdollisesti korjata.
Minä olen nimenomaan se suuri tuntemattomuus, ja siinä osassani varmasti osittain kiehtova.
Mutta yhtä en ymmärrä: jos toiseen on tuskastunut, halu on kadonnut, epämiellyttävät ajatukset nousevat pintaan... Mitä silloin voi korjata?
Ihan pinnallinen esimerkki: toisen muuttunut olemus vain ärsyttää. Hän ei ole sitä mitä silloin alussa. Kuinka omia vastenmielisyyden tunteitaan voi korjata?
Tämä ihan ketjun ulkopuolisena kysymyksenä.
Mistä muutos johtuu? Mies on joskus varmasti ollut rakastunut puolisoonsa. Miksei hän ole enää? Onko syynä puolison muuttuminen? Vai onko syynä miehen luonne? Ehkä hän kaipaa elämäänsä muutoksia? Mutta onko parisuhde juuri se, joka pitää vaihtaa? Ehkä riittävä muutos olisi työpaikan vaihdos, uusi asuinpaikka tai vaikka uusi harrastus.
Oikeastaan kirjoittamasi on minusta mielenkiintoista siksi, että minä tarvitsen elämääni muutoksia. Minulla on tapana kiinnostua uusista asioista hetkeksi. Sen jälkeen kyllästyn niihin. Toisaalta kaipaan elämääni kuitenkin jotain pysyvyyttä. Parisuhde on yksi tällainen pysyvä elementti elämässäni. Lisäksi minulla on haaveita, joita en voi toteuttaa ilman pysyvää parisuhdetta: lapset, perhe, oma puutarha, jota hoidan vaimon kanssa yms. Vaikka kaipaan elämääni vaihtelua, kaipaan myös pysyvää.
Palatakseni kysymykseesi: Mistä miehen vastenmielisyys on kotoisin. Tuleeko vastenmielisyys siitä, että hän on kyllästynyt vaimoonsa? Kun en tiedä syytä ongelmaan, en osaa esittää ratkaisujakaan.
Tapasin parisieluni muutama vuosi sitten.Tunsimme molemmat samoin.Oli kuin olisimme lähteneet tästä tähtikuviosta toiselle linnunradalle.Toinen tuntui oikealta,täydellisen oikealta.
Mutta kumpikin olimme sitoutuneet muualle.Minulla mies ja pienet lapset,parisielullani taas naimisiinmeno edessä.Hän oli valtavan pettynyt itseensä,kun saattoi näin "hullaantua"toiseen häiden kynnyksellä.Koimme valtavan tunnemyllerryksen.Mies sairastui 40asteen kuumeeseen stressistä.
Lopulta parisieluni keräsi järjen viime rippeet kasaan häiden alla ja sanoi "ettei voi tehdä toiselle sitä,että jättäisi hänet".Mielestäni se oli pelkurimaista ja sanoinkin sen hänelle.
No,nyt on heillä 2lasta ja perhe kasassa.Itse olen eronnut.Tuntuu,että kaikki meni niinkuin piti,vaikka edelleen tunnemme tuon sielunkumppanuuden.Pystymme lukemaan toistemme ajatuksia ym mystistä.Emme pidä yhteyttä,sillä se olisi liian kuluttavaa,mutta toisinaan tapaamme työn merkeissä.Edelleen on pohjavirta sama.Olemme jutelleet,että ehkä sitten vanhoina suukottelemme rollaattorien pystyssä pitäminä.
Sitten joskus, sitten kun.
Miksi tuhlata elämästään vuosikymmeniä odottamiseen ja päättää, että sitten kun vanhana? Minulle tämä on joko tai. En voi elää puolittaisesti odottaen. En voi ripustautua siihen odotukseen, että ehkä sitten joskus.
Niin juuri, ei kannata jäädä paikoilleen tilanteeseen josta ei pidä. Ja sellaisessa sinä olet juuri nyt! Nyt tarvitaan sitä uskallusta sinulta, uskallusta jättää tilanne taakse ja jatkaa rohkeasti eteenpäin.
Maailmalla on sinulle vielä paljon tarjottavaa ennen vanhuutta, joten katso eteenpäin, ihmiseen joka arvostaa luonnettasi ja heittäytymiskykyäsi. Turha jäädä suremaan sitä mitä ei ole, pitää iloita siitä mitä on ja hankkia se minkä haluaa!
Ehkä juuri nyt on vielä aikaista sanoa näin, mutta kesää odotellessa reippaasti eteenpäin!
Noin minäkin ajattelin.Ei puolittaista elämää!!!Mutta mies teki oman valintansa ja kunnioitan sitä!
Itse havahduin siihen,etten ole onnellinen omassa suhteessani.Eroprosessointini lähti tuosta käyntiin ja toteutui vuosi sitten.
Uskon,että jos meidät on tarkoitettu toisillemme,niin tapahtuu,mutta ei minun aikataulussani.Jos ei meistä tule koskaan paria,hyvä niinkin,sillä sain kasvaa ihmisenä ja oppia itsestäni ja elämästä paljon.
Useimmiten yksilö on niin mukavuudenhaluinen ja turvallisuutta arvostava, että uskaltaa tehdä radikaaleja muutoksia elämässään vain pakon edessä.
On niin paljon helpompaa pysyä totutussa kohtuullisen tyydyttävässä ympäristönkin hyväksymässä suhteessa, kuin ravistella elämästään pölyt pois ja uskaltaa hypätä aidosti tunteidensa vietäviksi.
Tavallisesti yksilön valinta on jatkaa "ihan mukavaa" elämäänsä hamaan hautaan asti, surren samalla menetettyjä suuria tunteita... mitä jos??
Eläminen pelkästään rationaalisesti ajatellen, ilman suuria tunteita, niin onnellisia kuin surullisiakin, on hukkaan heitettyä elämää.
Juuri prikulleen näin, voi prkl että näin se onkin ja minä tätä pelkäänkin ja juuri tällaisia elämänkatsomuksia halveksin. Nimenomaan ympäristön hyväksymässä suhteessa.
Rationaalisuus on tarpeellista, mutta että tällaisissa asioissa...
Kirjoitin viestini yleistäen, oma mielipiteeni sisältyi viimeiseen kappaleeseen:
ELÄMINEN pelkästään rationaalisesti ajatellen, ILMAN SUURIA TUNTEITA, niin onnellisia kuin surullisiakin, ON HUKKAAN HEITETTYÄ ELÄMÄÄ.
Ymmärsin ajatuksesi, siksi olenkin prikulleen samaa mieltä kanssasi. Jos ei tässä säälittävän lyhyessä elämässä Uskalla, niin ... ne voi edes keksiä, mitä sitten.
Tungin vain samaan lauseeseen halveksuntani kuvaamaasi ihmistyyppiä ja elämäntapaa kohtaan. Se oli ehkä yleistys, mutta varsin nappikuvaus. Siksi vähän nyyhkin.
Ei maailmassa olisi yhtä ainoaa toimivaa avioliittoa, jos kaikki perheelliset juoksentelisivat hetken huuman takia uusien tuttavuuksien perään ja jättäisivät perheensä. Et kai sinäkään toivo, että tuleva miehesi jättää sinut uuden mielenkiintoisen tuttavuuden takia, kun ensihuumanne on haihtunut ja arki on koittanut? Ei niin löysässä suhteessa todellakaan ainakaan kannata asuntolainoja ottaa, mitään yhteistä omaisuutta haalia tai lapsia tehdä. Ei kannata edes mennä naimisiin, jos on valmis häipymään tilanteiden hieman muututtua.
Olet varmaan oikeassa, koska kyllähän maailman avioliitoista melkein puolet pysyvät koossa. Hyvä avioliitot.
En toki toivo, että tuleva mieheni jättää minut uuden mielenkiintoisen tuttavuuden takia, mutta ei kai hän sitten minun olisi ollutkaan.
Siinäpä se, se mies on sen nykyisensä. Senpä takia hän ei uuteen mukaan lähdekään.
Halveksit näkökantaa, jossa ei haluta rikkoa vanhaa ja syöksyä uuteen. Silloin sinun pitäisi hyväksyä se, että miehesi jättää sinut muutaman kuukauden ihastuksen vuoksi. Hetkessä eläminen tuossa mielessä saattaa olla hyvin rikkovaa, kuinka monta kipeää eroa uskoisit ihmisen kestävän ihan vain "mennäkseen tunteen mukana"?
