Mitä mieltä olette: ero tulossa ja pitäisi päättää lapsen tulevaisuudesta ja hänen mahdollisuudesta tavata molempia, rakastavia vanhempiaan. Vaimo haluaa muuttaa toiselle paikkakunnalle lähelle työpaikkaansa (lapsen kanssa),itselläni on vuorotyö ja viikonloppuisinkin töitä ja toivoisinkin vaimoni miettivän vaihtoehtona jäämistä samalle paikkakunnalle, jotta minullakin olisi mahdollisuus tavata rakasta lastani mahdollisimman paljon ja voitaisiin pitää lasta vuoroviikoin molemmat luonaan. Hoitopaikkajärjestelyt ei tuottaisi muuttoksia nykyisestä, eikä lapsen päivärutiinit juurikaan muuttuisi. Itselleni lapsen etu olisi tärkein ja haluaisin tarjota hänelle mahdollisuuden tavata biologisia vanhempiaan mahdollisimman paljon. Itse olen kokenut ehjän perhe-elämän omassa lapsuudessani ja tiedän kuinka tärkeitä äiti ja isä ovat lapselle,nuorelle toisin kuin (ex)vaimoni, joka on elänyt lapsuutesa äitinsä kanssa.Miten äitin saisi katsomaan tulevaisuutta lapsemme parhaaksi?? Nyt se sitten vielä aikoo jäädä asumaan kotiimme siihen saakka kunnes asia selvitetään vaikeimman kautta, mitähän siitäkin tulee,helvettiä??!? asuuko lapsi nykyisessä kodissaan siihen saakka kunnes asia on lopullisesti käsitelty, jos ei pystytä sopimaan yhdessä? Itse olen ottanut oikeusaputoimistoon jo yhteyttä ja aion katsoa isän oikeuteni loppuun saakka, koska tähän saakka olen hoitanut kotiamme ja lastamme lähes yksin!!
kokemuksia tällaisesta
lastaan rakastava
142169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voithan pitää hänet luonasi.. hoitopaikkoja löytyy aina työssäoliajaksesi. Muuttakoon exäsi keskeään ytoiselle paikakkunnalle
Voithan pitää hänet luonasi.. hoitopaikkoja löytyy aina työssäoliajaksesi. Muuttakoon exäsi keskeään ytoiselle paikakkunnalle
että olet hoitanut kodin ja lapsen lähes yksin, niin mielestäni olet oikeutetumpi vanhempi pitämään lapsen. Jos vaimosi muuttaisi työn perässä ja jos hänellä on säännöllisempi työaika kuin sinulla, niin olisi varmaan helpompi järjestellä tapaamiset niin, että lapsi viettäisi viikonloppuja äitinsä luona kuin sinun luonasi. Jos lapsi asuisi sinun luonasi ja ajattelet ettei se onnistu vuorotyösi takia, niin on olemassa myös sellaisia päiväkoteja, jotka on tarkoitettu juuri vuorotyön tekijöiden lapsille, siellä voi olla yötäkin.
Toivon että saatte asiat sovittua kaikkien parhaaksi ja ilman suurempaa tappelua, hyvää kesää, kyllä se siitä ajan kanssa lutviutuu.
Jotenkin tuntui siltä, että et ollut aivan rehellinen kertoessasi elämästäsi. Kokemuksesta voin sanoa, että vuoroviikoin kummallakin vanhemmalla oleminen, on jatkuvaa reissaamista.
tähän asiaan,mikä?
Varmaan reppuelämä on raskasta,mutta kyllä lapsi varmaan haluaa tavata molempia vanhempia
Tuntuu vaan silt, että ei oo oikeen missään kotonaan.
Meillä tehdään näin; lapset asuvat isän luona kahden kilometrin päässä jo äidin hankalien työaikojen takia ja myös siksi, että ovat ikänsä samassa talossa asuneet. Äidin luona on myös pienemmät tilat. Kaksi kertaa viikossa jäädään äidin luo yöksi loput yöt isällä. Joka päivä saa oleilla myös äidin luona esimerkiksi koulun jälkeen. Eilen illalla 10-vuotias tytär sanoi minulle eli äidilleen nukkumaan mennessään, että kiitos, äiti, ettei meitä pakoteta olemaan joka toinen viikko täällä ja joka toinen viikko isällä. Se olisi kamalaa. Jollakin kaverilla näin on, eikä ole kodin tuntua kummassakaan.
Jos vilpittömästi haet lapsen parasta, mitä jos itse muuttaisit tälle toiselle paikkakunnalle myös? Silloin voisitte helpommin tavata. Työmatkakulut voisit vähentää verotuksessa.
en halua moittia kumpaakaan tässä tilanteessa itsekkin eronneena mutta ensinnäkin hienoa että olet hoitanut lapsen ja kodin melkein yksin harvoin se taitaa noin päin ollakkaan.
Mutta mutta se sinun vuorotyösi onko se sitten lapselle hyväksi ja hienoa että joutuu olemaan hoidossa milloin illoin milloin öin ja milloin päivin??
Parasta olisi jos te pääsisitte sopuun asiasta muuttaako ex kauaskin teistä?? oisko mitään mahdollisuutta että sinä muuttaisit myös sinne uudelle paikkakunnalle ja kulkisit sieltä töissä??
Onko exän aivan pakko lähteä??
Mut neuvoni olisi että älkää tapelko lapsesta ei lapsi ole mikään esine.
Näin kävi meillä ei mitään riitoja ja me asutaan suht lähekkäin exän kanssa joten lapset pääsevät kulkemaan miten vain tätä väliä ja sen siinä voitti että esim. päiväkodissa hoitajat mainitsivat että meidän lapsesta ei mitenkään huomaa että olisi ero vaikuttanut häneen
eikä myöskään koululaiseen. Koettakaa sopia ero lapsen edun mukaisesti kiristelkää hampaitanne ja hutakaa raivotkaa ihan juuri niin paljon kuin haluatte mutta älkää lapsesta ja lapsen aikana.
