Katselin uusintana eilisen SuomiLOVEn loppukonsertin. En ole koskaan katsonut iskelmäkonserttia, mutta joitakin iskelmäkatkelmia olen toki kuullut, kun olen odottanut uutisia tai dokumenttia. Kokemus oli sanoinkuvaamaton.
Iskelmät tuntuivat levottomilta. Esiintyjät hyppivät ja kiemurtelivat lavalla, valot välkkyivät ja kamera maalaili eri asennoissa pysähtymättä esiintyjiin, yleisöön, orkesteriin tai taustalaulajiin. Koko konsertti oli minun silmilleni ja korvilleni kaaosta ja levottomuutta.
Silti en ajattele, kuten niin monet, että iskelmä on mennyt alaspäin. MINUN AIKANI VAIN ON MENNYT OHI. Uudet sukupolvet ovat kasvaneet aikana, jolloin maku on aivan toinen, ja ovat LEIMAUTUNEET pysyvästi tähän tyyliin. Leimautuminen on biologiassa tuttu käsite. Eliö leimautuu vanhempaansa, maisemaansa, populaationsa tapoihin ja ties mihin, eikä paluuta enää ole.
Kun olin nuori, leimaannuin saksalaistyyliseen iskelmään, joihinkin amerikkalaisiin ja suomalaisiin. Uusia virikkeitä en juuri enää digannut 60-luvun jälkeen.
Mutta on minulla henkilökohtaisiakin vaateita, jo lapsuudesta asti, LEVOLLISUUS, RAUHALLISUUS ja VÄHÄ-ÄÄNISYYS, suorastaan hiljaisuus. En näine tarpeineni tullut toimeen entisenkään maailman kanssa, saati nykyisen.
Vastoin luterilaista propagandaa, Martti Lutherin ns. uskonpuhdistuksen opilliset ideat eivät oleet hänen itsensä keksimiä, vaan luostarikuntansa perustajan, Pyhän Augustinuksen.
Muissa, kuin uskonnollisissa, hän saattoi jopa ymmärtää jotakin. Lausui ns. pöytäpuheessaan: "Maailma on yksi suuri persereikä, ja minä iso paska. Kohta me eroamme." (Lutherin aikana käytettiin yleisesti poikkeavan karkeaa kieltä. Pyörittelin mielessäni, mutta en keksinyt, miten sievistäisin sanontaa.) 🌹👀
Iskelmät tuntuivat levottomilta. Esiintyjät hyppivät ja kiemurtelivat lavalla, valot välkkyivät ja kamera maalaili eri asennoissa pysähtymättä esiintyjiin, yleisöön, orkesteriin tai taustalaulajiin. Koko konsertti oli minun silmilleni ja korvilleni kaaosta ja levottomuutta.
Silti en ajattele, kuten niin monet, että iskelmä on mennyt alaspäin. MINUN AIKANI VAIN ON MENNYT OHI. Uudet sukupolvet ovat kasvaneet aikana, jolloin maku on aivan toinen, ja ovat LEIMAUTUNEET pysyvästi tähän tyyliin. Leimautuminen on biologiassa tuttu käsite. Eliö leimautuu vanhempaansa, maisemaansa, populaationsa tapoihin ja ties mihin, eikä paluuta enää ole.
Kun olin nuori, leimaannuin saksalaistyyliseen iskelmään, joihinkin amerikkalaisiin ja suomalaisiin. Uusia virikkeitä en juuri enää digannut 60-luvun jälkeen.
Mutta on minulla henkilökohtaisiakin vaateita, jo lapsuudesta asti, LEVOLLISUUS, RAUHALLISUUS ja VÄHÄ-ÄÄNISYYS, suorastaan hiljaisuus. En näine tarpeineni tullut toimeen entisenkään maailman kanssa, saati nykyisen.
Vastoin luterilaista propagandaa, Martti Lutherin ns. uskonpuhdistuksen opilliset ideat eivät oleet hänen itsensä keksimiä, vaan luostarikuntansa perustajan, Pyhän Augustinuksen.
Muissa, kuin uskonnollisissa, hän saattoi jopa ymmärtää jotakin. Lausui ns. pöytäpuheessaan: "Maailma on yksi suuri persereikä, ja minä iso paska. Kohta me eroamme." (Lutherin aikana käytettiin yleisesti poikkeavan karkeaa kieltä. Pyörittelin mielessäni, mutta en keksinyt, miten sievistäisin sanontaa.) 🌹👀
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.