En halveksi vanhan rikkomisesta kieltäytymistä, vaan uskalluksen puutetta. Tätä kirjoittessani siis uskon, että uskallus saattaisi hyvinkin tuoda enemmän kuin mistä lähdettiin.
Rikkovaa se on varmasti. Jo minimittakaavan erot saavat fysiikan hajalle. Kuitenkin sitä, tunteen omalle kohdalle sattuessa, haluaisi kaikilta uskallusta tehdä niin kuin sydän (??) sanoo.
Ja aika helposti rupeaa itse rationaaliseksi: yksi plus yksi, hukkaan heitettyä aikaa.
Sinä puhut uskalluksen puutteesta, muttet kuitenkaan oikeasti tiedä, mitä miehen päässä liikkuu. Halveksit ihmisiä, jotka saavat onnellisuutta pysyvyydestä ja turvallisuudesta. Mikä sinä olet heidän elämäntapaansa halveksimaan? Onko se jotenkin kunnioitettavampaa, että lähtee jokaisen tunteensa perään kuin kiimainen koira?
Ihmisen erottaa eläimestä juuri äly ja se, että osaamme ajatella nenäämme pidemmälle. Ihminen osaa suunnitella tulevaisuutta - tai ainakin jotkut osaavat. Onnellisuus ei ole kaikille sitä, että aina pitäisi elää täysillä ja hurmiossa. Joskus on mukava olla vanhassa ja turvallisessa - stressittömänä. Kun haluaa vaihtelua, voi sitä vaihtelua saada oman puolisonkin kanssa. Ei aina suuria tunteita tarvitse lähteä hakemaan suhteen ulkopuolelta.
Olet ilmeisen varma siitä, että mies rakastaa sinua, koska syytät häntä uskalluksen puutteesta. Entä jos se mies rakastaakin puolisoaan enemmän? Entä jos hän on tajunnut, että suuresta tunteenpalosta sinua kohtaan huolimatta hänen onnellisuutensa on sittenkin nykyisen puolison kanssa. Eihän lapsiakaan voi hankkia, jos on koko ajan tunteidensa vietävänä.
Se suuri rakastuminen loppuu aina - joskus se loppuu lopullisesti, joskus se menee vain tauolle.
Niin, asiaahan voi tietysti katsella niin monelta kantilta. Itse ajattelisin että tunteiden perään lähteminen ei vaadi uskallusta, vaan itsekkyttä ja lyhytkatseisuutta. Uskallusta vaatii enemmänkin päätös elää toisen kanssa ja tehdä työtä suhteen eteen. Sitoutuminen on uskaltamista, ei se että "ollaan tässä niin kauan kun joku kivempi tulee". Ei uskalleta ottaa sitä riskiä, että ehkä mahdollisesti jossain olisi joku VIELÄ kivempi.
Rakastuminen on ohimenevä ilmiö. Rakkauden voi rakentaa kestävälle pohjalle.
Näin minä siis ajattelen, mutta en tietysti voi väittää omaavani kokemusta itse tilanteesta. Ymmärrän tietysti että toivot rakastumisesi kohteen uskaltavan valita sinut. Aurinkoista kesää sinulle, kääntyivät asiat miten tahansa!
Niin, kyllä minä vähän ehkä halveksinkin ihmisiä, jotka saavat onnellisuutta pysyvyydestä ja turvallisuudesta. Minusta maailma on sellainen paikka, että siitä ei voi koskaan tietää tarpeeksi. Ei kiimalla onneksi ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Ennemminkin vertaisin tätä siihen, että uskaltaa lähteä vuodeksi ulkomaille, uskaltaa kokeilla haluamaansa urheilulajia tai mennä korttelia kauemmas ravintolaan.
”Joskus on mukava olla vanhassa ja turvallisessa - stressittömänä.” Kyllä, ja silloin se vanha ja turvallinen on juuri sitä mitä haluaa. Tällöin sen tietää ja onpahan ainakin uskaltanut joskus käydä siihen kiinni, että siitä on tullut jo vanhaa ja turvallista.
