yhteen muutto

Muutettiin yhteen 5kk seurustelun jälkeen.
Yhteenmuutto oli yhteinen päätös, joka tuntui luontevalta. Muutimme myös käytännön syistä ja säästyy rahaa.

Heti välittömästi.. siis ensitapaamisella... 2 v takana... ja tarina on tosi

Oltiin tunnettu muutama kk ja seurusteltu virallisesti 1 kk kun päätettiin muuttaa yhteen niin pian kuin mahdollista. Syy; asuttiin eri paikkakunnilla. Alunperin alettiin asiasta puhumaan, tai minä sanoin että voisin vaikka parin vuoden päästä vaihtaa koulua ja muuttaa samalle paikkakunnalle (mies ei voinut käytännön syistä muuttaa) ja sitten aloin miettiä että jos muutan seuraavana syksynä ja korostin että siis omaan kämppään, niin hän sanoi ettei anna minun yksin muuttaa. Sitten syksy siirtyi kesäksi, kesä kevääksi ja kevät talveksi, eli lopulta muutimme yhteen sellaiset 2,5 v alku suunnitelmia aiemmin :)

Heti seurustelun alusta lähtien vietettiin lähes kaikki aika miehen kämpillä, joten käytännössä muutettiin yhteen melko nopsaan. Yhteiseen kämppään muutettiin vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Kyllähän siitä oltiin jo vähän keskustelut, mut eräänä iltana mies kysäs laitetaanko asuntohakemus menemään.

Yhteen muutettiin rakkaudesta ja halusta olla yhdessä, mutta toki taloudellisetki seikat vaikutti. Kahdesta asunnosta maksettiin vuokraa yli 3000mk/kk. Ekan yhteisen kämpän vuokra oli vaan 2000mk/kk. Opiskelijoille suuri säästö :)

Kolmen viikon seurustelun jälkeen rupesin huomaamattani (!?) viettämään kaiken aikani poikaystävän asunnolla, muutaman kuukauden päästä tosin vasta muutin "virallisesti" eli tein osoitteenmuutoksen ja hain loput kamani. Asiasta ei sen kummemmin puhuttu, jotenkin se vain meni niin... Ja nyt yhdessä asuttu 4,5 vuotta.

että olemme olleet yhdessä n.8 kk:tta.. ja ollaan melkeen koko ajan yhdessä..yöt yhdessä jne.. asutaan eri asunnoissa, mutta yövytään melkolailla säännöllisen epäsäännöllisesti vuoronperään toistemme luona.. riippuen toisen työstä..reppuselässä kuljetetaan tavaroita ees taas.. pitäisiköhän jo muuttaa yhteen? mistä sen oikeen tietää??
tottakai rahaa säästyisi ja aina olisi ns. joku odottamassa kotona..tykätään me toisistamme jne.. mutta..onhan se iso juttu! onko neuvoja?

Meillä osoite on ollut alusta asti yhteinen. Ajateltiin että suuri säästö kun ei kahta asuntoa makseta turhaan. Kaikki toiminu loistavasti tähän mennessä. =)

..työharjotteluiden takia poikaystäväni muutti minun opiskelupaikkakunnalle minun luokseni 6kk seurustelun jälkeen. oltiin tunnettu ennen seurustelua vuoden verran. Rankkaa välillä on ollu ja opettelua molemmille, mutta nyt on alkanu sujua.. :) Ihanaa. Mutta kantii harkitta todella, rahaa säästyy, mut onko varmasti valmis elämään virallisemmin toisen rinnalla.

En suosittele. Puhun vaan oman kokemuksen kautta. Aluksi oli ihan hieno leikkiä kotia, mutta kun se arki tuli ei kyllä naisen tekemiset enää paljon kiinnostanut. Seurusteltiin 4 vuotta ja sitten muutettiin kimppaan. Sitä näki liikaa toista ihmistä, ja siitä tuli sellainen rutiini. Todella vahvalla pohjalla pitää suhde olla, jos meinaa kimppaan muuttaa. Mäkin luulin niin, mutta olin pahasti väärässä. Olen ainakin päättänyt olla muuttamatta kenenkään kanssa kimppaan...se on aika hyvä ratkaisu, jos meinaa on yhtään sellainen ihminen joka haluaa olla yksikseen. Mun suhteen se tappoi samantien, en tiedä miten muilla on mennyt.toivottavasti paremmin =)

2 kk eka treffien jälkeen muutin hänen taloonsa. Ostin siitä puolet ja nyt yhteinen velka maksettavana samoin kuin muutkin asumiseen liittyvät kulut puoliksi. Emme ole katuneet päätöstä hetkekään.

3kk seurustelun jälkeen. Mieheni vain antoi avaimen minulle muutama kuukausi aikaisemmin ja sanoi että mikään ei tekisi häntä onnellisemmaksi kuin se että muuttaisin hänen tykönsä. Kohta minulla olikin edessä pakollinen asunnonvaihto ja tilapäisesti toin kamani tähän. Siitä sitten pikkuhiljaa muutto omaan asuntoon siirtyi ja siirtyi ja aloin sisustaa yhteistä kotia aivan huomaamattani. Tässä sitä ollaan oltu jo pari vuotta onnellisesti.Rahaa on säästynyt paljon ja yhteistä aikaakin on enemmän kun ei tarvi höylätä kahden kodin välillä.Onnea teille mahdolliseen yhteisasumiseen!