Ei ole kysymys 3-vuorotöistä vaan 2-vuorotyöstä, jossa ei ole yövuoroja. Iltavuorot päättyy viimeistää yhdeksältä illalla ja kolmen viikon työjakson aikana tulee olemaan vain keskimäärim 4-5 iltavuoroa, joista 2-3 ilta yhdeksään asti!Etäisyytä välillemme tulisi n. 30 km ja exän kuulostaa olevan pakko muuttaa! Päivähoidonkin takia ja muutenkin molempien vanhempien läheisyyden takia minä juuri pitäisin lapsen etua ja mahdollisuutta olla lähellä molempia vanhempiaan tärkeänä!
..ja hanki asianajaja!
Sevitätte tilanteen rauhallisesti ja reilusti, se on parasta ihan kaikkien kannalta. Lapsi voi hyvin olla sinun luonasi, tarha yms löytyy kyllä jos tahtoa on.
Pohdi myös itseäsi ja puolisoasi kasvattajina ja yksilöinä tasapuolisesti, älä vain tunteiden vallassa. Tottakai ihanne on että vanhemmat asuvat lähekkäin. Se ei vaan kaikilta onnistu 1. olosuhteiden pakosta 2 . henkinen kantti ei kestä. Joskus on parempi asua hieman kauempana niin jännitteet eivät muodostu liian koviksi.
Joku 30 km on ihan huitaisu vaan jos on auto. Tottakai bensaa kuluu, muutta se on silti ihan eriasia kun vaikka 100 km josta minulla itselläni on kokemuksia.
Oma neuvoni: parasta että lapsilla on se ykköskoti jonka hän tietää olen hänen kotinsa ja sitten se toisen vanhemman koti jonne myös kuuluu. Tärkeää on myös se että jos on tottunut omaan huoneeseen hänellä myös sellainen olisi jatkossa. Lapsen elintason tulee pysyä samana vaikka vanhemmat eroavatkin, jos vain mahdollista sillä se tuo myös omaa turvallisuuden tunnettaan.
Minä mietinkin sitä miksi tuo 30 km olisi sinulle niin vaikea jos pitäisit lapset itselläsi? Tarvitsetko vaimosi tukea lasten kasvatuksessa? Monet naiset kasvattavat lapset ilman miehensä apua arjessa.
Välimatka ei ole minulle vaikea, jos lapsi jää minun luo nykyiseen kotiinsa asumaan.Minulle jää auto, mutta äidillä ei ole varaa sellaiseen, kun opiskelija.Tietenkin äitinkin tukea kasvatuksessa tarvitaan, vaikka selviäisin yksinkin.Oikeusaputoimistoon on jo aika tilattu ja mitä lapsen elintasoon tulee, niin luulenpa sen pysyvän lähempänä nykyistä minun luona asuessa kuin äitinsä!Rauhallisena kyllä pysyn.
Vaikka kaikki asiat puhuisivat sen puolesta, että lasten olisi parempi jäädä sinun luoksesi, joku sinua ylempänä oleva taho päättää lähes varmasti (95%) toisin. Kukahan muuten niille sosiaalitantoille on päätösvallan lasten huoltajuudesta antanut?
Paras tapa on katsoa totuutta silmiin: olet menettänyt vaimosi ja lapsesi eli koko perheesi. Tuomareihin tukeutuminen on pelkkää rahan- ja ajanhukkaa, se ei muuta lopputulosta mihinkään suuntaan. Ja jos haluat tehdä jotain erityisiä myönnytyksiä omassa elämässäsi lastesi parhaaksi (muutto tsm.) huomaat, että niitä sinulta tullaan vaatimaan jatkossakin loputtomasti. Sinua tullaan pompottelemaan kuin kutosdivarin potkupalloa.
Katso siis eteenpäin. Hanki uusi vaimo ja rakenna hänen kanssaan uusi perhe. Älä kuitenkaan ota mitään eronnutta muijaa, niissä on aina jotain vikaa, ne voi jättää hyvin turkkilaisten pylsittäviksi. Hanki uusi puoliso itsellesi vaikka kaukoidästä, ne naiset eivät eroa koskaan.
Kun ei se mulle ole niin helppoa, et hankkii uuden vaimon ja perustaa sen kans uuden perheen! En mä voi noin vain unohtaa jo olemassa olevaa lastani! Mitä se ratkaisisi? Kun on jo yksi lapsi jota todella rakastaa ja jonka hyväksi on valmis tekeen kaikkensa.Toki tuleehan sekin aika eteen,muttei nyt voi sellaista miettiä.Ajatukset todellakin pyörii omassa lapsessa tällä hetkellä. Sossutantoista sen verran et ne syvältä sieltä ja vaikka puhuvat lapsen edun olevan tärkeintä, niin paskan marjat! Äiti on aina se ykkönen vaikka tosiasit toisin puhuisivat! Isällä ei tunnu olevan minkaanlaisia oikeuksia lastaan kohtaan, velvollisuuksia kylläkin ja paljon!!Harmi kun lapsemme on vain 3 v., ei voi kuunnella hänen mielipidettään.Hän itkee joka kerta portailla kun isi lähtee töihin, moottoripyöräilemään tai yleensäkään mihinkään.Jos lasta kuunneltais ja äitikin tajuaisi jotain lapsemme parhaasta ja edusta, niin helposti päästäisi sellaiseen sopimukseen, joka olisi nimenomaan lapsemme edunmukaista!Paska olo on ja pahasti....ikävä lasta koko ajan..