Pohdintaa mt

Lapsiperhe (melko isot lapset, ei kotihoidontukea, vaan siis teini/koululaisia) on asunut omakotitalossa useamman vuoden.

Kumpikaan vanhemmista ei käy töissä.

Jos olen ollut sairaana tai etätöissä, kuuluu, kun auton ovia suljetaan, kuljetaan kaupoissa, josssin lähellä keskem päivän, tepastellaan pihassa, lähialueella.

Jälkrläiset ei myöskään näytä harrastavan muuta kuin pihassa oloa, siis tämän iköiset. Piha on pieni taajamapiha, jota rinnetontti entisestään pienentää, en ole missäänmuualla vastaavilla tonteilla nähnyt aktionia. Ajelevat siis mönkijällä, urheilevat muutaman kymmenen neliön tilassa (pihatie), etupihassa. Mies tykkää seistä autonsa vieressä.

Ovat joko ikkunassa tai pihassa, eli nykyään niin suositut puhelin, tietokone ja suoratoistopalvwlut ei kiinnosta.

Kaihtimet ovat pari kertaa olleet kiinmi jolloin mies seisoo pihassa terassilla tai pressum takana tai avoimessa autotallissa.

Minusta näyttää kuin perhe olisi jonninlaisessa vahdissa.

Perhe ei poistu kotoa/vahdista eli eivät vietä yhteisiä lomia tai vastaavia vaan joku on aina ikkunassa.

Jos he eivät luota ihmisiin, toisten kotien ja kotirauhan koskemattomuuteen, niin onko mahdollista että ovat rikollisia itse?

Vai onko joku vihjannut, valehdellut, että täällö olisi vahdittavaa?

Kun myös toinen naapuri heitö ennen ei poistunut kotoaan, itse asiassa tuo toinen perhe ei mahtunut autoon, ja joku on aina vahdissa.

Minä en ole kiinnostunyt muista. Meni vuosia, ennen kuin tajusin, huomasin koko asian.

Minulle lapsena opetettiin että kukaan ei ole kiinnostynut muista.

Valitettavasti vasta vanhalla iällä olen todemmut että tämä ei ehkä pidä paikkkaansa.

Onko tämä ehkä koronan jälki-ilmiöitä vai eikö korona saanut aikaan perheiden paon luontoon ja kansallispuistoihin ja mökeille?