Ja miksi he olivat niin tärkeitä että Markuksen evankeliumin kirjoittaja näki tarpeen mainita heidät?
Tämä on edelleen mysteeri, jota teologit ja sekulaarit historioitsijat eivät ole osanneet ratkaisemaan edes yhdessä, sillä Simonia, Aleksanteria ja Rufusta ei mainita kertaakaan evankeliumien puolella; heistä ei siis tunneta marttyyrikertomuksia eikä heitä kunnioiteta pyhimyksinä missään kirkossa mitä pidetään outona. Vuosien aikana on toki esitetty erilaisia teorioita kuten että Aleksanteri ja Rufus olivat tunnettuja siinä seurakunnassa jossa Markjksen evankeliumi on kirjoitettu tai kyseessä oli kokonaan kirjoittajan keksimiä hahmoja, mutta mikään niistä ei ole onnistunut tyydyttämään.
Tämä on edelleen mysteeri, jota teologit ja sekulaarit historioitsijat eivät ole osanneet ratkaisemaan edes yhdessä, sillä Simonia, Aleksanteria ja Rufusta ei mainita kertaakaan evankeliumien puolella; heistä ei siis tunneta marttyyrikertomuksia eikä heitä kunnioiteta pyhimyksinä missään kirkossa mitä pidetään outona. Vuosien aikana on toki esitetty erilaisia teorioita kuten että Aleksanteri ja Rufus olivat tunnettuja siinä seurakunnassa jossa Markjksen evankeliumi on kirjoitettu tai kyseessä oli kokonaan kirjoittajan keksimiä hahmoja, mutta mikään niistä ei ole onnistunut tyydyttämään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Evankeliumeissa kuten muissakin teksteissä on yllättävän mitään keksittyä ja sikäli kuin on, sekin on oman aikansa todellisuudessa kiinni, aivan kuten on nykyäänkin kun kirjoittelijat kirjoittelevat.
Raamattu on erittäin mielenkiintoinen kirja. Sen ulkoaosaaminen pitäisi tehdä taas pakolliseksi koululaitoksessa, varsinkin ateisteille. Raamatun osaaminen on yhtä tärkeää yleissivistykselle kuin tuntea Pääoma, Nietzsche tai Mein Kampf. Kaikki neljä ovat muokanneet historiamme sellaiseksi kuin se on, ja ainoa mahdollisuus ymmärtää nykypäivää yhtään mitenkään on tuntea menneisyytensä.
Nyt me kyllä rakastuttiin Hitleriin tän jälkeen. Kiitos. MUUTATTE kiltisti Israeliin asumaan niin siellä voi syljeskellä muita.
Harmageddon on Israelissa ja Jeesuskin tulee takaisin sinne.
Luukas mainitsee: Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi. Kyseessä saattoi olla sama Simon, josta on kirjoitettuna: pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiänsä. Kyrene sijaitsi Pohjois-Afrikassa. Rufus= punainen ja niger=musta
Roomalaiskirje 16:13
"Tervehdys Rufukselle, valitulle Herrassa, ja hänen äidilleen, joka on kuin äiti minullekin."
Tuosta voisi kuvitella, että Simon Kyreneläisen poika Rufus tuli uskoon, ja lähti ajallaan Roomaan evankeliumin työhön. Ainakin hän kuului siellä seurakuntaan (jos kyseessä on sama Rufus).
Ortodoksien mukaan Rufus toimi myöhemmin piispana Thebassa, joka sijaitsee Ateenasta pohjoiseen Kreikassa.
Nämä kysymykset ja arvelut ovat kiehtovia. Olkoot nämä henkilöt keitä ovatkin, niin on hyvä kiittää Jumalaa heistä. He ovat meidän sisaria ja veljiä Herrassa, ja heillä on vaikutuksensa tähän päivään asti.