Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Unohdettujen sinfonioiden kiehtovuus kuluneeseen kantaohjelmistoon verrattuna

    En lakkaa ihmettelemästä sitä, kuinka jokin niin sanottu unohdettu sinfonia, joista tosin tunnemme vain häviävän pienen osan, ja joista useimpia ei ole soitettu ehkä vuosikymmeniin, voi omata musiikillisia kvaliteetteja, jotka tekevät siitä ennakko-odotuksiinsa nähden jopa huomattavasti kestävämpää, ylläpitävämpää ja valloittavampaa musiikkia, jonka kuuntelemiseen ei lainkaan kyllästy, kuten voisi otaksua teoksesta, joka on unohdettu arkistojen kätköihin, mutta kuunneltaessa yhä uudelleen osoittautuukin vaikuttavaksi ja kiinnostavaksi musiikiksi, jos vaikka ottaa vertailukohdaksi jonkun loppuun kalutun ja puhki soitetun sinfonian kantaohjelmistossa, johon on saattanut kyllästyä jo moneen monituiseen kertaan ja sen kuunteleminen maistuu puulta. Näin lienee myös monien meidän ajallemme tuntemattomien Aaltosen, Fordellin ja Tuukkasenkin sinfonioiden osalta, jotka avaavat meille uuden ja tuntemattoman, mutta alati kiehtovan musiikillisen maailman romantiikan tyylilajissa.
    1177
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Beethovenin Pastoraalisinfonia. Tylsempää musiikkia on vaikea kuvitetta

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    En lakkaa ihmettelemästä sitä, kuinka jokin niin sanottu unohdettu sinfonia, joista tosin tunnemme vain häviävän pienen osan, ja joista useimpia ei ole soitettu ehkä vuosikymmeniin, voi omata musiikillisia kvaliteetteja, jotka tekevät siitä ennakko-odotuksiinsa nähden jopa huomattavasti kestävämpää, ylläpitävämpää ja valloittavampaa musiikkia, jonka kuuntelemiseen ei lainkaan kyllästy, kuten voisi otaksua teoksesta, joka on unohdettu arkistojen kätköihin, mutta kuunneltaessa yhä uudelleen osoittautuukin vaikuttavaksi ja kiinnostavaksi musiikiksi, jos vaikka ottaa vertailukohdaksi jonkun loppuun kalutun ja puhki soitetun sinfonian kantaohjelmistossa, johon on saattanut kyllästyä jo moneen monituiseen kertaan ja sen kuunteleminen maistuu puulta. Näin lienee myös monien meidän ajallemme tuntemattomien Aaltosen, Fordellin ja Tuukkasenkin sinfonioiden osalta, jotka avaavat meille uuden ja tuntemattoman, mutta alati kiehtovan musiikillisen maailman romantiikan tyylilajissa.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu