Meillä 5v poika ja 3v tyttö. Parisuhteemme näyttää vääjäämättä lähestyvän loppuaan, joten sen kummemmin taustoja kertomatta mitä olette mieltä siitä että toinen lapsista jäisi toisen vanhemman luokse. Lapsethan eivät olisi erossa toisistaan kuin arki päivät. Kaikenlaiset mielipiteet olisivat avartavia.
Lapset erilleen??
J.Tapio
131312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei kukaan aikuinen ...voi olla noin itsekäs että lähtis erotteleen sisarukset toisistaan.Pelkästään ero toisesta vanhemmasta on jo kova sana et silleen..JÄRKI HOIiiii.
Alkaa missaan nimessa erottako lapsia toisistaan! Jo aidin tai isan "menettaminen" tulee olemaan kova paikka joten miten hirveelta 3vuotiaasta tuntuisi viela menettaa oma isoveli, ja toisin pain! Asettakaa lapset etusijalle ja yrittakaa tehda ero heille mahdollisismman helpoksi. Mutta sen voin sanoa etta ikuiset jaljet se jattaa lapsiisi etteivat saaneetkaan kasvaa ehjassa perheessa..
Älkää ihmeessä erottako, oon täysin samaa mieltä,kuin muutkin kommentoineet.
Lapselle on AIVAN TARPEEKSI KOVAA, kun toinen
vanhemmista häipyy. He tarvitsevat paljon tukea ja sisaruksen olemassaolo on tärkeätä; on toinenkin, joka on samassa tilanteessa.
Näemmä kaikki naiset ovat samaa mieltä. Äidithän yleensä haluavat ja saavat lapset, isät luopuvat ja yleensä eivät vaadikaan lapsia itselleen. Mutta kuinkahan paljon parempia niiden isien on oltava, huoltajuuden saadakseen verrattuna vasta puoleen, todella vaikea tilanne. En sitä paitsi jotenkin ymmärrä teidän noin agressiivista reagointia erottamiseen, toistan vielä että lapsethan eivät toisiaan näkisi ainoastaan ma,ti,ke,to muut ajathan he olisivat yhdessä, lomatkin!
Naisten tasa-arvosta eri osaalueilla puhutaan paljon ja tuloksiakin on paljon, hyvä näin. Mutta miettikäähän äidit miten surkeassa tilanteessa isät ovat. Jos parisuhde ei toimi, Nainen vie lapset ja isä on todella surkeassa tilanteessa. Huomioikaahan että isäkin rakastaa suunnattomasti lapsiaan. Myönnän että äidit ovat yleensä sopivampia huoltajiksi mutta mites niissä tapauksissa missä eivät olisi? älkää hyvät naiset olko itsekkäitä näissä asioissa, onko tasa-arvo kohdallaan??
Tässäpä onkin mietittävää..
Teidän tuleva ero on varmasti kova paikka molemmille lapsillenne ja jättää heihin jälkensä ikuisiksi ajoiksi..karua mutta totta.Sitä ei eron tuskassa helposti tule ajatelleeksi.
Veikkaan että poika muuttaisi sinun luoksesi ja tyttö jäisi äidin luo.Tuon ikäinen poika kaipaa isäänsä valtavasti ja ihailee tätä ylikaiken,toisaalta äidin lämmin syli on maailman paras paikka..Tytön kannalta äiti on parempi vaihtoehto,äidin ja tyttären välinen suhde on ainutlaatuinen..tämä ainakin minun mielipiteeni.
Minulla on 5v poika ja 2v tyttö,olemme eronneet ja molemmat lapset minulla..niinkuin normaalisti eronneilla.En olisi eronnut ollenkaan jos olisin tiennyt tämän merkityksen lapsillemme,minun aikuisena olisi pitänyt sopeutua ja kestää puolison huonotkin puolet.Miksi pienet lapset laitetaan kärsimään erosta??Jos ex-mieheni huolisi meidät luokseen niin olisimme onnesta sekaisin!!Niin äiti kuin lapsetkin.
Voisit sinäkin miettiä eroa vielä kerran.
Omat lapseni olivat tyttö, melkein 3 v ja poika melkein 6 v kun erosimme. Ero oli meillä todella pakon sanelema, lasteni ja oman mielenterveyteni säästääkseni siihen päädyin. Ja vaikeata oli jossain vaiheessa kun pojalla alkoivat ongelmat.
