Mott the hooplen ja Bad Companyn kitaristi Mick Ralphs. Mielestäni erittäin hyvä kitaristi. Tykkään. Soitti (ja myös vanhemmilla päivillään) tyylillä ja aina kappaletta kunnioittaen.
https://fi.pinterest.com/pin/mick-ralphs-bad-co--476537204301574002/
Tässä vielä yksi Bad Companyn liveversio (1976), jossa Mick pääsee loistamaan.
https://www.youtube.com/watch?v=fdWhB5kk-Ac
Muita esimerkkejä
Paul Kossoff (Free, Back street crawlers, kitaristi, kuoli 1976 26-vuotiaana)
Paul Rodgers (Free, Bad Company, laulaja)
John Fogerty (CCR)
Rory Gallagher (irlantilainen kitaristi ja laulaja-lauluntekijä, 1948-1995)
Steve Marriott (Small faces, Humble pie, laulaja)
Glenn Hughes(laulaja, basisti, vaikutti 1973-76 bändissä Deep Purple, kasarin lopulta tai ysärin alusta soolouralla)
Laulajat Paul Rodgers, John Fogerty , Steve Marriott ja Glenn Hughes ovat jääneet vähän esimerkiksi Robert Plantin ja Freddie Mercuryn varjoon huolimatta siitä, että he ovat hyviä laulajia, Paul Rodgers ja Glenn Hughes vielä tänäkin päivänä ja että esim. Rodgers ja Fogerty olivat aikoinaan laulajina suosituissa bändeissä (Rodgersin toinen bändi Bad Company erittäin suosittu 1970-luvulla Yhdysvaltoja myöten). Vaikka pidänkin Plantista ja Mercurysta, niin itse pistän esim. Paul Rodgersin, John Fogertyn ja Steve Marriottin heidän edelleen.
https://fi.pinterest.com/pin/mick-ralphs-bad-co--476537204301574002/
Tässä vielä yksi Bad Companyn liveversio (1976), jossa Mick pääsee loistamaan.
https://www.youtube.com/watch?v=fdWhB5kk-Ac
Muita esimerkkejä
Paul Kossoff (Free, Back street crawlers, kitaristi, kuoli 1976 26-vuotiaana)
Paul Rodgers (Free, Bad Company, laulaja)
John Fogerty (CCR)
Rory Gallagher (irlantilainen kitaristi ja laulaja-lauluntekijä, 1948-1995)
Steve Marriott (Small faces, Humble pie, laulaja)
Glenn Hughes(laulaja, basisti, vaikutti 1973-76 bändissä Deep Purple, kasarin lopulta tai ysärin alusta soolouralla)
Laulajat Paul Rodgers, John Fogerty , Steve Marriott ja Glenn Hughes ovat jääneet vähän esimerkiksi Robert Plantin ja Freddie Mercuryn varjoon huolimatta siitä, että he ovat hyviä laulajia, Paul Rodgers ja Glenn Hughes vielä tänäkin päivänä ja että esim. Rodgers ja Fogerty olivat aikoinaan laulajina suosituissa bändeissä (Rodgersin toinen bändi Bad Company erittäin suosittu 1970-luvulla Yhdysvaltoja myöten). Vaikka pidänkin Plantista ja Mercurysta, niin itse pistän esim. Paul Rodgersin, John Fogertyn ja Steve Marriottin heidän edelleen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuo mainitsemani Mick Ralphs siis elää vielä.
Elää ,mutta ei voi hyvin .Halvaantui 2016,eikä enään voi soittaa. Täyttää 31 maalskuuta 79v.Oli ilo nähdä hänet livenä 2009 Mott the hooplen reunion keikalla Lontoossa.Siellä olivat vielä myös mukana nyt jo edesmenneet Overed Watts ja Dale Riffin.Myös Ian Hunterin keikat taitaa olla tehtynä ,on niin paha tinnitys ja ikääkin tulee 3.6 84v.
Mietinkin kerran mitenhän Ian Hunter jakselee.
Kyllä, Mick sai aivoinfarktin, mutta toipui siitä. Ei kuitenkaan enää voi soittaa tai ei ainakaan kunnolla. Huono juttu. Mutta hyviä hetkiä ehti tarjota ihmisille vuosikymmeniä. Hänen kitaransoittonsa elää Mott the hooplen, Bad Companyn ja muiden projektien tallenteiden (LP, CD yms) kautta. Ja voihan sitä katsella myös Youtubesta.
Ian Hunter oli cool aikoinaan.
Tässähän pitää tietenkin muista Mick Ronsson ,joka oli Bowie nousun säestäjä ja joka poikkesi myös Mott the Hooplessa , kunnes lähti Ian Hunterin mukana bändistä.Ronnon suurutta ei hänen elessään osattu arvostaa tarpeeksi.
Muuten mikä on ainoa bändi jonka lämppärinä The Queen on esiintynyt. No sehän on Mott the hoople ja heidän Amerikan kiertueensa.Taisi tulla Hooplen Marionetista idea Queenille Bohemian rhabsodyynkin.