Nyt mussutankin juuri siitä, että uskon uskalluksen antavan jotain enemmän. Tai ehkä uskoin. Mies mitä ilmeisimmin rakastaa nykyistään, minusta en tiedä, ainakin rakastumisesta voimme puhua.
Joskus se suuri rakastuminen loppuu kokonaan, niinpä. Nyt olisi minun hyökättävä tähän väliin, jos se mieheltä suhteessaan loppui. Rohkaista jotenkin. Ellen rohkaise, pelkään, että se on vain tauolla. Kyllähän tällaisissa tilanteissa ihmiset ottavat opikseen vaikka mistä ennemerkeistä - siksi tuntuu, että jotain pitäisi tehdä.
Jos mies mitä ilmeisimmin rakastaa nykyistään, ei hän varmasti halua pelkästään onneaan koittaakseen loukata rakastamaansa ihmistä.
ja sitä minä arvostan ihan hirveästi. Sitä minä myös suren ihan hirveästi ja siihen joskus vielä kuihdun.
Kiitos.
Hyvä on sinunkin vinkkelisi, vaikka ihan toinen kuin omani. Ehkä minunkin pitäisi vaihtaa näkökulmaa. En vain tiedä, onko minusta ikinä olemaan kyllästymättä. Sitäkin suuremmalla syyllä...
"Ei kiimalla onneksi ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Ennemminkin vertaisin tätä siihen, että uskaltaa lähteä vuodeksi ulkomaille, uskaltaa kokeilla haluamaansa urheilulajia tai mennä korttelia kauemmas ravintolaan."
Minusta kiima on erittäin hyvä vertaus siihen, että mennään vain ajattelematta seurauksista. Sitähän jatkuva tunteiden perässä juokseminen on. En tiedä, onko sinulla ollut parisuhdetta, jossa olet ollut onnellinen. Vaikuttaa siltä, ettei ole. Sellaisesta parisuhteesta ei niin vain lähdetä hetken ihastuksen perään. Ulkomaille voi lähteä vuodeksi - ja tulla takaisin. Haluamaansa urheilulajia voi kokeilla - ja lopettaa, jos ei miellytä. Vieraaseen ravintolaan voi mennä - ja mennä illalla snagarille, jos ruoka ei miellyttänyt.
Sinä vaadit kuitenkin mieheltä turvallisen elämän hukkaan heittämistä. Jos mies jättää nykyisen sinun vuoksesi, ei hän voi palata takaisin, jos sinä osoittaudut vääräksi valinnaksi. Luultavasti nykyinen ei viitsi olla pompoteltavana.
Halviksit niitä, jotka ovat onnellisia jossain pysyvässä. Oletko ajatellut, että koko yhteiskuntamme perustuu pysyvyyteen? Sinä itse oletat, että mies olisi sinun kanssasi ikuisesti, mutta silti halveksit pysyvää. Eikö logiikkasi mukaan miehen pitäisi jättää sinut jonkin ajan päästä, ettei hän olisi sinun halveksittavana?
"Nyt mussutankin juuri siitä, että uskon uskalluksen antavan jotain enemmän."
Mitä uskallus antaisi tuolle miehelle? Hän menettäisi nykyisen suhteensa. Hän menettäisi sinut jonkin ajan päästä, koska sinä et halua pysyvää. Hän menettäisi sen elämän, jota nyt elää. Minusta se on aika kova hinta maksettavaksi siitä, että saa muutaman kuukauden ajan toteuttaa rakkauttaan.
Minä luulen, että sinä suurennat miehen rakkautta sinuun ja vähättelet hänen rakkauttaan puolisoonsa. Pitkä, jo vuosia kestänyt rakkaus on voimakas. Vaikka hetken rakastuminen tuntuu voimakkaalta, ei se mielestäni ole mitään verrattuna siihen tunteeseen, jonka saa pitkästä ja kestävästä parisuhteesta.
