Olemme olleet pitkään avioliitossa. Olen kantanut päävastuun lastenhoidosta jopa siinä määrin että mies jäänyt etäiseksi lapsille ihan omasta halustaan. Olen yrittänyt silloin tällöin ottaa asian esille mutta miestä ei kiinnosta. Omat harrastukset ja oma mukavuus ovat tärkeämmät. Kotityöt olen tehnyt yksin lasten avustamana. Pihatyöt samoin. Miestä olen palvellut, hieronut jos ähjii selkäänsä kantanut ruokaa eteen, kysellyt pussaillut ja paikannut sekä huolehtinut seksistä sekä muista tarpeistaan. Mitä tekee mies? Ei puhu juuri mitään. Ei kysy miten minä voin, mitä haluan eikä kysy lapsiltajaan. Valittaa kuinka me olemme laiskoja ja hän joutuu tekemään kaiken työn. Mies kantaa päävastuun toinen tuloista ja itse teen keikkaa hoitoalalla satunnaisesti. Mies on henkisesti poussa oleva. Olen pitänyt itsen kunnossa, jumppaan ja lenkkeilen, huolehdin ulkonäöstäni. Pidän hygieniasta huolen pukeudun kauniisti jmyls miestäni miellyttääkseni. Minä vaan annan ja annan ja mies on kylmä. Ei ehdota seksiä koskaan ei halaa, ei suukota vaan minä teen kaikki aloitteet kaikkeen. Mutta perjantaina lopetin. En enää kysele miten mies on nukkunut kuullakseni lurahduksen en halaa, en tarjoa ruokaa valmiina lautasella, en tarjoa hierontaa en kysy miten hän voi. Joka viikonloppu lähtee omille teissuilkeen yksin ja tuota tehnyt vuosia. Kotona kuin omissa maailmoissaan. Lopetin yrittämisen. Tuli raja vastaan. Mies sanoi kysyttäessä että rakastaa mutta tuo ei näy teoissa paitsi että maksaa säkhän ja veden lainan. Loput maksan minä. Mies käyttää itseensä paljon rahaa eikä tahtoisi Raskia antaa lapsille. Minä kituutan pienempi tuloisen. Asiasta ei voi puhua tai hermostuu. Mistään ei saa puhua. Pitäisi vain hymyillä ja palvella. Vaikka mies valittaa, moittii, ei puhu, menee ja tulee eikä kerro missä ja mihin ja milloin. On niin kylmä ja tunteeton. Mutta nyt se loppui. En jaksanut enää. Jos toinen ei rakasta en voi sille mitään. En ala enää tuhlaamaan energiaani tyhjään. Miettikää miehet tätä kirjoitustani ja naisetkin. Jos ette voi osoittaa teoin rakkautta ne puolisolle ne niin olette kuin kuolleita. Kylmiä kiviä. Tuolloin puoliso jörsii. Te rikotte toisen. Älkää tehkö niin. Joko rakastat te tai sitten ette ja kertokaa tuo puolisolle ne sillä on aina parempi kertoa totuus kuin rokottaa toista löyhässä hirressä. Tehkää se tänään. Miettikää rakastat teko ja osoitat teko sen.
Lopetin hyyssäämisen
Anonyymi-ap
16195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No johan olet pitkään kestänyt kuviota, jonka olet luonut. Miksi ihmeessä ylipäättään teit kaiken noin helponksi miehellesi?
Ihan siksi että sinun kaltaisesi ilkiöt voisivat palstalla syyttää minua ja siksi ettei miehelläni ollut mitään omaa castuuta tilanteessa eikä tajua eikä ymmärrystä. Ei vaan ihan siksi koska rakastan häntä ja luonteeseeni kuuluu osoittaa rakkautta monin eri tavoin. Ei siinä sen kummempaa syytä käytökselle i tarvinnut olla. Tosin en pyytänyt miestä puhumaan rumasti, tylysti ja olemaan kylmä hän teki sen ihan itse, se oli hänen valintansa. Ja nyt seuraus onbtämämies saa vastata kaikista itse myös valehteluistaan ja salailuistaan. Ihan yksin. Jätän sen taakse.
Okei, rauhoituhan hieman ja ymmärrä, että jos täällä jotain kysyt, et välttämättä saa haluamaasi vastausta.
EI rakkaus ole tuollaista, että unohtaa itsensä eikä huolehdi omasta hyvinvoinnista, päinvastoin!!
Mies on saanut kaiken pyytämättä ja ilmeisesti nyt tympäisee olla kynnysmaton kanssa naimisissa.
Hyvä, olet tehnyt hyvän päätöksen! Jos ei puhuminen auta, niin eihän siinä muuta voi kun lopulta erota.
Hyvä että loppui. Mutta trollaaminen varmaan jatkuu?
Kannattaa sitten lopettaa.
Tämä aloitus on tietysti trollaamista, mutta on tuossa pieni pala totuuttakin. Moni nainen toimii jostai nihmeen ja kumman syystä noin. Passaa ja palvelee ja sitten ihmettelee, että miten päätyi passaajaksi ja palvelijaksi. No sitä sopii miettiä, että miten kummassa siinä pääsi niin käymään.
En lennä lankaan vaikka uskot aloituksen totuudenmukaisuuyeen en nimittäinntrollaa
Hyvää jatkoa kaikille. Kaikkea hyvää. Tuntekaa rajanne, huolehtikaa itsestänne
Rakastakaa ja osoittakaa se reilusti mutta älkää suostu ko huonoon kohteluun.
Pointti ei ollut muuten tuo että ihmettelisin miten oon päätynyt palvelijaksi eikä se ole 8mhelma sillä tykkään tehdä sitä se on osa minua ja ilman sitä en olisi kokonainen, se on minun luonteeni. Pointti oli se että mies tulee ja menee kertomatta ja puhumatta. Puhuu rumasti ja nlbii sekä valehtelee
Pointti on siis miehen kylmä käytös. Tulen palvelemaan jatkossakin ihmisiä. Se olen minä. Olen miettinyt tuota. En tunne uhrautuva i palvellessani sillä tykkään tehdä sitä. Sisareni ovat samanlaisia eikä heidän miehensä käyttäydy kylmästi ja puhu rumasti, valehtele, eivätkä mene ja tule yksikseen puhumatta mitään. Eikä heidän lapset ole jääneet isälle vieraiksi koska isää ei kiinnosta olla läsnä. Eikä heidän miehensä vei vaimoaan synnytyssairaalaan ja sano siinä pihalla että ala mennä jo ei tässä oo koko päivää aikaa odotella eikä käy katsomassa koko aikana äitiä ja vauvaa eikä haluaisi tulla hakemaan kotiin vaan käskee ottamaan taksin ja kun tulet kotiin niin Sam peli eli mies menee eikä tiennyt missä 8n ja miksi, milloin tulee ja kysyä ei saanut yhtään tai olit jyttäähä, alkoi raivoamiinrn.Ehei kuule, ei olisi tullut juulonkaan että itse tiehuisin ja gäyttöytyisin kuin toinen olisi alinta sontaa jos hän palvelisi minua ei se palveleminen tarkoita sitä että nyt kun tuo toinen palvelee minua niin minäpä nälvin sitä ja lyttään vai mitä?
Se on vielä huolestuttavampaa, että tuo ei ole sinun pointtisi, sillä se nimenomaan on se oikeasti ainoa asia, jota kannattaisi pohtia. Itseaiheutettu ongelma nimittäni.
Juu et trollaa. Paitsi suunnilleen joka päivä kerrot samanlaisen tarinan ja luulet, että joku uskoo.
Hyvää vointia myös sinulle. Voi hyvin.
Olipa koskettava kirjoitus. Tunnen suurta sympatiaa ja myötätuntoa Sinua kohtaan, olet tehnyt kaikkesi. Vain yksi sana puuttuu aviopareilta, sana, joka saisi ihmeitä aikaan. Se on RAKAS. Äkkiarvaamatta saattaa tulla päivä, jona se on liian myöhäistä sanoa.Valitettavasti kaltaisiasi naisia on paljon. Miehellesi olet laillistettu kotiapulainen.
Eikä ne sanat vaan teot. Sanoa voi kuka vain ja mitä vain mutta jos teot ovat ristiriidassa tekojen kanssa niin sanoilla ei ole mitään pohjaa
Korjaan. Sanat ristiriidassa tekojen kanssa