Tapasimme Suomi24:n treffisivustolla 4.7.2004. Tapasimme ensimmäisen kerran livenä 12.8.2004, toisen kerran 18.8.2004. Olin avoliitossa, mies vapaa. Syyskuun 17. 2004 muutin 400 km päähän toiseen kaupunkiin suoraan tämän miehen luo asumaan eli erosin siis entisestäni ja irtisanoin työpaikkani.

Nykytilanne: olen ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen. Lähdin kertaheitolla, ex:n kanssa on asiat selvitetty myöhemmin. Hän ei tiedä tästä miehestä ja niin aion sen pitääkin.

Meillä menee niin hyvin, että olen kuin eri ihminen nykyisin. Yhteenmuutto ei tuonut mukanaan mitään ongelmia, kaikki on oikeasti sujunut erittäin hyvin. Mies on juuri sellainen kuin sanoi olevansakin, ja meistä tuntui jo eka tapaamisella, että olemme tunteneet toisemme jo vuosien ajan.

En osaa selittää miltä tuntuu, kun kohtaat ainutlaatuisen rakkauden elämässä. Sitä ei voi kuvailla millään tavalla. Suunnittelemme perhettä, tulevaa elämää, elämme toisillemme. Yhtään kertaa emme ole katuneet, mitään emme pelkää enää.

Lähipiirini oli luonnollisesti ensin järkyttynyt teostani, mutta kun he ovat nähneet kuinka onnellinen olen, niin kukaan ei ole arvostellut valintaani.

Tämä ei ole alkuhuumaa, liekö sitä koskaan ollutkaan, mehän hyppäsimme keskelle arkea kerralla. Sain heti töitä uudesta kaupungista, ja hyviä ystäviäkin. Minulla on nyt kaikkea mitä olen ikinä halunnut ja täydellinen mies, ja muistan olla siitä kiitollinen. Voin hyvin puhua mieheni puolesta, hänkin on nyt löytänyt elämälleen tarkoituksen. Suurin ottamani riski ikinä- ja se kannatti!!

Muutimme yhteen melkein viiden vuoden seurustelun jälkeen. Puolustuksekseni sanon, että olin seurustelumme alkaessa vasta 14-vuotias ja halusin asua yksin ja hieman itsenäistyä ennen vaimokkeeksi ryhtymistä.

Noh, minä sain itsenäistymisvuoteni ja reppu selässä kulkeminen alkoi tympiinnyttää (olin kuitenkin enemmän poikaystäväni luona kuin omalla asunnollani). Totesin miehelle lopputalvesta, että eipä ole kesällä järkeä köyhän opiskelijan vuokraa maksaa, kun kuitenkin roikun ukkoni luona kaikki päivät ja kesällä varmaan yötkin. Päätettiin sitten muuttaa loppukeväästä yhteen. Sitten aloimme miettiä että miksi ihmeessä loppukeväästä, miksei heti... emmekä keksineet yhtään hyvää syytä. 17.3. jälkeen en ollut asunnollani yötä, vaikka vuokrasopimuksen irtisanomisajan vuoksi palautinkin avaimen vasta 30.4. Kukin tulkitkoon itse muuttopäiväni.

Me aloimme puhua yhteenmuuttamisesta n. vuosi seurustelun aloittamisen jälkeen. Aluksi jutut olivat vain mietiskelyä, millaista elo olisi, haaveilua omasta kämpästä, sen sisustamisesta jne. Olimme seurustelleet vajaat 2,5 vuotta ennen kuin iskimme hynttyyt yhteen. Nyt "kotileikkejä" takana vuosi ja hyvin menee :)

Mä olen aina ollut harkitsevainen kaikissa siirroissani, niin tälläkin kertaa. Asuimme samalla paikkakunnalla ja näimme toisiamme säännöllisesti silloinkin (n. 3-4 krt/viikko), kun seurustelimme.

siis ei tarvii ainakaan samankaton alle.vittu.olen jotte asunut 5vuotta ja välillä jo tekis mieli potkasta pellolle.aina se sama naama näkyy tai tekis mieli vetästä oikeen kunnolla lättyyn.katoppas kun muutaman vuoden asut ni niin käy.pidä oma kämppä.saat tulla ja mennä miten huvittaa eikä tarvi kunnelle niitten vessassa paskantamistakaan.

oltiin seurusteltu 8kk kun muutettiin yhteen. asuin solukämpässä ja halusin sieltä pois ja poikaystävä asui vielä vanhempien luona, oli vaan jotenkin luontevaa, että muutetaan sitten yhteen.

eikä me edes tultu ajatelleeksi, että "vitsi me ollaan oltu vasta 8kk yhdessä eikä olla edes tunnettu vuottakaan" ;) vasta jälkeenpäin tajuttiin, mutta omapahan oli asiamme että milloin muutetaan yhteen...

Tavattiin poikaystäväni kanssa viime lokakuussa. Tapaamisen jälkeen vietin lähes kaiken aikana poikaystävän luona, koska minulla oli opiskelut lopuillaan eikä siis mitään sitoumuksia kotipaikkakunnálle. Maaliskuussa koulun päätyttyä muutin virallisesti poikaystäväni luokse. Meillä homma sujui tavallaan itsestään, koska opiskelujeni jälkeen pidimme järkevänä sitä, että muuttaisin virallisesti poikaystävän luokse, koska välimatkaa oli 150 km. Minä sen taisin ottaa kyllä ensimmäiseni puheeksi, kun kamojen edestakaisin rahtaaminen rupesi ärsyttämään. Toisaalta muutimme yhteen varmasti myös sen takia, että otamme suhteemme vakavasti.