Isänsä kanssa (alkoholisti,mielenterv.ongelmista kärsivä) vietetyt hetket olivat niin rankkoja, että niiden harvojen isällään käyntien jälkeen kesti toipumisaikaa. Jälkeenpäin kaduttaa, etten estänyt käymästä isällään kun siellä ei ollut hyvä olla. Mutta. Niin raskasta toisaalta oli se aika itsellekin, että ei oikein tiennyt mikä oli parasta... Yritin väkisinkin pitää isän ja pojan välit jossakin kunnossa edes. Murheellinen loppu oli, kun isä ei enää vastannut edes puheluihin, ei ottanutkaan lapsia luokseen. Lopulta teki vielä itsemurhan. Eli...voin sanoa kokeneeni todella muutakin kuin ruusuillatanssimista. Kuten lapsenikin.
No. Taisin mennä sivuun aiheesta. En muuten vastatessani: "EI erilleen!", että olet mies. Sillä ei mielestäni ole merkitystä, jäävätkö lapset erossa isälle vai äidille. En usko, että teidän tapauksessanne olisi täysin automaattista, että lapset jäävät äidille?! Mielestäni sulla on ihan yhtä hyvä oikeus "vaatia" heitä itsellesi.
Pointtini vaan on se, että kyllä lapset tarvitsevat toisiaan. Ero on niin kova kokemus joka tapauksessa. Mietitäänpä miltä itsestämme olisi lapsena tuntunut, kun toinen vanhempi olisi muuttanut pois ja lisäksi vielä sisar. Se on tuplapettymys ja voi olla lapsille liian suuri suru ja taakka kantaa. Saattaa kostautua myöhemmin jollakin tosi ikävällä tavalla. Ihan vain lapsia jos ajatellaan, suositukseni on todella: ei erilleen.
Toivon, että pääsette (jos ero todella on välttämätön) ratkaisuun, jossa lapset vähiten kärsivät! Hyvää jatkoa!!
Avioero on lapsille aina jonkinasteinen järkytys. Jos vanhemmat erovat on väärin pakottaa lapsetkin eroamaan. Ymmärrän toki yksin jäävän tuskan ja vaikeudet, mutta jos asiaa ajattelee toisen ja vielä kolmannenkin kerran niin huomaa, että vaihtoehtoja ei ole.
Lasten pitää saada olla sisaruksina yhdessä.
Heidän erottaminen vieroittaa heitä toisistaan, eikä se varmasti tunnu hyvältä kenestäkään.
Tunnen erään äidin, joka kertoi keksineensä miehensä kanssa hyvän ratkaisun avioeron jälkeen. Lapsi on viikon äidillä, viikon isällä!
Tätäkään ratkaisua en pidä viisaana. Tuntuu kuin tällä lapsella ei olisi "oikeata" kotia lainkaan.
Pahinta olisi antaa lapsien itsensä päättää. Vaikka saattaisi kuullostaa hyvältä, että näin lapset saisivat mitä haluaisivat. Tosiasiassa valitsemalla toisen aikuisista joutuisivat lapset hylkäämään toisen. Se olisi todella järkyttävää. Olisi kohtuutonta siirtää vastuu lapselle. Asioista päättäminen kuuluu aikuisille. Lapsi on otettava huomioon päätöstä tehdessä, mutta aikuinen on se joka päätöksen tekee.
Kokonaan toinen asia on se kenelle lapset kuuluisi avierossa määrätä. Äiti on äiti, eikä tässä ole miehellä mitään sanottavaa. Lapset menevät lähes sataprosenttisesti avioeroissa naisille. Mies voi todennäköisesti saada lapset vain jos äiti todetaan mieleltään sairaaksi, ehkä alkoholistiksi tai on kenties rikollinen tai väkivaltainen.
Isä ei lapsia saa vaikka olisi kuinka kunnollinen. En halua kommentteja, että kyllähän isät jne.jne. Katsokaapa tilastot, ne valitettavasti puhuvat puolestaan. Mies on hyvänä isänäkin huonompi kuin oikeasti huono äiti.
Itse menin naimisiin 12 vuotta sitten, ja sain heti kaksi lasta ihan peräkkäin. Jo lasten synnyttyä juttelimme mieheni kanssa, että jos ero tulisi, minulle jäisi nuorempi lapsista ja hänelle esikoinen. Nyt meillä on kolme lasta emmekä ole viime aikoina keskustelleet asiasta, mutta oletan, että minulle jäisi kaksi nuorinta ja isälle esikoinen. Ihannetilanne erossa olisi tietenkin se, ettei lähtevä puoliso muuttaisi kovin kauas, vaan asuisi mielellään parin kilometrin säteellä entisestä kodistaan, jotta lapset kasvettuaan koululaisiksi voisivat pyöräillä toisen vanhemman luokse.
Jos erotilanteessa mieheni vaatisi kaikkia lapsia itselleen, mitä en kyllä uskoisi, ehdottaisin silloin "viikko isällä, viikko äidillä"-systeemiä. Tiedän perheitä, joissa se toimii.
