Olen miettinyt tätä palstaa lukiessani, että nykyään jokaisessa pitkään kestävässä suhteessa jompi kumpi pettää. Kun ollaan pitkään naimisissa tai vain seurustellaan pitkään...jossain vaiheessa petetään. Itse en ole ollenkaan pettäjätyyppiä ja minusta alkaa tuntua, että en koskaan löydä mieleistäni suhdetta, sillä pelkään että tulen kuitenkin petetyksi ennemmin tai myöhemmin. Miksi ihmiset vain eroavat ja pettävät. Näköjään vain seksi tärkeintä... Eikö kukaan arvosta enää rakkautta? Toista ei satuta, jos oikeasti häntä rakastaa.
Aina petetään...
sad
8962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjoitit rakkauden arvostamisesta.. tai sen puutteesta.
Kun rakastaa niin rakastaa vaikka toinen pettäiskin.. näin ollen rakastavan ihmisen ei tarvitse pelätä toisen pettämistä. Rakkaus kun ei ole ehdollista vaan pyyteetöntä.
Ja ettäkö nykyään petetään.. aina on petetty. Ihan aina! Ei sen suhteen mikään ole muuttunut.. No, ehkä nyt puhutaan ääneen siitä, mistä ennen vain kuiskuteltiin.
Siitä vaan, rohkeasti rakastamaan! Ei ole mitään syytä pelätä. :)
puhut. Ei tosi rakkaus lopu siihen, että toinen pettää. Semmoisia tilanteita voi sattua itse kullekin, että haluaa seksiä jonkun kanssa, rakkaudella ei siinä ole mitään tekoa. Kun täällä lukee näitä kirjoituksia, niin paistaa läpi nuoruus ja kokemattomuus. Kun näkee tätä elämää vähän pidemmän aikaa, niin ymmärtää vähän enemmän ja antaa kanssaihmisille tilaa elää.
Mustasukkaisuus on kai itsetunto-ongelma ja siihen on sekoittunut vielä syyllisyydentuntoakin. Itse en ole mustasukkainen, (vaikka joku minun hameessani voisi ollakin, on minulla sen verran komea mies) koska tiedän antavani nykyiselle suhteelleni kaiken rakkauteni. Jos se ei riitä, niin ei voi mitään. Eli tarkoitan sitä, että jos itse tietää olevansa hyvä, niin ei tarvitse olla mustasukkainen. Ei se kumppani näin hyvää pois anna.
"jos itse tietää olevansa hyvä, niin ei tarvitse olla mustasukkainen. Ei se kumppani näin hyvää pois anna"
Niinpä. Se minkä takia ihmiset ovat parisuhteessa perustuu kaikkeen kivaan mitä heidän välillään on mm. rakkauteen. Sitä ei uskottomuuskaan voi poispyyhkäistä tuosta noin vain, viuuh. Rakastaa ei voi koskaan liikaa. Myös se, että toinen tuntee itsensä rakastetuksi senkin jälkeen, kun on tehnyt jotain muuten kuin protokollan mukaan, vahvistaa ja lähentää suhdetta.
siis lähentää oikeesti? sain just muutama päivä sitten tietää et mun poikaystävä oli pettäny enkä tiedä yhtään mitä tehdä, mutta noissa teidän puheissa on järkeä, koska nykyään harva ei petä.. Yleensä aina jompi kumpi jossain vaiheessa..
Töissä on tylsää tai töissä on liikaa bileitä niin aina mun pitää hoidella firman ukkoja.
Poikkeuksena tällä palstalla. En ole pettänyt, enkä tiettävästi tullut petetyksikään. Suhde kukoistaa. Lähipiirin tilanteet vain ajoivat tänne tutkimaan lähemmin tätä asiaa. Uskoakseni tämä palsta ei anna oikeaa näkökulmaa parisuhteesta eihän täällä onnelliset ja onnellisessa parisuhteessa elävät kirjoita. Palstan nimi pitäiskin olla avio- ja avoliiton ulkopuoliset suhteet.
olen mietiskellyt miten kukoistava suhde kaatuu välittömästi, kun kumppani saa pienen pienintäkin vinkkiä uskottomuudesta. Nuo vinkit tarvitse aina edes tarvitse pohjautua todellisuuteen vaan pelkkään mielikuvitukseen. Heti menee kuitenkin huonosti...
Minun kokemukseni mukaan suhde ei kaadu jos se on kunnossa. Jos on epäilyksiä, ne pitää selvittää. Tottakai siinä ollaan varpaillaan jos joku on vinkannu että ukkos kulkee vieraissa. Näitäkin juttuja laitetaan välillä liikkeelle ihan silkkaa ilkeyttä; on nääs kokemusta. Jos luotto on molemminpuolinen niin ei se suhde tyhjiin juoruihin kaadu. Eikä se suhde muutenkaan aina ole yhtä elämänkevättä on siinä arkea varmaan suurin osa. On vaan ymmärrettävä että loppujen lopuksi onnellisuus on kiinni itsestä ja kun itse on onnellinen sillä on myönteiset vaikutukset myös puolisoon/partneriin. Typerien vanhojen asioiden kaivelu tai ongelmien hakeminen suurennuslasin kanssa kaataa minkä tahansa parisuhteen. Joskus tuntuu että ihmiset hakevat elämäänsä ongelmia pelkästään siitä syystä että muuten elämä ei ole syvällistä ja oikeaa.