On aika mielenkiintoista, että otit esimerkiksi juuri uuden ravintolan. Minä nimittäin kokeilen mielelläni uusia ruokia. Olen matkustellut jonkin verran, ja matkoillani olen syönyt etanoita, sian sisälmyksiä, krokotiilia, antilooppia, heinäsirkkoja (luultavasti olivat niitä), strutsia sekä lukemattoman määrän erilaisia aikaisemmin täysin tuntemattomia mausteita. Voisi sanoa, että tulisin hulluksi, jos en välillä saisi maistella jotain uutta ja mielenkiintoista. Tästä huolimatta avioliittoni pysyvyys ja luottamukseni siihen antaa minulle voimia ja onnellisuutta. Uskallusta voi olla, vaikkei jatkuvasti olisikaan valmis kääntämään elämäänsä ylösalaisin.
Kunnioittaisit miehen valintaa ja hänen tapaansa etsiä itselleen onnea. Sinulla on oma tapasi, eivätkä tapanne nyt täsmänneet. Etkö voi kunnioittaa häntä halveksimisen sijaan?
Niin. Kunnioitan ja arvostan, mutta haluaisin enemmän. En taida jaksaa enää ajatella. Vaikea kirjoittaa kun itkettääkin koko ajan, mutta en tiedä olisiko minulla mitään kirjoitettavaakaan enää.
Rakas päiväkirja, tänään huomasin olevani kykenemätön aitoiihn ihmissuhteisiin.
"Rakas päiväkirja, tänään huomasin olevani kykenemätön aitoiihn ihmissuhteisiin."
Toivottavasti et minun kirjoitukseni perusteella tullut tuohon päätelmään. Jos sinulla on tällä hetkellä ns. tilanne päällä, jopa niin paljon, että sinua itkettää, ei ole ihme, että haluat miehen itsellesi. Et kuitenkaan voi pakottaa häntä itsellesi. Hän tulee sinun luoksesi, jos itse niin haluaa. Ilmeisesti hän on tehnyt päätöksen ja pysyy nykyisensä kanssa. Kyse ei ole välttämättä uskalluksen puutteesta. Kyse voi olla ihan siitä, että hän rakastaa puolisoaan enemmän.
En tiedä, mihin mies on päätöksensä perustanut. Sen kuitenkin tiedän, että sinun itsesi kannalta sinun pitäisi se päätös hyväksyä. Niin olisi sinullekin helpompaa.
Voimia sinulle lähitulevaisuuteen!
Ihmettelen aina miten monet naiset niin huolettomasti aloittavat suhteen varatun miehen kanssa. Siinä on iso riski, että mies hakee pelkkää ihastusta, jännitystä ja vaihtelua arkeen. Nainen useimmiten laittaa tunteensa peliin ja ennemmin tai myöhemmin haluaisi suhteelta enemmän. Mies ei välttämättä ole tällaista edes ajatellut, vaikka olisikin ihan aidosti ihastunut.
Itsellä ei tulisi mieleen aloittaa suhdetta varatun miehen kanssa ollenkaan. Mutta jos näin kuitenkin kävisi, niin pistäisin miehen ennen pitkää valitsemaan silläkin riskillä että se jäisi entisen luo. Pitää olla rohkeutta selvittää asia eikä saa jäädä elämään turhaan toivossa. Vaikka kuinka sattuisi tämä miehen päätös, niin ennen sitä et voi itse jatkaa elämää ja löytää uutta ihastusta ennen pitkää joka voisi paremmin vastata omia toiveitasi. Ja jos mies on tarpeeksi ihastunut, niin voi se jäädä sinunkin luo.
Toivotan sulle onnea ja rohkeutta.
Mitenkään nyt tähän asiaan liittymättä - mutta puhut kyllä uskomattoman viisaita, tane k! Melko harvoin törmää ihmisiin jotka osaavat ajatella noin laaja-alaisesti, katsoa muustakin kuin vain omasta kulmastaan.
Sitten taas asiaan liittyen - yleensä varsinkin miehet ovat hyvinkin turvallisuushakuisia, haluavat elämänsä raamien pysyvän tiukasti paikoillaan. Tätä edesauttaa turvallinen ja varma valinta vaimoksi, ja lapsiensa äidiksi. Siinä vaiheessa kun lapset ovat jo maailmalla, ja jos miehen muut raamit ovat turvallisesti mallillaan (varma hyvätuloinen työ, velaton elämä jne), saattaa mieheltä löytyä uskallusta ottaa naisekseen hiukan räväkämpi ja ehkä epävarmempikin valinta.
Tälle a.p:lle sanoisin, että kuka leikkiin on lähtenyt, se leikin kestäköön. Jos haluat tietää saisitko miehen itsellesi, pakota hänet valitsemaan. Ja pysy päätöksessäsi. Jos taas et halua missään tapauksessa menettää sitäkään vähää mitä nyt on, jatka samaan malliin - mutta älä myöskään asioiden tilasta sitten valita.
Olen samaa mieltä kanssasi nainen27, Tane_k se juuri sai minut itkemään olemalla niin riivatun järkevä. Jakirjoitan tämän mitä suurimmalla arvostuksella hänen mietteitään kohtaan.
Miehet ovat turvallisuushakuisia hankkiessaan lapsilleen äitiä. Kumpuaa varmaan jostain oman äidin mallin hakemisesta. Samaan syssyyn mollataan kaikki muut naiset (muutkuin kiltit tytöt ja turvalliset naiset) huoriksi ja "vain pantaviksi". Ikään kuin "jännittävä nainen" ei voisi olla turvallinen ja hieno äiti.
Vähän asiasta ohi... sallittakoon.
En pakottanut miestä valitsemaan, vaan puhalsin pelin poikki ennen tätä tilannetta. Sanoin, että ei näin. Pelottaa toki, että jos joskus kohtaamme uudelleen, tilanne on moninverroin monimutkaisempi. Sitten on varmasti myöhäistä.
Mitä vikiset nainen (Anni) Pitäisi oppia että sotkun aiheutit sinä...
En ole Anni. Toivottavasti myöskään tämän Annin ei tarvitse sinuun törmätä.
Mistä sinä tiedät ettei miestä vaan panettanut kun sinut kohtasi? Toisia naisia tulee ja menee. Teitä on paljon. Te ootte niin naiiveja... Harva mies oikeasti ottaa jonkun syrjähypyn vakavasti ja jos ottaa vakavasti, niin sitten vaimot jää. Jos se mies nyt vaan rakastaa sitä vaimoaan ihan oikeasti ja sinä olit pelkkä pano.
mies elää huonossa suhteessa ja on jo ennen toisen naisen tapaamista miettinyt erotako vai korjatako nykyistä suhdetta? Eikö silloin pitäisi uskaltaa heittäytyä siihen tuntemattomaan, jos kyse on aidoista tunteista? Miten sitä suhdetta voi korjata, jos puoliso kertakaikkiaan kyllästyttää? Mistä te luulette sen rakkauden tunteen tulevan takaisin? Ja millaista se elämä on, kun koko ajan kieltäytyy nauttimasta elämästä? Elämä on niin lyhyt, että itse en ainakaan aio jättää sitä elämättä. Enkä muuten ole kuullut, että kukaan olisi vienyt hautaan isompaa omaisuutta, ei liioin veloistakaan tarvi siellä huolehtia.
Mitä helvettiä sillä ihmeen tunteella tekee jos kaikki on hyvin ja elämä kunnossa? Vaarantaa se koska ihastanut toiseen? Mitä ihmeen järkeä???
Miehet yleensä ovat johtaja juuri siksi koska he paljon vastuullisempia kuin naiset.
I was talking last night
To a friend who was thinking he might
Risk it all for a moment of lust
and adventure, so I told him
You can live everyday like your last
Pay the price and the moment will past
It's too late and there's no second chance
If it's over, you got nothing
Well I've been there
The grass was just fine on this side
Because I've been there
There's no getting back on that ride
There's no replacing the love you got
You don't have to lose to see what you've lost
Well just be true to your woman
No good living the lie
When it's over the secret won't die
She'll move on to another guy
She won't love you, like your wife
And I've been there
I don't recommend the pain
Because I've been there
Trust me as your friend
There's nothing to gain
There's no replacing the love you got
You don't have to lose to see what you've lost
Oh, just be true to your woman
Many years, working hard, everyone,
Gets tempted by something
They never knew, never had
The fantasy overtakes, over-rides, everything
And you'll get lost in a hollow world
All those years they are worth the lot
You only realise when they've gone
Then just be true
There's no replacing the love you got
You don't have to lose to see what you've lost
Just be true to your woman
-Brian McFadden