Kysyn, koska meillä on jokseenkin sama käsitys , mutta joitain eroavuuksia. Sanaa eivät ota vakavasti? Eikä totella. Ensin tulee itse, sitten Jeesus. Eivät tunne Sanaa. Opetus jota saavat, huonoa. Turvaavat litanioihin, Hokemiin. Pahojakin riitoja. Kertokaa.
Suvussa luterilaisia, miten tulette toimeen?
Anonyymi-ap
563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei niille voi mitään puhua uskonasioista. Viimeinen asia mitä haluavat kuulla. Vain tavanomaiset kuulumiset vaihdetaan, miten lapset kasvaa, miten töissä menee sekä säästä ja muusta jotain pintapuolista.
Ei ne mitään hurmahengistä puhu eikä mistään muustakaan. Ei sellainen ole luterilaisuutta, vaan riivaajien viisautta.
Pappien kanssa jos joutuu tekemiseen jossain juhlissa, niin ovat levottomia höperöitä juttuineen.
Aikoinaan niihin tilanteisiin kuului sitä "kunnia....tekoja..jos alkaa seurustella vääräuskoisen kanssa.
Helluntailiikkeen perustajat ja sen hengen levittäjät oli niitä miehiä.
Itseasiassa sitä luterilaisuutta ei huomaa mistään. Ei ihminen tuo sitä millään tavalla ilmi elämässään. Sen saa selville vain kysymällä, että maksatko kirkollisveroa.
Itseasiassa luterilaiset ovat fiksuja. Eivät ne ole herjaavan riivajahengen vallassa. Sellaiset ovat lähtöisin aivan muusta lähteestä.
Oikea luterilainen onkin juuri sellainen kuin valtionuskoisen pitääkin olla. Tekee työnsä, maksaa veronsa, pyrkii kasvattamaan lapsensa siten että ovat ja pysyvät valtionkirkon jäseninä.
He ovat siinä roolissaan fiksua väkeä eikä heissä ole tosiaan mitään herjaavaa riivaajahenkeä. Silloin he eivät ole oikeita luterilaisia eikä heillä ole vilpitön mieli.