Haluan kommentajanne siitä, miten mies kokee avioeron ja mahdollisen uuden suhteen uuden naisen kanssa? Jääkö mies mielummin sinkuksi, ja jos jää miten pitkäksi aikaa vai houkutteleeko vielä parisuhde? Olen itse tehnyt sellaisen havainnon, että moni on jäänyt tunteidensa kanssa jumiin ja vaikka kohdalle sattuisi kuinka mukava nainen, ei mies uskalla (kykene) ottamaan riskiä niin helposti kuin nainen. Olenko oikeassa? Itse ole toisella kierroksella ja haluaisin kyllä vielä muitakin suhteita kuin yhden illan miesjuttuja. Eräs miestyyppi on sellainen, että eron jälkeen otetaan heti uusi nainen, jolle itketään asiaa (oman isäni teki näin). En kuitenkaan halua olla tällainen lohduttajakaan. Voiko miestä mitenkään rohkaista ottamaan riskiä, jos tulisi sellainen mies ja tilanne eteen.
Eronneet miehet
toinen kierros
6981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aivan saman asian kanssa pyöriskelen juuri.
Tapasin miehen, johon heti tunsin vetoa. Alkuun hänkin viestitti kiinnostustaan. Melkein pari kk olemme seurustelleet, mutta nyt tosiasiat ja arki alkavat pelottaa miestä. Myöntääkin, että eron jälkeen eka vuosi oli vaikea, vasta nyt alkaa helpottaa. Ei sanojensa mukaan uskalla heittäytyä suhteeseen, pelkää pettymystä... Sanoin hänelle, että jos tuolla asenteella lähdet, ei mikään varmasti onnistukaan. Vähitellen yritän rohkaista häntä enkä ainakaan pihtaa tunteideni näyttämisessä. Siinä kai teenkin elämäni virheen. Tuntuu, että mitä enemmän osoitan tykkääväni hänestä, sitä vähäisemmiksi käyvät yhteydenotot hänen puoleltaan. Masentaa. Miksei hän voi sanoa suoraan, jos tuntuu todella ylivoimaiselta jatkaa suhdetta. Kemia välillämme pelaa hyvin. Lapsia on molemmilla. Hän jaksaa koko ajan suhtautua epäilevästi: "mitäs, jos lapset eivät hyväksy?", "Mitäs, jos sitä-ja-tätä...". Miksi sitten alkaa ollenkaan rakentamaan suhdetta naisen kanssa, joka toivoo pitkäaikaista suhdetta. Hänkin sanoo toivovansa, mutta jumissa entiseen elämään, kuten sinunkin kaverisi. Jospa hän vielä avautuisi puhumaan, jonkinlaiseen alkuun olemme siinä päässeet. Mulla on kyllä kanttia ja haluakin kuunnella ja ymmärtää hänen menneisyydestään asioita.
Seurustelin vuoden miehen kanssa, jonka erosta oli kulunut noin viitisen vuotta. Suhde toimi aluksi ihan hyvin, mutta kun kriittinen vuoden seurusteluaika tuli täyteen mies sanoikin yllättäen, että hän ei pysty enää jatkamaan. Hänellä oli kuulema tosi kauhea sitoutumisen pelko ja hän oli kuulema jäänyt ikuisesti tunnevammaiseksi. Suhde katkesi siihen. Ei auttanut vaikka asiaa puitiin miltä kantilta. Kävi juuri niin, että mitä enemmän aloin itse kiintyä, sitä enemmän hän pakeni suhdetta. Mielestäni et tee vääriin, kun näytät tunteesi, sillä tunteitaan ei pidä pantata. Seurustelusi on kestänyt onneksi vaan pari kuukautta, mutta on kyllä erittäin turhauttavaa "tuhlata aikaansa" tällaisiin kokeilusuhteisiin. Minä ainakin olisin ollut valmis jatkamaan vaikka seuraavat parikymmentä vuotta.
Joitain kokemuksia ja ajatuksia.
Erosta vuosi ja taidan olla jumissa, tai sitten hiekkaa on valunut tiimalasissa vielä liian vähän. Sen kuitenkin jumissani tunnistan että parisuhteeseen vielä joskus haluan.
Olen tavallaan jätetty. Ex-vaimo petti ja minä lähdin. Tapahtuneen jälkeen itsetunto on kieltämättä aika alhaalla eikä luottamus vastakkaiseen sukupuoleen ole paras mahdollinen. Jättäjällä ei muuten välttämättä ole näitä ongelmia.
Laastarisuhteeseen en alkanut, mutta sellaiseen päätyviä ymmärrän. On nämä fiilikset sen verran paskoja. Itseasiassa laastarisuhdetta käyttävät eivät mielestäni välttämättä edes tajua käyttävänsä laastaria, vaan läheisyydenpuutettaan ja yksinäisyyttään alkavat uuteen suhteeseen, sen enempää miettimättä.
En oikein osaa sanoa miten rohkaista empivää. Riippuunee tapauksesta. Keskustelu, läheisyys, positiivisuus ja ainakin minun tapauksessani luottamuksen rakentaminen olisivat askel uuteen alkuun. Jos yhtään epäilisin uuden partnerini luotettavuutta, jäisi suhde siihen paikkaan.
tota en ymmärtänyt,että mikä riski se nyt olis.itse en halua ainakaan heti uutta suhdetta vakavaa,luotan siihen,että tulee kun on tullakseen.
moni ukko jämähtää heti johonkin uuteen kun vaan joku löytyy.nää on usein näitä jotka hakee jotain lohduttajaa tai äitiä.kemiat ja seksi kun synkkaa nii mikä ettei jos vielä on yhdessä hauskaa.
itseä vähän pelottaa toi kun monella on jo lapsia itsellä ei.osaako niitten kanssa olla kun ei oo kokemusta siitä.
Erosta on nyt vähän yli vuos ja nyt oon saanu pääni siihe kuntoon että vois ruveta katteleen markkinoita vähä vakavammallaki silmällä. Oon tosiaa ollu tän vuoden ihan tarkotuksella yksin ja harrastanu vaa niit kammottuja yhenyön juttui. Tein näin siks että uutta suhdetta on helpompi lähtee rakentaa ku on kunnolla päässy yli entisestä enkä todellakaa halunnu ketää lohduttajaa siihe. Mä en jumalauta tarvi kenenkää sääliä ja osaan ite korjata pääni! Mut nyt ku pää on kondiksessa nii joku ihana nainen on enemmänku tervetullu. Tietty ei kuka vaa, vaa sen pitäää kolahtaa kunnolla. Uskon rakkauteen ensisilmäyksel
Niin,
Mulla ei ole kiire suhteeseen, kun edellinen oli niin raskas. Nautin sinkkuudesta, vaikka tutka on koko ajan päällä ja silmät on "nälkäset".
On hienoo, kun ei tartte tehdä mitään toisen ehdoilla vasten omaa mielipidettä. Itsekkyyttä? joo välillä näinkin!
S.