Mott the hoople on myös niitä bändejä, jotka ovat inspiroineet monia niin kuin myös Bad Company ja Paul Rodgersin ensimmäinen bändi Free.
Ja We will rock youhun inspiraatio Bad COmpanyn kappleesta "LIve for the music". Tuo Companyn kappale ilmestyi 1976 ja "We will rock you" 1977.
Bad co "Live for the music"
https://www.youtube.com/watch?v=6K5vDrtfulo
Itselle tuli melkein heti mieleen Queenin "We will rock you", kun kuuntelin tuon Companyn kappaleen, jonka linkitin ensimmäisen kerran.
Ja noista inspiroitumisista puheen ollen, niin alkuaikojen Whitesnake kuulostaa Bad Companylta (vähän Freeltäkin ehkä). Ei huono asia, sillä Bad Companyn musiikki on hyvää ja samoin alkuaikojen Whitesnakenkin (tykkään muustakin Snaken musiikista, mutta alkuvuosissa oli sitä jotain). Snake oli noina vuosina vähän samantyyppinen bändi, bluesrockia, Coverdale ei vielä kasarin loppupuolen hardrockkuosissa (ei huono kuosi sekään minusta, mutta pidän enemmän siitä tyylistä mikä hänellä oli Purplessa ja alkuvuosina Snakessa) ja kitaristina vähän samantyylinen heppu kuin Companyn Mick Ralphs eli Bernie Marsden. Kummatkin, sekä Marsden että Ralphs ovat bluesrockkitaristeja ja aina pitäneet bluesista. Harmi, että Berniestä, täytyi luopua, hyvä kitaristi.
Tai toisena kitaristina vähän samantyylinen heppu kuin MIck Ralphs, Bernie Marsden, sillä olihan Snakessa noina alkuaikojen bluesrockvuosina myös Micky Moody.
Ja en tiedä voiko tätä sanoa yhtäläisyydeksi Bad Companyn ja alkuaikojen Snaken välillä, mutta sekä Mick Ralphs että Bernie Marsden ovat kummatkin vuoden 59 Gibson Les Paulin faneja ja molemmat muistaakseni ellen väärin muista omistavat sellaisen.
Ja tuo Bernie Marsdenkin on aika varjoon jäänyt, mutta en tiedä syytä. Erittäin hyvä kitaristi hänkin ja lisäksi hyvä laulaja (tai ainakin oli hyvä laulaja nuorempana) ja henkeen ja vereen blues-ja showmies.
Tässä yksi pätkä, jossa Bernie soittaa kitaraa ja laulaa. En ollut nähnyt tätä pätkää aikoihin, oli jo unohtanut sen, kunnes tuli vastaan Youtubessa. Tässä Bernie esiintyy ennen Whitesnaken aikojaan bändissä Paice, Ashton, Lord, jäseninä hän itse, Purplen Ian Paice ja Jon Lord sekä heppu nimeltä Tony Ashton.
https://www.youtube.com/watch?v=ffqZ4cJvRzk&list=RDEM9ebHrf7QySS97efReFdmgA&index=2
Mieleen tulee carole king, lydia lunch ja monica törnell sekä suomalaisista litku klemetti jota pidän varjoon jääneenä koska perustelen sen sillä että suomen yleisö ei osta kuitenkaan kovin paljoa hänen levyjä. Monica törnell on omassa maassaan(ruotsi) saanut toki huomiota, mutta ei ruotsin ulkopuolella kovinkaan paljoa vaikka musassa on potentiaalia saada isompi huomio ympäri maailman. Sama pätee lydia lunchiin. Hän ei edes omassa kotimaassa saanut erityisen suurta huomiota. Carole kingin nimi on ehkä vähän kyseenalainen koska onhan hän saanut huomiota niin kriitikoilta kuin ostavalta yleisöltä mutta että siltikin hän on jäänyt liikaa monien varjoon. Osasyy tähän voi olla hänen sukupuoli koska naisia on aina aliarvioitu musapiireissä. Nää kaikki mainitsemani nimet on siis naisia. Jokainen heistä on myös muusikko (tietääkseni). Jos oikein muistan niin monica törnell soittaa kitaraa ja ainaki sen muistan että litku klemetti soittaa myös jotakin instrumenttia laulun lisäksi.
Suomalaisista muusikoista haluisin vielä mainita eeva koivusalon joka loistava basisti mutta sukupuolensa takia jäänyt monien miesten varjoon. Huikea basisti!
Eikös Carole King ole Rock n roll hall of famessa?
Myös Karen Carpenter on jäänyt vähän varjoon, vaikka oli niin hieno laulaja.
Nyt kun mainitsit Karen Carpenterin ,niin tuli mielleeni että olikohan Hunterin Diary of rockn roll star kirjassa ,kun irvistelee Carpenterseistä aika tylysti. Olikohan saanut paki Karenilta.
Mick Ralphsilta kysyttiin pitäisikö hänen vanhojen bändiensä Mott the hooplen ja Bad Companyn päästä Rock n roll hall of fameen? Hän vastasi, että se olisi hänestä hienoa.
Minustakin olisi. Hyvää musiikkia ja hyviä bändejä. Ja monien muusikoiden ihailemia.