Varmasti moni muukin järjestelmä toimii, mutta toimiiko niin kuin lapselle on hyväksi. Se että kaksi aikuista sopivat esim.viikko siellä toinen täällä systeemistä ja toteavat sen itselleen hyväksi ei vielä todellakaan tarkoita että se olisi lapsen parhaaksi. Me aikuiset olemme loistavia keksimään itsellemme hyviä ratkaisuja joissa unohdamme lapsen täysin.
Onhan sellainenkin asia kuin "laatuaika" keksitty. Varmasti hyvä idea...aikuisten mielestä.
Joskus on hyvä nähdä muutakin kuin oma napa.
kuulun itse jaettuihin lapsiin, eikä näin jälkeenpäin ole vanhempani ajatellut erossaan lapsia vain sitä että kumpi kerkeää enemmän loukkaamaan toista, minä otan tämän ainakin. yms. en tiedä tarkalleen mutta me lapset erossa unohduimme kokonaan. Me sisarukset olemme tästä entiten kärsineet.
lueskelin vasta nyt ed. kommentteja. Kyllä isätkin pärjäävät hyvin yh:ina, kokeile. Minulla kaveripiirissä yh-isiä ja kaikki toimii. Lomat ja muut mahdolliset päivät on lapset äidillänsä. Käyvät yhdessä kaikki Puuhamaassa yms lasten tapahtumissa, voivat paremmin kaikki kun vanhemmat eronneet. Näin joillakin, toisilla taas on katkeruus jäänyt erosta, eikä osata muuta tehdä kun seurata ed. kumppanin edesottamuksia. Lapset tässä välissä välikappaleena.
Toivotan kuitenkin jaksamista sinulle ja lapsillesi.
Omasta erosta on pari vuotta. Missään eron vaiheessa ei tullut kysymykseen se, että lapset jaettaisiin tai että huoltaja olis isä.
Tämä senkin takia, että isän työ vie hänet toiselle paikkakunnalle viikottain.
Joten ne muutokset yritettiini jättää hyvin vähiin. Minä jäin lasten kanssaa asumaan yhteiseen entisen kotiin se on sitä pysyvää.
Muuta muutosta ei tullut kuin se, että isä ei tule tänne enää viikonloppuisin. Lapset käyvät isän luona 2 kertaa kuukaudessa pe-su. Ihanne olis, että isä tapais heitä enemmänkin, kun on samalla paikkakunnalla. Tämä on kuitenkin vain toiveajattelua sillä isä tahtoo pitää sen oman ajan ja siihen ei kuulu lapset.
Omien lasten osalta olen yrittänyt tehdä erosta helpompaa. Tiedän mitä on se käydä itse läpi. Meillä aikuisilla on ystäviä ja tuntemattomia kenelle purkaa sitä pahaa oloa. Kuka kuuntelee lasta. Lapsi myötäilee molempia vanhempia ja yrittää olla kiltti molemille vanhemmmille. Hän itse kokee, että on aiheuttanut sen eron. Kun kysyt sitten lapselta miten sinä voit; niin vastaus on ihan hyvin, mut sen pahaolon näkee heidän käytöksestään.
Tyttäret on nyt 9 ja 10 vuotiaat. Viime syksynä avautuin mahdollisuus lapsille käsitellä eroa.
Kaupungin kasvatus- ja perhenneuvola järjesti lapsille ; lasten eroryhmän. Siellä oli muita lapsia joiden vanhemmat olivat eroneet. Kuitenkin jokaisella oli tilanne erilainen. Erosta oli kulunut jo neljä vuotta ja toisilla siitä oli aikaa vain muuta kuukaus. Paikalla oli vain lapset ja hän "terapeutit". Ero käsiteltiin siellä monella eri tavalla; leikin, satujen, tunteiden avulla. Tämä oli 10 kertaa. Ja oma kohtainen kokemus siitä oli vaan positiivinen.
Äläkää pistäkö lapsia valinnan eteen. Vastuu on teillä. Miten ites tahdotte, pitää lapsiin yhteyttä. Ja miten pystyy tulemaan toimeen toisen vanhemman kanssa. Se kumman luo lapset jää tarvitsee sitä kasvatullista tukea. On raskasta kasvattaa lapset yksin. Antaa aikaa toiselle jaksaa sitä arkea.
Lapselle pitään näyttää, että hän on tärkeä eron jälkeenkin molemille. Ei saa sano yhtä ja tehdä toista. Siitä tulee pettymyksiä.
Pelisäännöt on hyvä tehdä; haluaako olla päivittäin tekemissä vain muutaman kerran kuukaudessa.