Jazzin sanoma.

sanomaa? Musiikkihan on viihdettä ja se joko kolisee tai sitten ei. Ei sitä välttämättä kannata sen vakavammin pohtia.

Sanomat voi nähdä niin monella tavalla ja niin monesta näkökulmasta...
Soundeista,sanoista,esiintyjistä,esiintymispaikoista jne jne...
Ei musiikissa mielestäni voi nähdä "suurta sanomaa" musiikkiluokittain,ellei oteta huomioon suoralla juntalla toimivia angstibändejä.
Ehkä Jazzissakin(jota on toki montaa erilaista) on kyse vain tietynlaisesta elämäntavasta ja siten elämällä tuolla tavalla haetaan oikeutusta(huomion ja hyväksynnän kipeä rotu ihminen!!)ko. elämän tavalle.
Itselle on vuosien varrella ollut tärkeitä erilaiset musiikit erilaisine artisteineen.On käyty läpi punkit,60-70 luvun hipit ja psykedeliat,perusrockit,hevit ja jazzit jne jne...viimeiset vuodet ovat menneet nyanssipitoisen,vähäeleisyydessäänkin "suuren" bluessahtavan musiikin parissa.Näistä esimerkkeinä esim Edu Kettunen ja itselleni "se suurin artisti" Dave Lindholm.
Kaikissa mainituissa musiikeissa on edelleen minulle tärkeitä juttuja.
Musiikin sanoman suhteen olen tullut siihen tulokseen,että muusikotkin ovat kuitenkin ihmisiä.Ei heillä välttämättä ole pakkoa juntata joitain pointteja massoille(poliittinen musiikki ja angsti poisluettuna),vaan tekevät itsensä näköistä ja itselleen sopivaa(siis mikäli kyse on oikeasti taiteilijasta,ei formaattikukasta)musiikkia.Ja saattavat kääntää suunnan,ja tehdä mmielijohteesta asiat erilailla,aivan kuten iso mahainen ja ohut jalkainen paperimieskin omissa ympyröissään alkaa yhtäkkiä 6 vuoden perinteen jälkeen pitämään mattopuukkoaan oikean sijaan vasemmassa taskussa tietämättä miksi.
Ei taitelijan tarkoitus ole määrätietoisesti rakentaa itsestään kultaista vasikkaa suunnitelmallisesti,vaan elää ihmisenä,itseään kuunnellen,laskelmoimatta.
Pitkäjänteinen "sanomallisuus" kärsisi inflaatiota jo siksikin,että ihminen kasvaa ja muuttuu eri suuntiin.Tärkeintä mielestäni lienee rehellisyys itselleen ja tinkimättömyys omaatuntoa kohtaan.Itselleen rehellinen ihminen kestää vaikkapa jäännösverojen takia pikapikaa kyhätyn rundinkin sydämessään,mikäli hänellä ei ole tarvetta pitää sen ja sen sanoman ja idean kuvaa yllä,vaan olla ihminen,voida hyvin.

Mä soitan itse jazzia. Me muusikot emme aina funaa tuota sun kysymystäsi koska vastaus on niin itsestään selvä että me ei sitä aina edes tiedosteta koska se on selkäytimessä.

Koitanpa kuummiskin: jazzin ydin on improvisaatio. Se tarkoittaa vapautta, liberaatiota, elämän de- ja rekoodausta (freireläisessá mielessä). Sulla on pieni siisti jengi ympärillä, ja kun sun vuoro tulee, sun jengi (sanotaan piano, basso ja rummut) tukee sua, ja annat tulla, ennalta sovituissa tiukemmissa tai löysemmissä raameissa, mutta RUNSAILLA vapausasteilla. Sulla pitää olla vuosien varrella hankittu tekniikka SEKÄ psyykkinen taito siirtää jotain sun psyykestä siihen sun instrumenttiisi, sanotaan tenorisaksofoniin, ja toivotaavsti siellä psyykessä on jotain humaanista tai sosiaalista, muuten ei tule mitään. Kama tulee just sillä hetkellä joka sulla on käsillä.

Se on sen hetken reflektiota "omasta elämästä". Lester Youngilta kerran kysyttiin "mitä sä ajattelet soittaessasi". Lester: "Mä en puhu sukupuolielämästäni lehdistölle".

Siinä yksi vähän ironinen selitys, mutta antanee vinkkiä.

Fuck. Mitä mä funaan kun mä annan tulla? En paljoa konkreettista, mä koitan antaa tulla kunnolla (teknisesti ja emotionaalisesti). Joskus mä ajattelen mun salaista rakastettuani, silloin voi tulla liian pateettista kamaa putkeen, ja sitä jähmettyy paikalleen. Jähmettyminen ja pateettisuus on valkoisen miehen virhe josta pitää päästä eroon.... Sanotaan, me improvisoidaan rakkautta, konkreettisen elämän iloa ja surua, muttei jäädä ikidepressiohin muuten niin siistien suomalisten tangojen tapaan.

Hopparit ja soularit on meidän soul sisters & brothers tänään.

OHO johan tuli tekstiä. En mä tiennytään että
mä oon melkeen Ruuneperi ...

Jazzin sanoma on, että asiat voi aina nähdä, kokea ja tehdä myös toisella tavalla.

Jazzin kuuntelijana:

Jazz on musiikkia joka ei avaudu ihan jokaiselle kuulijalle, ja sen kuuntelemiseen täytyy korvan harjaantua.

Kun pop-musiikin melodiakulut ovat yksinkertaisia ja jäävät mieleen soimaan, ne on helppo oppia ulkoa ja siksi ne tavoittavat suuren yleisön suosion. keskivertokorva ei esim siedä ns. "riitasointuja" ja tällöin musiikki ei tuota tyydytystä

Jazz - kuten modernimpi klassinen musiikki vaatii enemmän kuulialtaan, ja kuuntelijan on usein keskityttävä kuuntelemaan sama useamman kerran. Tyydytystä tuottaa, kun lopulta on ymmärtänyt melodian tarkoituksen, tietyn järjestyksen.

Live jazz on taas hienoa kuunneltavaa, koska silloin pääsee tuntemaan ilmapiirin minkä soittajat välittävät kun eläytyvät musiikkiin ja ilmentävät hetkeä, omalla instrumentillaan.