Miksi petätte?

Kiitos sinulle hienosta kirjoituksesta <3

Ompa vähän vastauksia tässä aloituksessa.

Kukaan ei omista toista ihmistä. Jos parisuhteessa pettää niin sitten on jotain vialla. Joskus voi kuitenkin olla parempi kertomatta pettämisestä. Ei se niin kauheeta ole - vehkeiden sovittelua ja primaaritarpeiden tyydytystä. Vähän kuin grillillä käyntiä välillä läskisoosista vaihtelua.

Pettäminen on ikävää. Minun mies sairastui Alzheimerin 10 vuotta sitten 50 vuotiaana, nyt kun tauti on edennyt pitkällä, on käynyt ilmi, että naisia on ollut varsin runsaasti. Pelko elämän peruuttamattomasta muutoksesta todennäköisesti johtunut, mutta ihan hirveetä näitä asioita on käsitellä. Varsinkin kun tämä viimeisin ei ymmärrä lainkaan, että kyseessä on edelleen varsin fyysisesti hyväkuntoinen mies, mutta kovinkaan montaa muumia ei enää laaksossa ole. Soittelee ja odottelee parkkipaikalla, että lähden töihin. Avioliitossa kuitenkin on kaksi ja kun toinen hakee vierasta on varmasti jotakin pielessä, mutta diagnoosin ja oireiden pakenemisen jälkeen en vain pystynyt enää rakastelemaan mieheni kanssa.

En saa rakkautta ihailee aina muita.
Pitäs olla lukenut ja ruskeasilmäinen. Vaimo ei elä puutteessa nuolen nain ja lelut mukana orgguja riittää.
Muuten kylmää aika paljon välillämme ollaan keskusteltu hällä vihertävät silmät.
Vuosittain ihastukset vaihtuu.
Ei haittaa enää.. Männöö se näinkin.
Eijan kanssa lämmin rakkaussuhde ollut viisi vuotta.
On se erilaista mut hänen kanssaan kumpikaan ei voida erota uskon takia.

Petän koska vaimolle ei maistu seksi eikä avoinsuhde/ero. Mun seksuaalisuutta määrään minä itse, jos ei vaimolle maistu niin maistuu jollekkin muulle. Kumpikin kantaa omanlaisensa vastuun jos paskalentää tuulettimeen, elämä on.